Kesäinen niitty. Kuva: Laura Leipakka

Mikä teologi

Juhannuspohdinnan kuvakollaasi. Kuvat: Laura Leipakka

Juhannuspohdinnan kuvakollaasi. Kuvat: Laura Leipakka

Jo joutui armas aika ja nyt mennään jo juhannuksessa. Näin keskikesän juhlan aikana monelta kokonpolttajalta ja mökkeilijältä voi kenties unohtua, että juhannus on myös kristillinen juhlapyhä – toki vähättelemättä sen kansanperinteellistä roolia yöttömän yön juhlana.

Jotta juhannuksen uskonnollinen tai kansanperinteellinen merkitys ei jäisi unholaan, tarvitaan uskonnollista valveutuneisuutta ja osaavia asiantuntijoita – teologeja.

Tästä pääsemme oivan aasinsillan kautta teologien tarpeellisuuteen ja teologikoulutuksen merkitykseen. Mikä on sen rooli nykypäivänä? Aihe nousi mieleeni etenkin lukiessani Tuomas Vauran kirjoitusta STI:n suunnitelmista perustaa oma korkeakoulututkinto teologian kanditaatteja varten.

Samalla muut mediassa velloneet uskontoa sivuavat aiheet Suvivirrestä, homoliitoista ja ympärileikkauksesta lähtien aina tasa-arvoiseen avioliittolakiin saakka ovat saaneet pohtimaan teologina olemisen merkitystä ja tarkoitusta nykymaailmassa.

Teologeja koulutetaan kirkon ja kirkkokuntien työntekijöiksi mutta myös muihin tehtäviin, kuten uskonnonopettajiksi. Koulutuksen tavat ja kesto vaihtelevat mutta yhä edelleen monessa maassa teologin tittelin saa ainoastaan yliopistossa opiskelemalla.

Suomessa valtio kouluttaa teologit sekulaarissa yliopistossa työskentelemään kirkkoon, mutta oman näkemykseni mukaan ennen kaikkea yhteiskunnan palvelukseen. Koulutus on monipuolista ja laaja-alaista, yleissivistävää niin kuin perinteisesti on sanottu.

Teologinen osaaminen on hyödyllistä mutta valitettavan harvoin työllistävää ainakaan kirkon, koulun ja yliopistomaailman ulkopuolella.

Sekulaarilla sektorilla teologi joutuu aikalailla perustelemaan tutkintonsa mielekkyyttä ja hyödyllisyyttä sekä omaa osaamistaan, vaikka periaatteessa teologien ammattitaitoa ja tutkintoa kunnioitetaan ja arvostetaan.

Samankaltainen trendi tosin vaivaa (myös) muita humanistisia tieteitä ja tutkintoja.

Humanistit nimittäin harvoin tuottavat yhteiskunnalle mitään suoraa taloudellista hyötyä, sillä sivistyksellä ei välttämättä tahkota kylmää valuuttaa. Ja maailmassa, jossa raha puhuu, on vaikea ymmärtää, että humanistisen koulutuksen arvo mitataan ihan muilla mittareilla.

Taloudellisesta kannattamattomuudestaan huolimatta teologeja ja teologista sivistystä tarvitaan.

Teologeja tarvitaan, jotta Suomessa (ja muualla maailmassa) olisi ihmisiä, jotka ymmärtävät uskonnon ja uskontojen roolia yhteiskunnassa, historian kulussa, politiikassa, sosiaalisissa suhteissa, kulttuurisissa tavoissa ja monissa muissa yhteyksissä. Nimittäin – yllätys, yllätys – uskonto vaikuttaa ja elää monien neutraaleina pitämiemme asioiden taustalla.

Lukutaito, lainsäädäntö, monet kulttuuriset tavat… Useimmat yhteiskunnalliset ilmiöt pohjautuvat jollain tavalla uskontoon tai uskontoihin. Tämä vain tuppaa monelta nykysuomalaiselta unohtumaan.

Samalla, kun unohdetaan uskonnon rooli yhteiskunnan primus motorina, ahdetaan teologin rooli tai identiteetti pieneen ja ahtaaseen muottiin – eihän niillä kuitenkaan ole kuin marginaalinen rooli sekulaarissa nykymaailmassa.

Monesti (mutta onneksi ei aina) teologit leimataan papeiksi tai vähintään hartaiksi (jos ei hurskaiksi) kirkossa kävijöiksi, jotka rukoilevat joka päivä ja osaavat pyhät tekstit ulkoa etu- ja takaperin. Tällainen ahdas(mielinen) muotti ei todellakaan ole koko totuus, sillä harvoin tapaa oppiainetta, joka kiinnostaa niin laajaa ja heterogeenistä ihmisjoukkoa kuin mitä teologien laaja kirjo pitää sisällään. Onneksi myytit ovat murtumassa tälläkin alueella.

