Lucky Luke -albumi Luvattu maa tuo villin lännen näyttämölle itäisestä Puolasta Amerikkaan emigroituneen Sternin perheen. Sternit ovat jiddišiä puhuvia Itä-Euroopan aškenasijuutalaisia, joita emigroitui Venäjän ja Itävalta-Unkarin keisarikunnista antisemitistisen väkivallan, pogromien, vuoksi 1880-luvulta lähtien suuressa mittakaavassa. Suurin osa heistä muutti Yhdysvaltoihin, missä New Yorkista tuli iso juutalaisten keskus. Yhdysvalloissa oli ollut juutalaisia jo 1700-luvun lopulta lähtien mutta ei suuressa määrin.
Juutalaiset eivät kaikki suinkaan asettuneet New Yorkiin, vaan heitä kiinnostivat muutkin Yhdysvaltain kolkat. Tässä tarinassa Moishe Sternin (”nopein räätäli Veiksel-joen itäpuolella”) perhe saapuu laivalla St. Louisiin, Missourin osavaltioon. Siellä heitä vastassa on Lucky Luke, joka on lupautunut opastamaan heidät Montanassa sijaitsevan Chelm Cityyn. Se on kuviteltu kaupunki, jonka nimi viittaa Itä-Puolassa sijaitsevaan Chełmin kaupunkiin.
Lucky Luken alkuperäisen tekijän Morrisin kuoltua 2003 uusien seikkailujen piirtämistä jatkoi ranskalainen Achdé (Hervé Darmenton). Hänellä on kumppanina ollut eri kirjoittajia, tässä albumissa ranskalainen Jul (Julien Berjeaut). Jul on kirjoittanut vitsikkään tarinan, joka leikittelee stereotyyppisillä käsityksillä juutalaisista ja sisältää nokkelia viittauksia juutalaisten tapoihin ja historiaan. Kyseessä on ensimmäinen Lucky Luke, jossa on pari ruutua myös hepreaa.
Laivan saapumista St. Louisin satamaan odotellessaan Lucky Luke kysyy muilta odottavilta, miten juutalaiset tunnistaa. Yksi vastaus kuuluu: ”He ovat pessimistisempiä kuin me.” ”Eräänlaisia ranskalaisia siis”, toinen toteaa. ”Parta ja mustat vaatteet kuin amisseilla”, kolmas lisää. ”Se uskonto on kyllä yksi päänvaiva. Saavat mormonitkin näyttämään cancan-tytöiltä”, kuuluu vielä yksi luonnehdinta. Moishe voisi ulkonäöltään hyvin olla yksi rabbi Netflixin suositusta Shtisel-sarjasta.
Kun Lucky Luke varoittaa edessä olevan matkan hankaluuksista, Moishe Stern toteaa juutalaisten olevan ”epämukavien matkojen asiantuntijoita”. Kun Moishen pojanpoika Yankel kysyy tältä, onko ukki retkeillyt aikaisemmin, tämä vastaa, ettei ole itse, mutta että hänellä on sukulaisia, jotka ovat. ”Niin, Egyptissä 3500 vuotta sitten”, Moishen vaimo Rachel täydentää. ”Kirjan kansan” jäsenillä on tietenkin mukanaan usea laatikollinen kirjoja, mutta Jolly Jumperin selkään ei niitä kaikkia kasata, vaan mukaan otetaan vain ”toora, 20 nidettä Talmudia, Zohar, Mišnan kuusi osaa, Pirkei de-Rabbi Eliezer, rabbi Nachmanin kirjoitukset ja muutama Teshubot.”
Matkalla seurue ylittää Punaisen meren – tai siis Red Riverin – ja näkee kapakan, jonka nimi on Golden Calf. He pysähtyvät kaupungissa nimeltä Peachy Poy, joka on viittaus Ranskan juutalaisten toisen maailmansodan aikana käyttämään termiin pitchi poï, jolla viitattiin natsien tuhoamisleireihin. Pientä anakronismia siis! Albumin lopussa saattueen päästyä viimein Chelm Cityyn Moishe Stern tapaa toisen aškenasijuutalaisen, Baijerista Yhdysvaltoihin muuttaneen Levi Straussin, joka kertoo hänen yrityksensä tekevän housuja karjapaimenille. ”Levi Straussin housut! Ei tule kesää”, nauraa Moishe.
Arvioitu teos: Achdé & Jul: Lucky Luke – Luvattu maa. Lucky Luken uudet seikkailut 11. Suomennos: Mirka Ulanto. Egmont 2017.
