Maan tomua ja tavivaan valoja -teoksen kansi.

Mielen matka ihmisyyden juurille

Marjatta Jaanu-Schröderin Maan tomua ja taivaan valoja: kaikuja Raamatun alkukertomuksista vie lukijansa kuuntelemaan kirjoittajan mielen kaikuja, jotka kimpoavat Genesiksen eli Ensimmäisen Mooseksen kirjan alkukertomuksiksi kutsutuista teksteistä. Kirja on jaettu seitsemään temaattiseen alalukuun, joiden kautta alkukertomuksia tarkastellaan hyvin intuitiivisella otteella. Käsittelyn keskiössä on ihmisyys, ihmisen kutsumus Jumalan kuvana ja ihmisten suhde Jumalaan, toisiinsa ja ympäristöönsä.

Alkuun kirjan idea avautuu lukijalle vähän hitaanpuoleisesti, ja rakenteelliset valinnat eivät tunnu istuvan lukukokemukseen. Kirjan lajityyppi, jota voisi kuvata pohdiskelevaksi tietokirjaksi, vaatii kuitenkin kärsivällisyyttä. Itselläni tekstin imuun tempautuminen kesti noin neljänkymmenen sivun verran. Voin kuvitella, että joku saattaisi jättää kirjan kesken ennen kuin teksti tulee opettaneeksi lukijalleen, miten sitä tulisi lähestyä. Kannattaa kuitenkin malttaa ja jatkaa, sillä teksti on todella rakennettu pedagogisesti siten, että se ohjaa lukijaa ajattelemaan rakenteensa sisällöllisiä virtoja mukaillen. Kun tähän virtaan on päässyt mukaan, se on sitten menoa: loppujen lopulta kirja on monitasoisuudessaan ja tiiviissä asiasisällön ja kirjoittajan omien ajatusten vuorottelussaan varsin koukuttava. Ainoa ajatusten virtaa suoranaisesti häiritsevä tekijä on paikoittainen kielen huolittelemattomuus: teksti vaikuttaa paikoin keskeneräiseltä. Tämä on kuitenkin vain kustannustoimituksellinen pintanaarmu, eikä huononna itse sisältöä.

Kirjan sisältö rakentuu nimensä mukaisesti kirjoittajan mielessä Raamatun teksteistä syntyvien kaikujen varaan. Kirjoittaja on lähestynyt Raamatun alkukertomuksia ja niiden teemoja vapaan intuitiivisesti, antaen vaikutelman, että on kirjoitettu mitä tulee mieleen. Intuitiivisesta tyylistä seuraten myös ajattelun raaka-aineena käytettyjen lähteitten kirjo on laaja: viittauksia löytyy teologian klassikoista aina Facebook-julkaisuihin. Tällainen tietokirjan kirjoittamisen metodi olisi riskialtis, jos kyseessä olisi kokemattomampi tai sulkeutuneempi ajattelija. Jaanu-Schröder vaikuttaa kuitenkin olevan kaikkea muuta kuin kokematon tai sulkeutunut. Kirja kuvastaa paitsi kirjoittajansa teologista asiantuntemusta, laajaa yleissivistystä sekä pitkää ja monipuolista elämänkokemusta, myös suomalaisessa kontekstissa huomiota herättävän avointa ja ennakkoluulotonta mieltä, joka samalla osaa kriittisesti erottaa jyvät akanoista.

Kirjan ajatusvirtojen holistinen ote kuvastanee kirjoittajan katolista mielenmaisemaa. Katolista ajattelua määrittää uskon ja järjen, kristillisen tradition ja tieteellisen tiedon yhteiselo, joka on kuin harmoninen, mutta luova paritanssi. Ei ole erillisiä diskursseja, joissa vallitsevat omat totuutensa ja lainalaisuutensa, vaan on totuus, joka on ääretön ja jota voi tarkastella lukemattomista eri näkökulmista pääsemättä siitä koskaan täysin selville.

Tällainen ajattelun tyyli on suomalaisella Raamattuun liittyvän, laajemmalle yleisölle suunnatun kirjallisuuden kentällä ainakin oman (melko rajallisen) kokemukseni perusteella virkistävän erilainen. Kirjassa ei tehdä kriittistä eksegeesiä siinä merkityksessä, miten sitä keskimäärin tehdään esimerkiksi Suomen teologisissa tiedekunnissa, eikä se toisaalta ole myöskään hartauskirja, joka koostuisi vain niin sanotuista hengellisistä sisällöistä. Tietokirjan kategoriassa se myöskään ei ole tavanomaisin lajityypin edustaja. Kirja muistuttaa tyylillisesti ja sisällöllisesti emerituspaavi Benedictus XVI:n Jeesusta ja evankeliumeita käsittelevää kirjasarjaa, jossa yhdistyy vankka teologinen asiantuntijuus ja tietynlainen älyllinen eläytyminen Raamatun teksteihin ja niiden lähtökohtiin. Jaanu-Schröderin tieteellisen ajattelun koura kahmaisee kuitenkin laajemmalti niin ihmis- kuin luonnontieteistäkin, eikä pitäydy pelkästään Raamatun tekstien välittömässä kontekstissa.

Jaanu-Schröderin kirja muistuttaa Benedictuksen Jeesus-kirjoja myös siinä, että se ottaa usein käsittelyyn mukaan juutalaisten rabbien ja kirjoittajien ajattelua. Tämä heijastaa edelleen kirjan katolista mielenmaisemaa, jossa juutalaisuus ja kristinusko nähdään erottamattomana jatkumona, mikä korostuu luonnollisesti, kun käsittelyn kohteena ovat Raamatun alkukertomukset. Yhteyttä juutalaisuuteen ei kuitenkaan vain kuitata sanomalla, että “nämä pyhät kirjoitukset jaamme”, mikä ilmaisisi ymmärrystä juutalaisuudesta erillisenä uskontona. Juutalaisten teologien ajattelua sovelletaan ilman eron tekoa, ikään kuin osana kirjoittajan omaa perinnettä.

