Natsipiirakka.

Naisia muukalaisvihan syövereissä

Soft & Quiet on elokuva naisista, jotka ovat täynnä vihaa heidän silmissään vääränvärisiä ihmisiä kohtaan. Elokuva alkaa kohtauksella, jossa kuusi valkoista amerikkalaista naista kokoontuu kirkon tiloihin perustamaan uutta kerhoa. He keskustelevat ja syövät piirakkaa. Kirkosta ei sen enempää sanota, mutta kuvauspaikkana on ollut St. Columba’s Episcopal Church & Retreat House Invernessissä, Kaliforniassa. Naisten sidettä kirkkoon ei selitetä, eikä sitä selvästikään kaikilla edes ole.

Naisten kokoonkutsuja Emily (Stefania Estes) on esikoulun opettaja. Emily ottaa folion pois tuomansa marjapiirakan päältä, jolloin paljastuu, että piirakan pinnassa on hakaristikuvio. Kun kukaan läsnäolijoista ei erityisesti kauhistu sitä, katsoja ymmärtää jo jotain siitä, minkähenkinen seurue on kyseessä.

Emily toteaa, että naiset ovat tulleet paikalle antaakseen toisilleen tukea ”tässä monikulttuurisessa sodassa”. Heitä on yritetty ”aivopestä” tuntemaan häpeää omasta kulttuurisesta perinnöstään. Emilyn mukaan heitä on myös yritetty saada tuntemaan syyllisyyttä ”siitä vauraudesta, jonka miehemme, isämme ja veljemme ovat luoneet ja josta kaikki muut ovat hyötyneet.”

Tulee selväksi, että kyse on ”laittomia maahanmuuttajia” ja yleensä muunvärisiä ihmisiä halveksuvista ja kammoksuvista katkerista naisista, ”Kareneista”.  Emily valittaa, että ”meksikolaiset ja mustat” saavat vapaasti sanoa, että ”valkoiset ovat pahimpia”, mutta kun sanoo heistä itsestään jotakin kriittistä, saa kuulla olevansa rasisti. Fläppitaululle Emily on kirjoittanut ryhmän nimen: Daughters for Aryan Unity. Naiset ovat siis uusnatseja.

Marjorie (Eleanore Pienta) kertoo, kuinka hänet on mielestään ohitettu epäreilusti esimiesnimityksessä. Paikan oli saanut kolumbialainen –”ruskea” – nainen. ”Jokainen ruskea ämmä saa erikoiskohtelua, koska heitä pitäisi sääliä.” Marjorie valittaa, että kaikissa asiakirjoissa törmää ”salakielisiin” sanoihin ”monimuotoisuus”, ”inklusiivisuus” jne. ” Marjorien sanoissa kaikuvat Donald Trumpin myrkylliset näkemykset: ”Aasialaiset tulevat tänne, valtaavat yrityksemme ja tuovat tauteja.” Tässä vaiheessa naiset näyttävät toisilleen hymyillen sormillaan valkoisen ylivallan symbolia. Marjorielle ele on nähtävästi vieras; hän vain hämmentyneesti peukuttaa muille.

Alice (Rebekah Wiggins) puolestaan halveksii Black Lives Matter -kampanjaa. Hän kannattaa iskusanoja ”All Lives Matter”. Hänen mielestään olisi tärkeää nuhdella ”muukalaisvanhempia” näiden lasten edessä. Siten lapset ymmärtäisivät, että heidän vanhempansa aiheuttavat häpeää. Se johtaisi siihen, että lapset ottaisivat etäisyyttä vanhempiinsa ja assimiloituisivat nopeammin.

Viidettä lastaan odottava, Nebraskasta kotoisin oleva Jessica (Shannon Mahoney) kertoo kuuluneensa Ku Klux Klaniin isänsä lailla koko ikänsä. ”Olenko minä muka jokin hirviö”, hän kysyy naureskellen. Hän on vakaasti sitä mieltä, että monikulttuurisuus ei toimi eikä tule koskaan toimimaan.

Kim (Dana Millican) omistaa miehensä kanssa kaupan. Hän valittaa, että ”juutalaispankeista” on vaikea saada lainaa. Myös media olisi saatava takaisin juutalaisilta. Kimin mielestä etninen valtio on onnistunein valtio. Tässä Kim on samoilla linjoilla kuin suomalainen natsistinen Sinimusta Liike. ”Me perustimme tämän valtion 1776 ja nyt joudumme katsomaan, kun se otetaan meiltä pois.” Hän ei kestä kaupassaan käyvien värillisten lasten ”valitusta ja huonoa käytöstä”. ”Miksi heidän pitää olla niin kovaäänisiä?”

Joukon kovia kokenein on Leslie (Olivia Luccardi), joka on istunut vankilassakin. Siellä hän piti siitä, että joku sanoi, mitä piti tehdä ja minne mennä. Hän työskentelee kaupassa Kimin apulaisena.

