Podbrdon ilmestyskukkula. Kuva: Massimiliano Grossi/Flickr.com

Medjugorjen kiistellyt Maria-ilmestykset

Kesäkuun 24.–25. päivinä 1981 hertsegovinalaisessa Medjugorjen pikkukaupungissa ryhmä nuoria koki Neitsyt Marian ilmestyneen heille Podbrdo-nimisellä kukkulalla. Ensimmäisenä Gospan (Neitsyt Marian kroatiankielinen kutsumanimi) näkivät Mirjana Dragićević ja Ivanka Ivanković, 16- ja 15-vuotiaat teinitytöt. Seuraavana päivänä myös Marija Pavlović (16), Vicka Ivanković (16), Ivan Dragićević (16) ja Jakov Colo (10) kokivat saman.

Näitä kuutta nyt jo viisissäkymmenissä olevaa medjugorjelaista kutsutaan kollektiivinimellä näkijät. He ovat kertoneet, että ensimmäisinä päivinä Neitsyt vain näyttäytyi heille ilman mitään erityistä sanomaa. Sanomat kuitenkin alkoivat pian ja niiden mukana oli myös ”salaisuuksia”, joita näkijät sanovat olevan kymmenen. Vain yksi heistä, Mirjana  Dragićević, on tiettävästi saanut tietoonsa kaikki kymmenen salaisuutta. Hän kertoo saaneensa ne Marialta myös pergamentille kirjoitettuna, jotta hän ei unohtaisi niiden yksityiskohtia. Salaisuudet on lisäksi kirjoitettu koodikielellä, jota ulkopuoliset eivät ymmärrä.

Mirjana Dragićević. Kuva: Flickr.com.

Mirjana Dragićević. Kuva: Flickr.com.

Tarkoitus on, että Mirjana kertoo salaisuudet valitsemalleen papille yksi kerrallaan kymmenen päivää ennen kuin kyseinen salaisuus on määrä paljastaa. Pappi puolestaan välittää sen maailmalle muutamaa päivää myöhemmin. Jo vuonna 1982 näkijät ilmoittivat, että ensimmäinen salaisuus paljastettaisiin pian.

Viestejä Marialta näkijöille on tullut niin tiuhaan, että niitä on tähän mennessä jo yli 40 000. Yksi Medjugorjen ilmestyksiä tarkkaan kronikoinut teologi oli ranskalainen Maria-ekspertti ja katolisen karismaattisen liikkeen tuntija René Laurentin (1917–2017).  Ilmestysten ensi päivinä kesäkuussa 1981 näkijät ovat kasettinauhoilla säilyneissä haastatteluissa kylläkin sanoneet, että ilmestykset kestäisivät enää kolme päivää. Toisin kuitenkin kävi. Kolme näkijöistä saa viestejä tai näkyjä edelleen päivittäin, muut vain tiettyinä päivinä. Näkijät ovat kertoneet saavansa ilmestyksiä myös ulkomaankiertueillaan.

Viestien sisältö on pysynyt hyvin samanlaisena: niissä enimmäkseen pyydetään uskovia seuraamaan Jeesusta, rukoilemaan, paastoamaan ja harjoittamaan katumusta. Usein Maria on vastannut näkijöiden kysymyksiin ja välillä ilmaissut esimerkiksi tukensa jollekin näkijöiden tai heidän lähipiirinsä päätökselle. Uusin kirjoitushetkellä tiedossa ollut viesti (25.2.2019) kuuluu virallisesti englanniksi käännettynä seuraavasti. Se löytyy myös Medjugorjen ilmestysten viralliselta sivulta:

Dear children! Today, I am calling you to a new life. It is not important how old you are, open your heart to Jesus who will transform you in this time of grace and, like nature, you will be born into a new life in God’s love, and you will open your heart to Heaven and the things of Heaven. I am still with you, because God permitted me out of love for you. Thank you for having responded to my call.

Tyypillinen piirre viesteissä on Neitsyt Marian esittämä kiitos hänelle osoitetusta huomiosta.