Omaan teologiystäväpiiriini kuuluu konservatiiveja, liberaaleja, kokoomuslaisia, vasemmistolaisia, viherpiipertäjiä, heteroseksuaaleja, homoseksuaaleja, sinkkuja, avio- tai avoliitossa eläviä, eronneita, yksinhuoltajia, pappeja, opettajia, teologian yleismiehiä ja -naisia, ateisteja, agnostikkoja, roomalaiskatolisia, ortodokseja, anglikaaneja, helluntailaisia, luterilaisia, eksegeettejä, eetikkoja, uskontotieteilijöitä, tutkijoita, toimittajia…

Lista on värikäs ja loputon – yhtä monimuotoinen kuin koko ihmiskunta. Ja tässä on avain teologikoulutuksen – ja ennen kaikkea sekulaarin sellaisen tärkeyteen: koska maailma on monimuotoinen, teologien monimuotoista joukkoa tarvitaan sitä ymmärtämään, tutkimaan ja tarvittaessa akateemisesti selittämään.

***
Ja loppuun aiheen tiimoilta pieni kevennys kohottamaan juhannustunnelmaa. Millaista sitten on olla teologi maailmassa, jossa kanssaihmiset luovat sinusta ennakkokäsityksen pelkästään kuullessaan sanan teologi tai uskonto, vaikka eivät tietäisi sinusta henkilönä muuten mitään?

Elo teologina on mielenkiintoista, välillä haastavaa ja aina – ainakin siltä tuntuu – antoisaa ja erilaista, sillä teologina erottuu massasta – hyvässä ja pahassa. Ainakin jutun juurta riittää uusia ihmisiä kohdatessa ja huumoriakaan ei puutu.

Yleisimpiä reaktioita ovat kommentit, kuten
a. miksi teologiaa opiskellaan yliopistossa, koska eihän se kuitenkaan ole tiedettä
b. miksi joku haluaa olla teologi
c. mitä ihmettä teologin tutkinnolla voi tehdä työkseen

Samalla joutuu usein vastaamaan tuntemattomien ihmisten yllättävän henkilökohtaisiin kysymyksiin, kuten
a. tuleeko sinusta pappi
b. uskotko Jumalaan
c. käytkö kirkossa
d. mitä mieltä kirkko/kristitty on tatuoinneista/ehkäisystä/homoliitoista/avioerosta
e. saako sun seurassa kiroilla/juoda alkoholia/tupakoida, koska sä oot teologi

Aina vastatessani (tai kieltäytyessäni vastaamasta) oheisiin ja moniin muihin kysymyksiin pohdin, että kyselläänköhän lvi-insinööriltä vastaavasti millaiset putket hänellä on kylpyhuoneessaan tai millaiset putket tulisi asentaa mökille. Ehkä kysytäänkin, onhan uteliaisuus osa ihmisluontoa.

Hyvää juhannusta ja aurinkoisia ja kysymysten täyttämiä kesäpäiviä! ☺

Laura Leipakka
Kirjoittaja on TM ja Jumaluusoppineiden alumniyhdistyksen puheenjohtaja.


Laura Leipakka

Kirjoittaja

Kirjoittaja on teologian maisteri, joka harrastaa elokuvia ja nauttii siitä, kun ne menevät ihon alle ja jäävät elämään mielen sopukoihin.


'Mikä teologi' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 21.6.2014 @ 19.27 Markku Hirn

    Elikkä uskonto on outo asia tai ainakin tosiuskovaiset ovat harvinaisia sekulaareissa piireissäja jokaista teoloogia epäillään sellaiseksi.

    Mutta jos teologi sattuu olemaan lähetyshenkinen, niin hänen tittelinsä, joka herättää todella paljon uteliaisuutta, on paras mahdollinen avaus syventävään keskusteluun.

    Teologien olemassaolo on haastavaa ja niin oudosta ammatinvalinnasta täytyy ottaa seuraukset ja perustella niitä.
    Oikeastaan, eikö asia ole niinkuin pitää?

    Vastaa

  2. 22.6.2014 @ 7.49 Atso Eerikäinen

    Minut kutsuttiin kansainvälisen Metasciences Academyn uskonnollisen tieteenfilosofian professoriksi, ei siksi, että olisin fyysikko tai edes filosofi, vaan koska olen teologi (joka on perehtynyt tieteen ja uskonnon välisiin ongelmiin ja niiden tieteellisuskonnollisiin uskomuksiin. Kun kristinuskoa vastustetaan sen muututtua vallankumouksellisesta ja elävästä yhteisöstä kokoelmaksi epätieteellisiä dogmeja, aivan samoin tieteen ”vallankumous” tyrehtyi tieteen muuttuessa epätieteelliseksi uskonnoksi dogmeineen. Kirkko seisoo Pietarin kalliolla ja tieteen kivijalka on Einstein. Kumpaakaan ei saa arvostella ja kyseenalaistaa tai joutuu kirkon tai tiedeuskonnon kiroamaksi.

