Uusia kasvoja kirkolliskokouksessa elokuussa 2020. Haastateltavina Antti Ahonen, Viivi Ali-Löytty, Olli Löytty, Hanna Mithiku ja Iida Rotko.
Vartijan toimittaja Niilo Rantala työskenteli kirkolliskokouksen kanslia-apulaisena ja onnistui saamaan talteen tunnelmia ja kommentteja muutamalta uudelta edustajalta.
Kevään 2020 suunnitelmat muuttuivat ja tapahtumat peruuntuivat suurilta osin COVID-19-koettelmuksen johdosta. Vaikka tilanne on edelleen jännitteinen ja toisen aallon pelko uusine tartuntoineen karua todellisuutta, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokous uskalsi silti järjestää rästiin jääneen kokouksensa elokuun 10. päivä alkaen Turun kristillisellä opistolla.
Tämän kerran kirkolliskokous oli monessa mielessä poikkeuksellinen ja erityinen, muutenkin kuin korona-rajoitusten ja järjestämisajankohtansa puolesta, sillä helmikuussa järjestettyjen vaalien myötä edustajakanta vaihtui radikaalisti. Kaiken kaikkiaan uusia edustajia saapui Turkuun neljäkymmentäneljä – mikä on lähes puolet edustajien määrästä!
Kokouksen puitteissa korona näkyi selvästi. Istuntosalissa noudatettiin kuuliaisesti kasvosuojasuositusta, ja yhteisissä ruokailuissa käytettiin turvavälien lisäksi omia, aakkostettuja paikkoja. Järjestely ”pakotti” valmiit seurueet erilleen ja johti monia lähes vieraita ihmisiä toistensa luokse, yhteisen pöydän ääreen.
Oli mieltä ylentävää huomata millä tarmolla ja vakavuudella edustajat työhönsä suhtautuvat. Kynät viuhuivat ja sormet liikkuivat näppäimistöillä.
Tunnelma oli kuitenkin pitkin viikkoa myös odottavan latautunut. Vähemmän innostavaa oli huomata, että samat jännitteet ja samat rintamalinjat jakoivat tätä salia lähes yhtä raa`asti kuin edellistäkin.
Tahdon korostaa, että suurin osa edustajien haastatteluista tehtiin ennen kuin torstai-iltaa varjostanut vihkimiskeskustelu pääsi alleviivaamaan salissa jo valmiiksi olleita jakolinjoja.
PIKAHAASTATTELUJA UUSISTA EDUSTAJISTA
Ensimmäisinä kansliaan saapuivat tietokirjailija ja tutkija Olli Löytty Tampereelta sekä kirkolliskokouksen nuorin edustaja, 24-vuotias teologian kandidaatti Iida Rotko Espoosta. ”Ikäjakauma on selkeästi painottunut aika korkeaksi. Olisi hienoa, jos jatkossa jakauma olisi monipuolisempi ja nuorin edustaja nuorempi kuin minä olen”, Rotko toteaa ikäkysymyksestä puhuttaessa. ”Toki nuoria pitäisi vähäsen houkutella mukaan. Päätöksenteko on nimittäin sangen monimutkaista ja raskasta. Luulen silti, että kiinnostusta löytyisi! Heitä täytyy vain rohkaista”.
Iida Rotko. Kuva: Johanna Lumijärvi.
Olli Löytty kertoo päätyneensä kirkolliskokousedustajaksi ”joko vahingossa tai sitten Jumalan johdattamana”. Löytyn mukaan kirkon pitäisi saada jäseniään aktiivisemmin mukaan päätöksentekoon ja keskusteluun. Sekä Rotko että Löytty ovat sitä mieltä, että kirkkopoliittista ja seurakuntapoliittista valveutta on lisättävä. ”Toivon kirkolta skarppaamista viestinnässä. Suurimmalta osalta ihmisistä menevät seurakuntavaalit ja muut aivan ohi. Ihmisten mielenkiintoa on lisättävä, vaikka sitten nykyaikaisen journalismin keinoin”, Löytty tähdentää. ”Ylipäätään toivon, että kirkko onnistuu tekemään itsestään kielellisesti ymmärrettävämmän. Se edistäisi vuoropuhelua. Tahdon muutenkin pyrkiä edistämään kirkolliskokouksessa kieliasioita, esimerkiksi pyrkimystä tasa-arvoiseen ja yhdenvertaiseen kieleen”, Löytty jatkaa. Rotko vuorostaan korostaa, että keskustelijoita olisi hyvä saada mukaan entistä enemmän myös eri puolilta yhteiskuntaa; eri ikäisiä, eri koulutustasoisia ja niin edelleen.
Löytyn mukaan perinteinen konservatiivi-liberaali-jaottelu ei ole kuitenkaan salin ainut linjaveto. ”Kiinnostavimpia ihmisiä ovat ne, jotka tällaisessa jaottelussa jäävät sinne välille. He tulevat ratkaisemaan kirkon tulevaisuuden suunnan. Ääri-ihmiset kuten minä eivät näitä asioita ratkaise.” Rotkokin kokee ihmisten olevan monivivahteisempia kuin pelkkiä konservatiiveja tai liberaaleja. Kaikissa asioissa kaikki eivät jakaudu samoihin rintamiin. Löytty ja Rotko tuntuvat olevan yhtä mieltä siitä, että yksittäiset mielipiteet eivät muodosta tai ratkaise lopullisesti ihmisen teologista suuntaa. Yhteisenä toivomuksenaan Löytty ja Rotko toivovat ihmisiltä aktivoitumista ennen seuraavia kirkolliskokousvaaleja. ”Aktivoitukaa – ja mieluiten hyvissä ajoin!”