Medjugorjesta on muodostunut valtaisan pyhiinvaellusliikkeen kohde. Tarkkoja lukuja kävijöiden määrästä ei tiedetä, mutta sen arvioidaan liikkuvan miljoonissa vuodesta 1981 lähtien. Vain Bosnian sota (1992–1995) ja globaali talouskriisi 2008 vähensivät kävijämääriä tilapäisesti. Amerikkalaiset pyhiinvaeltajat muodostavat huomattavan osan kävijöistä. Ilmestykset ovat merkinneet suurta muutosta pienen ja melko syrjäisen kaupungin väestölle, ja lähes joka perhe saa nykyään enemmän tai vähemmän toimeentulonsa pyhiinvaeltajille tarjottavista majoitus-, ravitsemus- ja muista palveluista. Myös näkijät tarjoavat majoituspalveluita.  Uskonnollisten muistoesineiden myynti on hyvin vilkasta.

Medjugorjen sijainti Bosnian ja Hertsegovinan sisällä.

Medjugorjen sijainti Bosnian ja Hertsegovinan sisällä.

Monet pyhiinvaeltajat eivät osta vain yhtä ruusukkoa vaan ehkä puoli repullista, koska he haluavat jakaa Marian läsnäolollaan siunaamia ruusukoita ystävilleen kotona. Näkijöiden kosketukselta odotetaan ihmeparannuksia, ja niitä väitetään tapahtuneen, vaikka katolinen kirkko ei ole vahvistanut niistä yhtäkään. Näkijöistä on tullut eräänlaisia kansanparantajia. Pyhiinvaeltajat ovat kertoneet nähneensä ilmestyskukkulalla seistessään auringon tanssivan, liikkuvan muuten erikoisesti tai vaihtavan väriä. Intensiivinen aurinkoon tuijottaminen on aiheuttanut myös näkövaurioita.

Medjugorje oli 1981 osa kommunistista Jugoslaviaa. Valtiota autoritäärisesti pitkään johtanut presidentti Josip Broz Tito oli kuollut edellisenä vuonna. Kun Bosnia ja Hertsegovina itsenäistyi 1992, kaupunki sijoittui Hertsegovinan alueelle, jonka pääkaupunki on Mostar. Siellä sijaitsee myös roomalaiskatolisen piispan istuin. Kirkollisesti Medjugorje kuuluu Mostarin-Duvnon piispan alaisuuteen. Tosin viime vuosina Vatikaanissa on pohdittu, pitäisikö Medjugorjesta tehdä siihen kohdistuvan suuren kansainvälisen kiinnostuksen vuoksi jonkinlainen kirkollinen erillishallintoalue. Ilmestysten alkaessa Mostarin–Duvnon piispana oli Pavao Žanić. Hänet tunnetaan tiukasta kritiikistä ilmestyksiä kohtaan. Vuonna 1993 hänen seuraajakseen tuli Ratko Perić, jonka linja ilmestyksiä kohtaan ei ole ollut yhtään lievempi. Hän on nimittänyt niitä ”maailmalliseksi spektaakkeliksi”.

Miksi Medjugorjesta kiistellään?

Medjugorjen puolustajat ja aktivistit ovat hyvin aktiivisia sekä julkaisutoiminnassaan että sosiaalisessa mediassa. Erityisesti konservatiivinen katolinen media on pitänyt Medjugorjea esillä. Erilaisia hurskaita elokuvia aiheesta on myös ilmestynyt useita. Kriittiset äänet lienevät selvästi vähemmistössä, vaikka mitään tarkkoja suhdelukuja on mahdoton antaa.

Kriitikoiden mielestä ensimmäinen ongelma Medjugorjen ilmestyksissä on paikallisten fransiskaanien rooli tapahtumissa. Historiallista taustaa on hieman selvennettävä. Islamin aikanaan edetessä ja vakiinnuttaessa asemansa Balkanilla fransiskaanit pysyivät paikoillaan muiden kirkon edustajien loistaessa poissaolollaan. He olivat ainoita katolisen kirkon edustajia nykyisen Kroatian ja Bosnian alueella aina 1800-luvun lopulle asti, jolloin Vatikaani alkoi  jälleen pystyttää alueelle normaaleja hiippakuntarakenteita. Fransiskaanit vastustivat kehitystä terävästi, sillä he katsoivat olevansa alueen ensisijaisia kirkollisia auktoriteetteja.

