Vaikuttava Viattomat-elokuva pohjautuu todellisiin tapahtumiin Puolassa vuonna 1945.
Puola joulukuussa 1945, rapistuva luostari maaseudulla lumisten peltojen keskellä. Uusi venäläinen hallinto vakiinnuttaa otettaan maasta. Ranskalainen Punaisen ristin lääkäriryhmä kerää haavoittuneita. Aikaa ei ole enää paljon, välineistä ja lääkkeistä on pulaa.
Anne Fontainen elokuva Viattomat on vahva tarina häpeästä ja syyllisyydestä, hyvyydestä ja rohkeudesta. Sen väriskaala on niukkuudessaan tavattoman kaunis: valkoista, harmaata ja mustaa. Yksittäiset kuvat kiehtovan hienoja.
Ranskalaiseen lääkäriryhmään kuuluva Mathilde (Lou de Laâge) saa vieraakseen omin luvin läheisestä luostarista liikkeelle lähteneen nunnan: luostarissa tarvitaan kipeästi apua.
Mathildella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin lähettää pyytäjä puolalaisen Punaisen ristin luo. Sairaalassa hukutaan jo muutenkin työhön eikä resursseja riitä ulkopuolisille.
Ikkunasta Mathilde kuitenkin näkee lumihankeen polvistuneen sisaren periksi antamattoman rukouksen ja muuttaa mielensä – vastoin kaikkia sääntöjä.
Luostarissa Mathildelle selviää nunnien karu kohtalo: ensin tulivat saksalaiset, sitten venäläiset ja nyt useampikin sisar on raskaana.
Toinen sääntöjen rikkoja ranskalaisten joukossa on koko perheensä keskitysleirillä menettänyt Samuel (Vincent Macaigne), juutalainen lääkäri. Häneltä ei riitä teorian tasolla myötätuntoa puolalaisille: he saivat mitä ansaitsivat. Käytännössä myötätunto kuitenkin voittaa katkeruuden.
Lou de Laâgen herkät kasvot paljastavat tunteiden kuohunnan koski se sitten siveyslupauksen tehneen nunnan kauhistusta lääkärin tutkimuksen edessä tai abbedissan tapaa pitää huolta hänelle uskollisuutta vannoneista sisarista. Hieno näyttelijä!
Viattomat ei luotaa syvältä yksityisen nunnan maailmaa niin kuin teki Pawel Pawlikowski’n elokuva Ida, mutta naisten kohtaloissa näkyy silti paljon maailmasta, jossa he ovat eläneet. Luostarista on hakenut turvaa raskaana oleva tyttö, jonka perhe on raskauden vuoksi hylännyt. Toisen usko on jo alkujaan hauras, mutta yhteisö antaa turvaa. Kolmas ei taivu sääntöihin vaan kuuntelee sydäntään. Jumalan avulla me selviämme, vakuuttaa abbedissa (Ida-elokuvasta tuttu Agatha Kulesza). Jumalan apu ei tule riittämään, vakuuttaa Mathilde. Usko on 24 tuntia epäilyä ja minuutti toivoa, sanoo nuori nunna Mathildelle. Ehkä se minuutti todella riittää.
Elokuvassa usein toistuva sisarten puhdas laulu tavoittelee kyllä taivaita, mutta huntujen alla eletään monenlaisten mietteiden kanssa, eikä laulu peitä todellisuuden rankkuutta.
Viattomat näyttää harvinaisella tavalla uskon moninaisen kirjon. Siinä on valoa ja synkkiä varjoja, toivoa ja hyvyyttä. Esimerkiksi Mathilden kohdalla ateistisen kommunistiperheen kasvatin teoissa löytyy paljon enemmän hyvyyttä ja uskoa kuin abbedissan valinnoissa.
Joka tapauksessa ajatuksia herättävä elokuva.
Viattomat, ohjaus Anne Fontaine. Parhaillaan elokuvateattereissa.
Artikkelikuva: Mathilde, ranskalainen lääkäri (Lou de Laâge), ylittää monta pelon, häpeän ja epäluulon kynnystä auttaessaan kovia kokeneita puolalaisia nunnia. Viimein luottamus voittaa. Kuva: Cinema Mondo.