* * *
Onnellinen Haagan seurakuntalainen Hanna Mithiku on päätynyt uutena edustajana perustevaliokuntaan. Hän kiinnittää huomiota samoihin asioihin kuin Löytty ja Rotkokin. ”Kirkon tulee puhua ymmärrettävästi ja muistaa kenelle puhutaan. Me emme voi täällä olettaa, että tavallisia ihmisiä kiinnostaisi minkään organisaation hallintojargon. Meidän täytyy puhua ihmisille niistä asioista, jotka heidän elämiänsä koskettavat. Meidän täytyy onnistua puhumaan päätöksenteon niistä ulottuvuuksista, jotka vaikuttavat seurakuntalaisten elämään konkreettisesti”, Mithiku kertoo. ”Ongelmaksi uhkaa nousta se, että usein puhumme täällä vain toisille kirkolliskokousedustajille. Tämän työn pitää suuntautua ulospäin! Kaikki mitä me täällä puhumme ja päätämme on niitä ihmisiä varten, jotka ovat tämän salin ulkopuolella.” Mithiku toivoo kanssaedustajien lisäksi muistavan, että kun ”puhumme Jumalasta, me puhumme Jumalasta ihmisen ymmärryksellä.”
* * *
Antti Ahonen. Kuva: Johanna Lumijärvi.
* * *
Helsingistä saapunut edustaja Viivi Ali-Löytty kertoo yllättyneensä positiivisesti siitä, että käytävillä ja valiokunnissa vallitsee positiivisempi henki kuin miltä ulospäin saattaa vaikuttaa. Negatiivisesti hänet on kuitenkin yllättänyt se, että monia asioita tunnutaan ymmärtävän tahallaan väärin.
Ali-Löytty kertoo tahtovansa vaikuttaa ennen kaikkea yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioihin. ”Liberaalien ja konservatiivien vastakkainasettelu on surullisen todellinen. Se tulee esille vahvasti kaikessa, jo hiippakunnan sisäisissä neuvotteluissa.” Mitään keskilinjoja ei Ali-Löytyn mukaan ainakaan Helsingistä löydy:
”Meidän pitää löytää moneen kysymykseen ihan uusia ratkaisuja. Olen miettinyt ongelmaa ja tullut siihen tulokseen, että tietyt tahot ovat täällä päätöselimissä aivan yliedustettuja. Esimerkiksi eräät hengelliset liikkeet ja suuntaukset ylikorostuvat täällä, vaikka he eivät muuten kirkossa ole yhtä suuria ryhmittymiä. Toki myös me ääriliberaalit olemme täällä armeijana paikalla. Kirkolliskokousedustajat pitäisi valita suoralla vaalilla, jotta seurakuntalaisilla olisi suurempi mahdollisuus vaikuttaa kokoonpanoon.”
Ali-Löytyn mielestä kirkossa tulisi olla enemmän suoraa kansanvaltaa. ”Kirkon demokratia on usein hyvin monimutkaista eikä aina edes noudata demokratian tunnuspiirteitä. Täälläkin on käsittelemättä yksi aloite koskien valitsijamiesten roolia. Tästä pääsemmekin suoraan tähän ongelmalliseen ”valitsijamies”-termiin. Jo tällaisissa asioissa on korjattavaa. Kirkossa on paljon syrjiviä rakenteita, kielenkin tasolla. Näistä pitää keskustella ja tehdä päätöksiä, vaikka se tuntuu olevan monelle hankalaa”, Ali-Löytty summaa.
Katederin takana Pertti Rajala, Niilo Rantala ja Henrik Hurtig. Kuva: Johanna Lumijärvi.
Ali-Löytylle tärkeäksi teemaksi nousee samaa sukupuolta olevien vihkiminen. ”Sehän on jo mahdollista kirkossa eikäpiispojen lausunto tuonut siihen mitään uutta. Heidän kompromissimallinsa on vain huonompi kuin nykytilanne. Myönnytyksiä ei tule tehdä. Meidän on taisteltava yhdenvertaisuuden puolesta! Yksi inhokkiaiheitani on myös se, että jotkut jaksavat edelleen keskustella siitä, saavatko naiset olla pappeja. Olen syntynyt vuonna 1988 ja naisten pappeutta koskeva virkakysymys on päätetty jo 1986. Miten tästä voidaan enää edes keskustella?”
Viikon varrella keskustelut ja tunteet kuumenivat, mutta käytävillä rauha näytti säilyvän. Perjantain viimeisissä täysistunnoissa vallitsi rauhallinen tunnelma, ja lopulta innostunut, työhönsä motivoitunut edustajajoukko lähti kukin omia teitään omille mailleen elokuisen auringon paistaessa.
Kuvat: Johanna Lumijärvi