Toisen maailmansodan aikana eräät fransiskaanit mustasivat maineensa antaessaan tukensa natsien liittolaisina sotineiden kroaattinationalistien tekemille ortodoksisten serbien joukkomurhille. Vain noin seitsemän kilometrin päässä Medjugorjesta sijaitsevassa Šurmancin kylässä fasistisen kroatialaisen Ustaša-järjestön joukot surmasivat elokuussa 1941 satoja serbisiviilejä.

Vastakkainasettelu fransiskaanien ja hiippakuntapappien välillä ei ollut hävinnyt 1900-luvun lopulle tultaessa. Vaikuttaa siltä, että fransiskaanit ovat vähintään käyttäneet Medjugorjen ilmestyksiä oman asemansa ja vaikutusvaltansa pönkittämiseen. Näkijöiden lähimmät neuvonantajat ja luottopapit ovat olleet nimenomaan paikallisia fransiskaaneja, jotka ovat aktiivisesti puolustaneet näkijöitä kirkollisen johdon epäilyjä vastaan. He ovat muodostaneet eräänlaisen suojamuurin näkijöiden ympärille ja olleet avoimesti tottelemattomia Mostarin–Duvnon piispoja kohtaan. Vuosien varrella eräät näkyvimmin ilmestyksien puolesta toimineista fransiskaaneista ovat tosin joutuneet kirkollisten kurinpitotoimien kohteeksi muun muassa seksiin liittyvien rikosten vuoksi.

Medjugorjen pääkirkko on Pyhän Jaakobin (Sv. Jakov) kaksitorninen kirkko. Kuva: Flickr.com.

Medjugorjen pääkirkko on Pyhän Jaakobin (Sv. Jakov) kaksitorninen kirkko. Kuva: Flickr.com.

Hollantilainen poliittisen antropologian professori Mart Bax on todennut, että Medjugorjen fransiskaanien taktiikalle löytyy vastineita. Historian kuluessa sääntökuntapapit ovat käyttäneet Maria-ilmestyksiä hyväkseen muuallakin ja muinakin aikoina, muun muassa 1600-luvun Irlannissa ja 1700-luvun Perussa puolustautuessaan hiippakuntalaajentumisia vastaan. Bax puhuu ilmestysten ”stimuloimisesta”, mikä herättää kysymyksen, olisivatko Medjugorjen ilmestykset peräti sikäläisten fransiskaanien masinoimia tai manipuloimia.

Bax esittää teorian, jossa fransiskaanien mahdollisella manipulaatiolla olisi kuitenkin pohjimmiltaan hyväntahtoinen tavoite. Hän nimittäin analysoi, että toisen maailmansodan ajoilta jääneet alueelliset ja heimojen väliset jännitteet ja kaunat uhkasivat purkautua väkivaltana 1980-luvun alussa. Sen välttämiseksi fransiskaanit ottivat avukseen Maria-ilmestykset, joiden he ajattelivat toimivan rauhan säilyttäjänä. Tämän strategian tehokkuutta vastaan tosin puhuu se, että ilmestyksistä ei ollut apua Bosnian sodan välttämisessä. Itse asiassa tuon sodan aikana Medjugorje oli kroaattinationalismin keskus, ja Maria pantiin palvelemaan kroaattien asiaa.

Toinen iso ongelma Medjugorjea kritisoineiden katolisten teologien mielestä on se, että Medjugorjen ilmestysten saaminen ja sisältö poikkeavat niin paljon siitä, mitä Pyhän istuimen virallisesti hyväksymissä ilmestyksissä esimerkiksi Lourdesissa ja Fatimassa tapahtui. Tästä on perusteellisimmin kirjoittanut katolinen teologi Donal Anthony Foley, jonka teos Medjugorje Revisited. 30 Years of Visions or Religious Fraud? porautuu syvälle Medjugorjen teologisia epäilyksiä herättäviin puoliin. Heti voi todeta, että Foley pitää ilmestyksiä huijauksena.

Ilmestyskukkula on vaikeakulkuista maastoa. Kuva: Sean MacEntee/Flickr.com

Ilmestyskukkula on vaikeakulkuista maastoa. Kuva: Sean MacEntee/Flickr.com

Foley on Maria-ilmestysten asiantuntija, jonka toinen maininnan arvoinen teos on Marian Apparitions, the Bible and the Modern World.