Kirjassa reflektoidaan muutenkin laajasti maailman eri uskontoperinteitä, mutta niitä ei käsitellä samalla tavalla kotoisasti kuin juutalaisuutta, vaan pikemminkin osoitetaan niiden erilaisuus juutalaiskristillisestä perinteestä. Erilaisuus tuodaan esiin kuitenkin nykyaikaiseen katoliseen tyyliin Johannes Paavali II:n edistykselliseen uskontodialogiajatteluun nojaten. Tässä ajattelutavassa kaikki uskonnot nähdään myönteisinä osoituksina kansojen ja kulttuurien Jumalan etsimisestä, jolloin myös muissa kuin kristinuskossa on aina totuutta ja hyvyyttä.

Kirjan kirjoittaja Marjatta Jaanu-Schröder. Kuva hänen blogistaan osoitteessa katolinen.net.

Kirjan kirjoittaja Marjatta Jaanu-Schröder. Kuva hänen blogistaan osoitteessa katolinen.net.

Ajankohtaisuus näkyy kirjassa kautta linjan alkukertomusten herättämissä mielleyhtymissä. Esille nousevat niin seksuaalisuus- kuin ympäristökysymyksetkin. Erityisen mielenkiintoinen esimerkki ajankohtaisesta nostosta on Greta Thunbergin vertaaminen Jeanne d’Arciin. Mielenkiintoisuudessaan Thunbergin käsittely on myös (ainakin itselleni) kirjan ristiriitaisimmasta päästä: jokin särähtää vertauksessa tajuntaan. Olen nähnyt teologeja täynnä olevassa some-syötteessäni muidenkin vertaavan Thunbergia uskonnollisiin hahmoihin, useimmiten Vanhan testamentin profeettoihin. Jo näitten kohdalla sisälläni on herännyt vastalause: eihän Greta Thunberg puhu Jumalasta mitään! Tässä mielessä hän on sisällöllisesti hyvin erilainen kuin Jeanne d’Arc, vaikka molempien nuorten naisten asenteessa ja tekemisissä on paljonkin samankaltaisuuksia, kuten Jaanu-Schröder vakuuttavasti osoittaa. Jeanne d’Arcin sanomisten ja toiminnan ydin oli kuitenkin Jumalalta saatu missio; Thunberg ei ole sen sijaan koskaan tuonut itseään esille uskonnollisesti motivoituneena toimijana, eikä häntä siksi ole ehkä syytä hengellistää ja nähdä aikamme profeetallisena äänenä Jeanne d’Arcin jalanjäljissä. Greta Thunberg on lahjakas, rohkea ja epäilemättä hyväntahtoinen ihminen, mitä kirjassa varmasti halutaan juuri ilmaista kanonisoituun pyhään Jeanne d’Arciin vertaamalla. Lukijana jäin kuitenkin pohtimaan, onko relevanttia sovitella tälle pyhimyksen sädekehää? Eikö Greta Thunbergia voisi ihailla niistä lähtökohdista käsin, mitä hän on itse tuonut esille? Kaikki hyvä ei ole hengellistä (merkityksessä uskonnollista) eikä kaikki hengellinen ole hyvää; Thunbergin katsominen pyhimyksen kehyksissä ei välttämättä palvele tarkoitusta. Kuten kirjoittaja itsekin toteaa, Thunberg ja muut ympäristön suojelussa aktiiviset nuoret toteuttavat ihmisen tehtävää varjella Jumalan luomaa maailmaa riippumatta siitä, uskovatko he Luojaan vai eivät: inhimillisistä motiiveista toimiminen riittää, eikä vaadi ulkopuolelta tulevaa uskonnollista määrittelyä ollakseen hyveellistä.

Itse alkukertomusten ja niiden ymmärtämisen kannalta Maan tomua ja taivaan valoja on inspiroivin ehkä uskonnollisuudesta kiinnostuneille lukijoille, jotka eivät ole Raamatun suurkuluttajia arkielämässään. Tällaiselle ihmiselle kirja saattaisi olla hyvinkin tajuntaa räjäyttävä kokemus. Teologeille, uskonnon ammattilaisille ja muille uskonnollishengellisesti aktiivisille kirja on Suomen kontekstissa mielenkiintoinen ennen kaikkea katolisen ajattelutapansa ansiosta. Lisäksi kirja tutustuttaa lukijan omaelämäkerrallisella ja reflektoivalla otteellaan kirjoittajaan ja tämän ajatusmaailmaan, mikä tekee siitä vieläkin mielenkiintoisemman: on aina avartavaa ja hyödyllistä saada tilaisuus asettua jonkun toisen asemaan, ja katsoa miltä maailma, tässä tapauksessa erityisesti ihmisyys, näyttää hänen näkökulmastaan.

Arvioitu teos: Marjatta Jaanu-Schröder, Maan tomua ja taivaan valoa. Kaikuja Raamatun alkukertomuksista. Amanda-kustannus. 192 s.

Artikkelikuvassa on Maan tomua ja tavivaan valoja -teoksen kansi.


Anna-Riina Hakala

Kirjoittaja

Anna-Riina Hakala on teologian tohtorikoulutettava Helsingin yliopistossa. Hän tutkii oikeasti 1100-luvulla eläneen Bernard Clairvaux’laisen tekstejä, mutta leikkii välillä laajemman yleisön edessä kokemusasiantuntijaa katolisen kristityn ominaisuudessa.


'Mielen matka ihmisyyden juurille' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.