Emily kirjoittaa fläppitaululle iskulauseen ”feminine not feminist”. Hänen mielestään 1960-luvulla perinteiset perhearvot alkoivat jäädä unholaan. Emilyn mielestä tarvitsemme vahvoja perheitä. Efesolaiskirjeen 5. luvusta voi lukea sen, mikä on oikea ”genderbalanssi”, eli vaimot olkoot kaikessa alamaiset miehilleen.

Kun naiset alkavat tehdä eräänlaista toimintasuunnitelmaa, Marjorie innostuu ehdottamaan, että heidän pitäisi tehdä lista kaikista paperittomista, jotta ihmiset tietäisivät, missä nämä asuvat. Emily kehottaa kuitenkin etenemään pehmeästi ja varovaisesti. ”Kansan syvät rivit” eivät saa luulla, että he ovat liian radikaaleja.

Elokuvan nimi kaikuu Emilyn toteamuksessa, joka on tässä alkuperäisellä englannilla: ”We are the best secret weapon no one checks at the door because we tread quietly.” Tässä vaiheessa kirkon pappi, isä Marcus pyytää Emilyn huoneen ulkopuolelle. Hän on sattunut kuulemaan, mistä naiset keskustelevat eikä voi hyväksyä sitä. Hän kehottaa naisia lähtemään heti, muuten hän raportoi heistä.

Nyt seuraa juonipaljastuksia, jotka voivat pilata katsomiskokemuksen. Naisten lähdettyä kirkolta elokuva saa pian painajaismaisen käänteen. Pientä on vielä se, että parkkipaikalla he tekevät toisilleen natsitervehdyksiä. Osa joukosta lähtee Kimin kyydissä tämän kauppaan ostamaan viiniä jatkaakseen juttelua Emilyn luona. Naisten ollessa kaupassa, joka on jo virallisesti kiinni, sinne poikkeaa amerikanaasialainen sisaruspari, joka luuli kaupan olevan vielä auki. He haluavat myös ostaa viiniä. He joutuvat kerholaisten vihamielisyyden kohteeksi, etenkin kun toisen sisaruksen tekemä rikosilmoitus on vienyt Emilyn veljen vankilaan.

Sisarukset saavat kuitenkin viininsä ja pääsevät poistumaan kaupasta, mutta kerholaisten viha on päässyt yltymään niin, että he päättävät lähteä sisarusten talolle ja vandalisoida sen kostoksi ”kunnioituksen puutteesta”. Kuvaan astuu tässä vaiheessa myös Emilyn mies Craig (Jon Beavers), joka yrittää turhaan hillitä naisten vihaa ja puhua heille järkeä.

Emily, Leslie, Kim, Marjorie ja Craig saapuvat talolle ja pääsevät sisälle. He alkavat tutkia paikkoja, kun sisarukset odottamatta tulevat paikalle. Kostonhimo ryöstäytyy käsistä. He sitovat sisarukset ja tukkivat näiden suut. He hierovat näiden päähän maapähkinävoita ja kaatavat suuhun viinaa. Saisarukset saavat kuulla olevansa itse syyllisiä, koska he ”sanoivat vastaan” eivätkä ”osoittaneet kunnioitusta”.

Toinen sisaruksista on kuitenkin allerginen maapähkinöille, saa kohtauksen ja kuolee. Muiden naisten joutuessa paniikkiin Leslie ottaa kovan komennon ja päättää, että todisteista ja todistajista on päästävä eroon. Hän tukehduttaa toisenkin sisaruksen. He laittavat sisarukset säkkiin, lähtevät Kimin mökille ja upottavat säkin järveen.

Elokuvan viimeisistä kuvista katsoja voi päätellä, että tämä ei ollut vielä tässä: paha tulee saamaan palkkansa.

Soft & Quiet on hyvin ajankohtainen elokuva, myös Suomen viimekesäistä rasismikeskustelua ajatellen. Donald Trumpin presidenttikaudella Yhdysvalloissa vihapuhe vähemmistöjä kohtaan, rasismi ja antisemitismi yltyivät ja saivat entistä väkivaltaisempia piirteitä. Yleensä näiden ilmiöiden yhteydessä puhutaan vain miehistä, mutta miksi ajattelutavan raaistuminen ei näkyisi myös naisissa? Esikoisohjaaja Beth de Araújo tuntee selvästi hyvin tyypilliset vihapuheiden aiheet ja argumentit ja on sijoittanut ne uskottavasti naisten suihin. Sisarusten talolla tapahtuva painajaismainen kohtaus on puhdasta kauhua ilman yliluonnollisia piirteitä.

Arvioitu elokuva: Soft & Quiet. Käsikirjoitus, tuotanto ja ohjaus Beth de Araújo. Pääosissa Stefanie Estes, Olivia Luccardi. Yhdysvallat 2022. Elokuva on katsottavissa Elisa Viihteen vuokraamossa vain 23.9.2023 asti.


Avatar photo

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.