Foley kiinnittää huomiota siihen, että Medjugorjen ilmestykset ovat aivan poikkeavia siinä, että ilmestyksiä ja viestejä on niin paljon ja että ne jatkuvat yhä, usein vielä aivan itseään toistavina. Hänestä on  outoa, ettei Medjugorjen Madonnalla aluksi edes ollut mitään sanomaa näkijöille. Sen sijaan Maria on ollut ennemminkin passiivinen ja vastannut näkijöiden kysymyksiin. Lourdesissa ja Fatimassa sen sijaan Maria on ollut aloitteellinen, hänen sanomansa on ollut selkeä eikä hän ole aikaillut sen kertomisessa. Erikoisimpana piirteenä Foley pitää sitä, ettei Maria pyytänyt kappelin rakentamista näkyjen tapahtumapaikalle, kuten virallisesti hyväksytyissä ilmestyksissä.

Medjugorjen sanomiin liittyy lisäksi alkeellisia teologisia virheitä, kuten erään sanoman ilmaisu epäilevistä Juudaksista, jonka näkijät myöhemmin korjasivat epäileviksi Tuomaksiksi. Foleyn mielestä on epäilyttävää, että Medjugorjen Gospa on kysyttäessä antanut tukensa kirkollista auktoriteettia vastaan niskoitteleville fransiskaaneille, ja että häneltä on yleensäkin kysytty tulevaisuuden ennustamiseen liittyviä kysymyksiä.

Donal Anthony Foleyn teos on perusteellinen kritiikki Medjugorjen ilmestyksistä.

Donal Anthony Foleyn teos on perusteellinen kritiikki Medjugorjen ilmestyksistä.

Foley pitää näkijöiden kuvauksia kohtaamisistaan Gospan kanssa huolestuttavina, sillä nekin ovat varsin kaukana Lourdesin ja Fatiman Madonna-kuvauksista. Näkijät ovat kertoneet eri kerroista, että Maria on ilmestynyt asteittain kirkkaasta valosta esiin, että Marian kädet ovat tärisseet, että hän on purskahtanut yhtäkkiä nauruun ja että hän on kieltäytynyt näyttämästä sylissään olevaa Jeesus-lasta. Nämä viittaavat Foleyn mielestä jopa siihen mahdollisuuteen, että kyseessä olisi demoninen ilmiö. Vielä rohkeammin saman on sanonut jo eläkkeellä oleva italialainen piispa ja pitkäaikainen eksorkisti Andrea Gemma, joka kymmenisen vuotta sitten kutsui Medjugorjen ilmestyksiä ”ehdottoman saatanalliseksi tapahtumaksi”. Hänen mielestään oli selvää, että ilmestysten takana oli taloudellisia intressejä. Näkijät pelasivat hänen nähdäkseen ”paholaisen peliä” ja olivat yksinomaan Saatanan inspiroimia.

Foleyn käsityksen mukaan Fatiman ilmestysten vuoksi Portugali säästyi sekä Espanjan sisällissodalta että toiselta maailmansodalta. Sen sijaan Medjugorjella ei ollut tällaista suojelevaa vaikutusta Bosnian sodan suhteen. Sekin puhuu hänen mielestään demonisen vaikutuksen puolesta Medjugorjen tapauksessa.

Mikä on Vatikaanin kanta Medjugorjeen?

Vatikaanissa on ”yksityisistä” eli kaikista apostolisen ajan jälkeen tapahtuneista ilmestyksistä käytetty kolmea luokitusta (suomennokset eivät ole virallisia):

  1. Constat de supernaturalitate (Yliluonnollisuus on päätetty) (Hyväksytty)
  2. Non constat de supernaturalitate (Yliluonnollisuutta ei ole päätetty) (Ei hyväksytty eikä tuomittu)
  3. Constat de non supernaturalitate (Päätetty, että ei ole yliluonnollinen) (Tuomittu)

Medjugorje sijoittuu tässä luokituksessa osastoon 2, kun taas esimerkiksi Fatima ja Lourdes ovat osastossa 1. Medjugorje on siis ikään kuin välitilassa, jossa sitä ei ole virallisesti hyväksytty mutta ei myöskään tuomittu.