    Teologiaa tarvitaan, koska se tutkii kvalitatiivista todellisuutta, ja tiede ainoastaan kvantitatiivista todellisuutta.

    Vuoden 2000 Templeton-palkinnon saanut englantilainen matemaatikko ja teoreettinen fyysikko, Freeman Dyson, jonka merkittävin anti fysiikalle on ollut kvanttielektrodynamiikan (QED) matemaattinen teoria, totesi kiitospuheessaan:
    ”Tiede ja uskonto ovat kuin kaksi ikkunaa, joista ihmiset katselevat yrittäen ymmärtää suurta maailmankaikkeutta, ja sitä, miksi olemme täällä. Nuo kaksi ikkunaa avaavat kaksi erilaista näkökulmaa todellisuuteen, mutta ne avautuvat kuitenkin yhteen ja samaan todellisuuteen.
    Molemmat todellisuuden näkökulmat ovat yksipuolisia eikä kumpikaan ole täydellinen. Molemmat jättävät huomiotta oleellisia piirteitä todellisuudesta, mutta kummankin kuva todellisuudesta on kunnioituksen arvoinen.”

    Vastaa

  3. 23.6.2014 @ 11.24 Uhri olen minäkin

    Hyvää pohdintaa Lauralta. Teologeja koulutetaan aivan liikaa tarpeeseen nähden. Uskonnolla on toki maailmanlaajuisesti valtava vaikutus, mutta Suomessa vaikutus on vähenemään päin. Teologin koulutuksella pitäisi myös muistaa, ettei uskonnon roolia voi myöskään ylikorostaa. Esimerkiksi juhannuksen kristillinen sisältö ei kuulu enää suomalaiseen sosiaaliseen todellisuuteen. Juhannus on samalla tavalla sekularisoitu kuin se aikanaan kristillistettiin pakanallisesta juhlasta. Teologien pitäisi pohtia, mitä tämä tarkoittaa kulttuurillisesti, ei puolustaa juhannuksen asemaa kristillisenä juhlana. Sille riittää apostoleja kirkossa ihan riittämiin ja saakin riittää. Kyse on diskurssien kamppailusta.

    Teologina tunnistan hyvin meihin kohdistuneet ennakkoluulot. Piru kun ihmiset eivät ymmärrä, että vaikka olisi uskonnollinen ja teologi, ei välttämättä halua jakaa uskonnollisuuttaan sinällään muiden kanssa. Toisaalta ilmiö on kai sama, kuin että markkinakapitalismiin uskova kauppatieteilijä useimmiten haluaa julistaa omaa ilosanomaansa.

    Parasta, mitä uskonnonfilosofia on minulle opettanut, on ollut kysyminen. Jos joku kysyy uskotko Jumalaan, vastaan automaattisesti: ”Mitä tarkoitat uskomisella?”

    Siitä sitten vähän sitä koulutusta peliin. Yleensä vaikutus on tosin sama kuin alkaisi puhua pragmatiikasta tai tunturien kivisedimenteistä.

    Vastaa

  4. 25.6.2014 @ 13.18 Kari Peitsamo

    Tieteen näkökulma ei ole täydellinen. Jeesuksen sanat, Silmä on ruumiin lamppu, sen sijaan ovat täydellinen näkökulma todellisuuteen. Tämän näkökulman voi myös tiede hyväksyä, jos se ennakkoluulottomasti ja johdonmukaisesti oman metodinsa mukaan lähtee todellisuuden kohtaamaan. Teologia tutkii tätä absoluuttia. Siksi se on avain ihmisenä olemiseen ja myös tieteiden kuningas.

    Vastaa

  5. 9.7.2014 @ 15.04 Matti Taneli

    Hei Kari ja muut,

    Kiitos kiinnostavista kirjoituksistanne. Matematiikkaa yleensä sanotaan tieteiden kuningattareksi ja filosofiaa
    tieteiden äidiksi. Tieteen yksi kriteeri on juuri se, että se pyrkii
    kyseenalaistamaan tarpeen niin vaatiessa omat tuloksensa, mutta se on vain yksi tieteen kriteeri.
    Ei ole kahta tai kolmea todellisuutta, vaan on erilaisia näkökulmia
    todellisuuteen. Voiko teologia tutkia absoluuttia? Pikemminkin niitä
    käsityksiä, joita ihmisillä on absoluutista (uskonnonfilosofia) tai ihmisiä, joilla on erilaisia käsityksiä absoluutista (uskontotiede: uskontopsykologia).

    ystävällisesti Matti

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.