Lukija aamujunassa -teoksen kansi. Kuva: Tammi
”Lukija aamujunassa” on novelistina tunnetun Jean-Paul Didierlaurentin esikoisromaani, joka myytiin 20 maahan jo ennen ilmestymistään. Se on kirja kirjoista, kielestä ja kielen käytöstä, kirjoittamisesta ja ystävyydestä.
Guylain Vignolles oli 36 ikävuoteensa mennessä ”opetellut olemaan olematta liian komea tai ruma, liian lihava tai laiha. Hän oli vain hämärä hahmo näkökentän laidassa. Hän sulautui maisemaan kunnes muuttui tuntemattomaksi jopa itselleen”. Hän käyttää työkseen Zerstor 500 -konetta. Se makuloi kustantamojen myymättä jääneet kirjat paperimassaksi, josta valmistetaan uusia kirjoja. Niistäkin suuri osa päätyy aikanaan saman makulointikoneen syvyyksiin.
Vignolles’n turvallisen toisteisen elämän keskiössä on neljä ihmistä. Hänen ikävä esimiehensä vannoo taylorismin nimeen. Vignolles’n työpari on ylimielinen ja kaikkitietävä 25-vuotias Brunner. Vartija Yvon on saavuttanut aleksandriinien lausumisessa siinä määrin mestarillisen tason, että käyttää tätä runomittaa arkipuheessaankin. Entinen työtoveri Giuseppe oli menettänyt molemmat jalkansa Zerstor 500:aan tulleen toimintahäiriön seurauksena olleessaan sitä korjaamassa, ja nyt hänen elämäntehtävänsä on hankkia 1299 kappaletta Vanhan ajan puutarhat ja kasvimaat -kirjaa; ne nimittäin painettiin samasta paperimassasta, johon hänen murskaantuneet jalkansa sekoittuivat.
Kirjailija Jean-Paul Didierlaurent. Kuva: Gwendolyne Delisle/Tammi.
Vignolles asuu 36 neliömetrin asunnossa, jonka katto vuotaa, ja joka on kesällä kuuma. Hänen kämppäkaverinsa on runoilija Rouget de Lislen mukaan nimetty kultakala.
Aamujunissa matkallaan työpaikalleen makuloimaan kirjoja, viitenä aamuna viikossa, Vignolles lukee vaununsa kanssamatkustajille ääneen makulointikoneen syövereistä satunnaisesti pelastamiensa kirjojen irtosivuja. Eräänä aamuna työmatka on poikkeuksellinen. Junan lattialta löytyy tummanpunainen muistitikku. Lukija aamujunassa huomaa pian elämänsä ohjautuvan uusille ja tuntemattomille raiteille.
Tämä kirja on lukemisen ylistys. Kira Poutasen suomennos tavoittaa kielen vivahteet. Tätä kirjaa sopii lukea vaikka aamujunassa. Ja kernaasti ääneen.
”Kun lähijuna pysähtyi asemalle ja ihmiset astuivat ulos vaunusta, joku ulkopuolinen olisi helposti huomannut, miten erilaisilta Guylainin kuulijat muihin matkustajiin verrattuina vaikuttivat. Heidän kasvoillaan ei näkynyt tyhjää maskia, jota muut matkustajat kantoivat kasvoillaan.”
Arvioitu teos:
Jean-Paul Didierlaurent: Lukija aamujunassa. Suom. Kira Poutanen. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi 2015. 189 s.
Artikkelikuvassa lähijuna kiitää poispäin Helsingistä. Kuva: Pasi Salminen/Liikennevirasto