Vatikaanilla on vuodelta 1978 peräisin olevat normit, joiden mukaan ilmestyksiä tutkitaan. Sen mukaan tapahtumien tutkinta kuuluu ensisijaisesti paikalliselle piispalle. Jo aiemmin totesin, että Mostarin–Duvnon piispat ovat järjestään suhtautuneet hyvin kriittisesti Medjugorjeen, mikä on ainakin osittain johtunut fransiskaanien kapinallisesta asenteesta piispaa kohtaan. Piispa Žanić perusti pian ilmestysten alkamisen jälkeen tutkimuskomission, johon kuului 12 pappia ja kolme lääketieteellistä asiantuntijaa. Se ilmoitti 1986, ettei Medjugorjen ilmestyksistä voinut sanoa, onko niissä yliluonnollista elementtiä. Toinen instanssi on paikallinen piispainkokous, ja vuonna 1991 Jugoslavian piispainkokous käsittelikin asiaa ja antoi niin kutsutun Zadarin julistuksen. Se päätyi samaan luokitukseen kuin piispa Žanićin komissio, mutta totesi, että kirkon piti kuitenkin ottaa huomioon Medjugorjessa hyvässä uskossa vierailevien ihmisten hengelliset tarpeet.

Medjugorje onkin Vatikaanille iso ongelma sikäli, että siellä vierailee niin paljon ihmisiä, joista useimmat eivät ymmärrä tai tiedä, että sikäläisissä ilmestyksissä on kyseenalaisia piirteitä. Monet heistä saavat vierailustaan kuitenkin suurta hengellistä apua. Jotkut kirkosta erkaantuneet palaavat kirkon helmaan ja aktiiviseen seurakuntatoimintaan, ripillä käynti lisääntyy, ja jotkut nuoret miehet innostuvat opiskelemaan papiksi. Kyseenalaisella asialla voi siis olla kirkon kannalta hyviä seurauksia, ja kirkon täytyy panostaa näiden ihmisten hengelliseen hoitoon. Vatikaani kehotti 1990-luvun loppupuolella katolisia seurakuntia olemaan järjestämättä virallisia pyhiinvaellusmatkoja Medjugorjeen. Sen sijaan se ei kieltänyt kirkon jäseniä menemästä sinne yksityisesti tai matkanjärjestäjien matkoilla. Jotkut vaikutusvaltaiset kirkonmiehet kuten Wienin kardinaali Christopher Schönborn ovat vierailleet Medjugorjessa ja osoittaneet ilmestyksille suosiotaan niin näkyvästi, että esimerkiksi Schönborn joutui Vatikaanin torujen kohteeksi.

Risti Medjugorjen ylle nousevan Krizevac-vuoren huipulla. Kuva: Flickr.com

Risti Medjugorjen ylle nousevan Krizevac-vuoren huipulla. Betoninen risti pystytettiin 1933 sen muistoksi, että Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta oli kulunut 1900 vuotta. Kuva: Flickr.com

Bosnian ja Hertsegovinan piispojen pyynnöstä Vatikaani perusti tutkimuskomission tarkastelemaan Medjugorjea. Se aloitti työnsä paavi Benedictuksen kaudella 2010 ja päätti työnsä Franciscuksen kaudella 2014. Tärkein käytännön seuraus komission työstä oli, että Franciscus nimitti 2017 puolalaisen arkkipiispa Henryk Hoserin delegaatikseen Medjugorjeen, ei päättämään siitä, olivatko ilmestykset todellisia vaan katsomaan, miten kirkko voisi palvella pyhiinvaeltajien hengellisiä tarpeita paremmin. Maria-hurskaudestaan tunnettu Franciscus  oli suhtautunut arkkipiispakaudellaan Buenos Airesissa hyvin positiivisesti Medjugorjen edustajiin, mikä luonnollisesti herätti Medjugorjessa suuria toiveita silloin, kun hänet valittiin paaviksi. Hänen näkemyksensä kuitenkin muuttuivat paaviuden myötä, ja hän esimerkiksi vitsaili siitä, kuinka Maria ”ei ole postimestari, joka lähettää kirjeitä joka päivä”, mikä oli selvä viittaus Medjugorjeen.

Syksyllä 2018 Henryk Hoser raportoi ensimmäisistä suunnitelmistaan Medjugorjessa. Ne sisälsivät muun muassa parannuksia kohteen infrastruktuuriin ja uusien pappien värväämistä katekeesia ja sakramenttien jakamista varten. Se todennäköisesti merkitsisi fransiskaanien roolin pienenemistä tulevaisuudessa. Näkyjen todenmukaisuudesta Hoser ei lausunut mitään. Kysymys lienee edelleen auki.

