Joensuun piispa Arseni Suomen ortodoksisesta kirkosta.
Paavin eron uutisointi ja kommentointi on aiheuttanut parran pärinää Joensuun suunnassa. Kolumnissaan Savon Sanomissa Suomen ortodoksisen kirkokunnan Joensuun piispa ja kissojen ystävä Arseni ilmaisi tyytymättömyytensä asiaan seuraavasti:
”Eikä eron uutisointi myöskään televisiossa ollut sen kummoisempaa. Saattoi vain ihmetellä, miksi eron taustan kommentaattorina oli luterilainen teologi. Samat kysymykset olisi voinut kysyä asiaa varmasti paremmin tuntevalta katoliselta piispalta, Helsingin katolisen hiippakunnan yleisvikaarilta tai katolisen kirkon tiedottajalta.”
Koska kyseinen ”luterilainen teologi” oli allekirjoittanut, katson velvollisuudekseni hieman kommentoida asiaa. Kommentoijan kirkkokunnan korostaminen tässä yhteydessä on mielestäni omituista. Lähtiessäni tällaisiin tilaisuuksiin en mene paikalle koskaan ”tunnustuksellisena luterilaisena” vaan asiantuntijateologina, ennen muuta kirkkohistorioitsijana.
En siis ole mukana ”luterilaisena teologina”, joka edustaisi leimallisesti kirkkoaan tai sen kantoja. Sellaiseen rooliin sopisi hyvin vaikka Luther-säätiön piispa Matti Väisänen. En myöskään usko, että tiedotusvälineet ottavat tällaisissa tilanteissa tutkijoihin yhteyttä heidän kirkkokuntansa perusteella.
Tämä voi tietenkin olla ortodokseille – ja ehkä joillekin muillekin – vaikea asia tajuta. Heille kun teologit eivät nähtävästi ole itsenäisiä analyyttisia ja kriittisiä toimijoita vaan kirkon opetukseen sitoutuneita hurskaita jumaloppineita. Heiltä voi kuulla hurskaita ja söpöjä asioita – vaikka paavista ja kissoista. Arsenin kolumnin näkökulma on luonnollisesti humoristinen, mutta tätä tasoako todella on hänen analyysinsa tilanteesta?
Tilannetta voi verrata mielestäni siihen, jos Yhdysvaltain presidentti ilmoittaisi eroavansa kesken kautensa. Olisiko silloin mielenkiintoisinta kuulla kommentteja valkoisen talon tiedottajalta vai Yhdysvaltain politiikan tutkijalta?
Varovainen, epäitsenäinen ja virallista linjaa noudattava tiedottaja kertoo virallisen version eli ”faktat”, jotka muutenkin jo tuhannen uutistuutin perusteella tiedetään. Tutkijan tehtävä taas on etsiä selityksiä tapahtuneelle. Eikä hän voi päättää sitä, mitä häneltä kameran edessä kysytään.
Arseni hautoo kolumnissaan myös eräänlaista uskontojournalistista kostoa:
”Toivottavasti sitten aikanaan, kun luterilainen arkkipiispa meillä vaihtuu, Yle huomaisi käyttää kommentaattorinaan katolista teologia. Silloin punnukset olisivat tasoissa täällä ekumenian mallimaassa, jossa ekumeenisen neuvoston puheenjohtajana on katolinen piispa.”
Puuttumatta nyt siihen, onko Suomi todella sellainen ekumenian mallimaa kuin on pitkään toitotettu, täytyy todeta, että tässäkin piispa puhuu pehmoisia. YLE varmasti tällaisessakin tapauksessa käyttää kommentaattorina sellaisia henkilöitä, jotka jostakin jotakin tietävät. Ja luterilaisen arkkipiispanhan saa aina itse haastateltavaksi studioon – toisin kuin paavin.
Mikko Ketola
Etusivun kuva lainattu Yle Areenan katkelmasta:
Ylen Aamu-tv: Mihin vanha paavi pannaan?
