Kuva: Arja Majuri.

Miten syntyi kirja sateenkaariparien kirkollisesta vihkimisestä?

”Jos teksti jää vastoin omaa tahtoaan pöytälaatikkoon, se muuttuu kiveksi”, sanoi viisas kirjailijaystäväni Vivi-Ann Sjögren kerran. Tälle kirjalle oli hyvää vauhtia käymässä niin. Olimme tehneet kirjaa jo muutaman vuoden, ja sen kohtalo oli epävarma. Olimme saaneet hylkäyskirjeitä useilta eri kustantajilta vuosien 2020–2022 välillä, ja omat voimavarat ja ideat olivat vähissä.

Sattumalta ja aiempien hyvien kokemusten pohjalta päätimme yrittää vielä kerran ja lähestyimme Vartijaa. Se, että Vartija – jo 1880-luvulla perustettu kirkollinen, kulttuurinen ja yhteiskunnallinen toimija – nyt kustantaa kirjamme e-kirjana Tolle lege -sarjassaan, on meille toimittajille suuri ilo. Vartijan kriittiseen ja rakentavaan imagoon mahtuu monia ääniä. Pääsemme mukaan hienoon ja vanhaan, mutta samalla aina ajankohtaiseen kirkkoa ja yhteiskuntaa koskevan keskustelun jatkumoon.

Kirjamme sai alkunsa Pride-viikolla 2018 toteutetusta Yhteinen hääkuva-tapahtumasta. Tuulisena kesäkuisena perjantaina kuvattiin Helsingin Tuomiokirkon portailla edellisen vuoden aikana vihittyjä sateenkaaripareja hääpuvuissaan. Mukaan tuli viitisenkymmentä paria sekä muutamia vihkineitä pappeja ja muita ystäviä. Saimme myös pari kirjallista tervehdystä, toisen emeritusarkkipiispa Kari Mäkiseltä ja toisen nykyiseltä arkkipiispalta Tapio Luomalta.

Tilaisuus oli lämminhenkinen. Joimme kahvia ja söimme mansikkakakkua Kryptassa, kuuntelimme kaunista musiikkia ja jaoimme tarinoita. Jälkeenpäin saimme jonkin verran positiivista julkisuutta ja toki myös kohtalaisesti kuraa.

Ehkä kauaskantoisin tilaisuuden vaikutus on tämä kirja. Ajatus pariskuntien tarinoiden kokoamisesta kirjaksi jäi jo tapahtumassa elämään, ja pian päätimme ryhtyä yhdessä Arja Majurin kanssa sellaista kokoamaan. Vuonna 2020 toimitukseen vahvistukseksi liittyi myös Miska Karhu.

Kun aikaa kului ja keskustelut muuttuivat, jotkin kirjan teksteistä tuntuivat vanhentuneilta, keskenään epätasaisilta, eripuraisiltakin. Kirjan painotus muuttui vähitellen enemmän dokumentaatioksi ja tietyn historiallisen ajan tallentamiseksi kuin suoranaiseksi ajankohtaiseksi keskusteluksi. Toisaalta suomalaisen kirkollisen avioliittokeskustelun hitaus ja jumittuneisuus tuskastuttavat meitä edelleen: kirkolliskokous toisensa jälkeen käsittelee asiaa ja siirtää sitä eteenpäin.

Keskustelun dokumentoiminen, pienet hetket sateenkaarikansan pitkässä tiessä portailta alttarille, on kuitenkin tärkeää. Se tekee näkyväksi sitä, mitä on tapahtunut ja koko ajan tapahtuu. Miksi kirkollinen vihkiminen on sateenkaaripareille merkityksellistä ja miksi evankelis-luterilainen kirkko ei voi loputtomiin venkoilla tämän asian kanssa? Miksi tasa-arvo, yhdenvertaisuus ja ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, kirkossakin?

Kirjassa kirjoittavat sateenkaaripariskunnat ja asiantuntijat katsovat samaa teemaa kukin omista näkökulmistaan. Me toimittajat katsomme aihetta keskenämmekin eri tavoin, kenties ikäpolviemme, ammattiemme, koulutuksemme ja elämänkokemustemme muovaamina. Kirjan lopussa olevassa kirkon tulevaisuutta käsittelevässä artikkelissa näkyy hyvin, kuinka erilaisia unelmia meillä on siitä, miten tasa-arvo ja yhdenvertaisuus kirkossa toteutuisivat.

Kaiken kaikkiaan kirjassa on kyse on intersektionaalisuudesta eli risteävistä eroista, siitä, että ihmisen näkökulmiin, toimijuuteen ja mahdollisuuksiin vaikuttavat aina monet erilaiset asiat. Ei siis vain esimerkiksi sukupuoli ja seksuaalisuus, vaan myös ikä, koulutus, etnisyys, toimintakyky, kieli, luokka, uskonto – kaikki tämä yhdessä.

Olisiko sellainen tulevaisuuden kirkko hyvä, jonka piirissä kaikki mahdolliset erilaiset ryhmät toimisivat yhdessä samalla tavalla, vai sellainen, jonka sisällä ja saman laajan katon alla monet erilaiset pienet ryhmät toimisivat kukin omalla erityisellä tavallaan?

Ja kun puhumme kirkosta, viittaammeko erityisesti Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon vai globaaliin Kristuksen kirkkoon? Kristittyjen ja kirkon nimissä tehdään tälläkin hetkellä Euroopassa kammottavia asioita, siunataan aseita ja tuetaan myrkyllisen maskuliinisuuden, patriarkaalisuuden ja nationalismin nousua.

Tänä vuonna Pride-tapahtuma on ensimmäistä kertaa kuukauden, ei viikon mittainen. Vuoden 2022 Pride-kuukauden teemana on Kohtaamiset. Toivottavasti tämä onnellisista sattumista ja kohtaamisista, ystävien tapaamisista, liikkeelle lähtenyt pieni kirjamme edistää osaltaan kohtaamisia. Toivottavasti se tuo rakentavia näkökulmia kirkolliseen keskusteluun ja auttaa rauhan, vapauden, rakkauden ja oikeanlaisen ylpeyden asiaa.

Olemme iloisia ja ylpeitä siitä, että saamme julkaista tämän kirjan, ja kiitollisia kaikille kirjaan kirjoittaneille ja meitä tukeneille ihmisille! Kiitos myös Teille, jotka luitte käsikirjoituksen ja kommentoitte sitä. Suomen evankelis-luterilaista kirkkoa kiitämme tänään siitä, että näiden neljän vuoden aikana yhä useamman kirkon ovet ovat meille auenneet. Me olemme tulleet häämarssin saattelemina alttareille ja yli sata pappia on ilmoittanut vihkivänsä samaa sukupuolta olevia pareja.

Tasa-arvoinen avioliittolaki täyttää tänä vuonna 5 vuotta, monet meistä juhlivat 5-vuotishääpäiväänsä, jota kansan perinteen mukaan kutsutaan puuhäiksi. Maailma, jossa elämme nyt, on pandemian, ilmastokriisin ja Euroopassa käytävän sodan myötä aika toisenlainen kuin 5 vuotta sitten. Se on epävarma ja usein huolestuttava maailma.

Mutta tässäkin ajassa ja maailmassa tarvitaan iloa ja juhlaa, tarvitaan tahtomista ja sitoutumista. Tarvitaan hääpäiviä, tarvitaan toivoa. Tahdon kirkossa!

Kirjan voi ladata tästä.

Artikkelikuva: Arja Majuri.


Aino-Maija Elonheimo.

Kirjoittaja

Aino-Maija Elonheimo on uskontotieteilijä.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.