 

Kirjallisuutta

Mart Bax, Medjugorje: Religion, Politics, and Violence in Rural Bosnia. VU Uitgeverij, Amsterdam 1995.

Donal Foley, Medjugorje Revisited. 30 Years of Visions or Religious Fraud? Theotokos Books, Nottingham 2011.

John Thavis, Vatican Prophesies. Investigating Supernatural Signs, Apparitions, and Miracles in the Modern Age. Viking, New York 2015.

Artikkelikuvassa Podbrdon ilmestyskukkula Medjugorjen tuntumassa. Kuva: Massimiliano Grossi/Flickr.com.

Katso myös Laura Leipakan arvio Kaisa Karirannan teoksesta Ihmeellinen matkakirja.


Mikko Ketola

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'Medjugorjen kiistellyt Maria-ilmestykset' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 5.3.2019 @ 17.29 Marjatta Jaanu-Schröder

    En ole käynyt Medjugorjessa, mutta minuun teki suuren vaikutuksen 1980-luvun alussa ilmestynyt kirja, jossa kerrottin tapahtumista ja yhteiskunnan suhtautumisesta nuoriin poliisikuulusteluineen ynnä muineen. Monien vuosien ajan rukoilin sillä tavalla, jolla nuoret kertoivat Neitsyt Marian kehottaneen. Vuonna 2014 julkaisin Amanda-kustannuksen katolisessa sarjassa suomeksi Gerard W. Hughesin kirjan ”Jalkaisin Jerusalemiin, Pyhiinvaellus rauhan puolesta”. Kirjoittaja on englantilainen jesuiitta, joka vaelsi 1980-luvun lopulla Pax Christin nimissä Englannista Israeliin. Lähestyessään Balkania, hän pohti pitkään, pitäisikö poiketa Medjugorjeen, josta hän ei odottanut mitään. Hän meni kuitenkin ja se teki häneen syvän hengellisen vaikutuksen.

    Vastaa

  2. 7.3.2019 @ 8.01 Oskari Juurikkala

    Kiitos, erinomainen analyysi! Tilanne on tosiaan hämmentävä ja sekava. Monet merkit ovat negatiivisia, mutta vierailijoiden kokemat hengelliset hedelmät näyttävät olevan huomattavan positiivisia. Siksi tuntuu vaikealta ajatella, että ilmiö olisi täysin demoninen.

    Vastaa

  3. 9.3.2019 @ 19.29 Mikko Ketola

    Foleyn kohdalla täytyy ottaa huomioon, että hän on selvästi intohimoinen Fatiman ja Lourdesin aseman ja merkityksen puolustaja. Se voi hieman värittää hänen kannanottojaan.

    Vastaa

  4. 11.3.2019 @ 18.45 Sirpa Glantz

    Olen käynyt viisi kertaa Medjugorjessa pyhiinvaellusmatkalla, joista kaksi olen järjestänyt yhdessä paikallisen Croatian Mir Centerin kanssa
    Jo ensimmäisellä kerralla koimme suurta rauhaa ja taivaallisen äitimme , pyhän Neitsyt Marian läheisyyttä. Jokainen pyhiinvaellusmatka on ollut ainutlaatuinen, uskoa vahvistava kokemus. Medjugorjen rukouksen täyttämässä ilmapiirissä miljoonat ihmiset löytävät taas Jumalan, saavat rauhan sielulleen ja elämälleen uuden suunnan. Medjugorje on lahja taivaasta, niin myös Neitsyt Marian näkijöiden kautta antamat viestit. Toisin kuin artikkelissa sanotaan, Neitsyt Marialla on aina selvä viesti. Meidän on vain avattava sydämemme ja rukoillen mietiskeltävä hänen sanojaan. Silloin ymmärrämme myös sen, miksi Neitsyt Maria on näin kauan ilmestynyt Medjugorjessa: hän tahtoo johdattaa kaikki Poikansa Jeesuksen luo ja iankaikkiseen elämään. Neitsyt Maria toivoo, että vastaamme hänen kutsuunsa ja siksi hän yleensä sanoo viestinsä lopuksi: ”Kiitos siitä, että olette vastanneet kutsuuni.”

    On valitettavaa, että Ketola perustaa suurelta osin tietonsa ns. Medjugorjen vastustajien kirjoituksiin .

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.