Historioitsijat ovat harvoin yhtä kiihtyneitä uuden arkiston avaamisesta kuin viime aikoina. Maaliskuun 2020 alussa Vatikaani avasi tutkijoiden käyttöön paavi Pius XII:n kauden (paavina 1939–1958) arkiston, ja kaikki arkiston 60 tutkijapaikkaa varattiin heti vuoden loppuun asti. Vatikaanin käytäntöihin kuuluu avata arkistoja paaviuskausittain. Edellisen kerran se tapahtui 2006, kun Mussolinin aikalaisen, paavi Pius XI:n arkisto avattiin.
Uuteen aineistoavaukseen liittyy se, että paavi Franciscus päätti syksyllä 2019 muuttaa arkiston nimen mystiseltä kuulostaneesta Vatikaanin salaisesta arkistosta Vatikaanin apostoliseksi arkistoksi. Päätöksessään hän totesi, että sana ”salainen” oli aiheuttanut liikaa väärinkäsityksiä ja saanut negatiivisia sävyjä. Jännityskirjallisuudessa on tästä paljon esimerkkejä. Todellisuudessa arkiston ”salaisuus” ei tarkoittanut sitä, että sitä tai siellä olevia asiakirjoja olisi yritetty pitää salassa julkisuudelta. Se merkitsi yksinkertaisesti sitä, että se oli varattu paavin yksityiseen käyttöön. Tutkijoita sinne on päästetty kuitenkin jo vuodesta 1881 lähtien.
Syy tutkijoiden kiihtymykseen Pius XII:n arkiston avaamisesta on se, että hän oli paavina toisen maailmansodan aikana, ja häntä on syytetty passiivisuudesta ja vaikenemisesta juutalaisten suojelemisessa natsien vainolta. Tutkijat toivovat nyt saavansa selville, miksi paavi ei tehnyt enempää erityisesti Rooman ja koko Italian juutalaisten hyväksi, vai tekikö hän kenties kulissien takana enemmän kuin tiedetään.
Painostivatko natsit paavia niin, että hän pelkäsi koko Vatikaanin tuhoutuvan, jos hän protestoisi julkisesti juutalaisten puolesta? Vai antoiko hän salaisen käskyn juutalaisten piilottamisesta kirkon omistamiin luostareihin, konventteihin, kouluihin ja muihin kiinteistöihin? Näin nimittäin tapahtui sodan loppuvaiheissa ympäri Italiaa, mutta kukaan ei ole tuonut julkisuuteen kirjallista todistetta, että se olisi tapahtunut paavin erityisestä määräyksestä. Jos tällainen määräys olisi arkistoa järjestettäessä löytynyt, Vatikaani olisi sen jo julkaissut paavin maineen puhdistamiseksi.
Savuava ase saattaa hyvinkin löytyä, mutta mihin suuntaan sillä on ammuttu? Eräässä äskettäin julkaistussa teoksessa väitetään, että Pius XII oli itse asiassa keskeisiä hahmoja sodanaikaisessa Hitlerin vastaisessa salaliitossa, jossa oli mukana lähinnä saksalaisia katolilaisia. Voi olla kuitenkin turha odottaa dokumenttien antavan vahvaa varmistusta tähän asiaan. Vatikaanissa varmasti ymmärrettiin, millaisista asioista ei ollut sodan kestäessä turvallista jättää kirjallisia jälkiä.
Paavi Pius XII:n toiminnasta on kiistelty julkisuudessa kovin sanoin jo 1963 lähtien, jolloin Berliinissä sai ensi-iltansa saksalaisen Rolf Hochhuthin näytelmä Sijainen. Sitä esitettiin pian ympäri maailmaa, kahdessa teatterissa Helsingissäkin, Svenska Teaternissa ja Kansallisteatterissa. Se kuvasi paavin kylmän laskelmoivaksi kyynikoksi, jota kiinnosti enemmän kirkon varojen kuin juutalaisten kohtalo. Näytelmän luomalla mielikuvalla on ollut vahva vaikutus paavia koskeviin käsityksiin.
Syytökset kovenivat 1990-luvun lopulla, kun englantilainen John Cornwell julkaisi teoksensa Hitler’s Pope, jossa hän väitti paavin olleen Hitler-mielinen antisemiitti. Syytökset olivat varsin huteralla pohjalla, mutta kirja myi hyvin ja synkensi entisestään mielikuvaa Pius XII:sta. Teos aiheutti myös paavia koskevien kriittisten tieteellisten tutkimusten vyöryn. Paavin puolustajat julkaisivat vastapainoksi omia teoksiaan, ja puhuttiin jo Pius-sodasta. Kovasanaiseksi muodostunut kamppailu sai Vatikaanin epäröimään käynnissä olleen Pius XII:n pyhimykseksi julistamishankkeen eteenpäin viemisessä. Mikäli arkistosta löytyy jotakin paavin mainetta entisestään synkentävää, hänen pyhimystiensä saattaa katketa kokonaan.
Historiantutkimuksessa on tähän mennessä hyödynnetty jo lähes kaikki mahdollinen muu aineisto, jonka avulla voidaan sanoa jotakin paavin toiminnasta toisen maailmansodan aikana. Vatikaani on julkaissut 11-osaisen kokoelman Vatikaanin diplomaattista kirjeenvaihtoa sodan ajalta. Sen oli tarkoitus osoittaa paavin arvostelijoiden olevan väärässä. Tutkijat eivät kuitenkaan ole olleet vakuuttuneita kokoelman toimittajien objektiivisuudesta, vaan he ovat aina päätyneet toteamaan, että vasta arkiston avauduttua päästään varmuuteen monista asioista.
Toisen maailmansodan kiistellyt tapahtumat eivät ole toki ainoa asia, johon uudet dokumentit tuovat valaistusta. Eräiden Vatikaanin toimijoiden väitetty toiminta sotarikollisten auttamiseksi pakoon Etelä-Amerikkaan ja paavin taistelu kommunismin leviämistä vastaan sodanjälkeisessä Italiassa kiinnostavat myös monia tutkijoita.
Menee kuitenkin vielä jonkin aikaa, ennen kuin uusien aineistojen pohjalle kirjoitetut vakavasti otettavat tutkimukset ilmestyvät. Korona nimittäin sulki myös Vatikaanin arkiston käytön viikko sen jälkeen, kun Pius XII:n arkisto oli avattu. Sittemmin tutkijat taas päästettiin töihin, mutta arkistoon pääsee vain Suomen koronapassia vastaavalla dokumentilla.Yksi tunnetuimmista modernin paaviuden tutkijoista, muun muassa paavi Pius XI:n ja Mussolinin suhteista vetävän tutkimuksen kirjoittanut amerikkalainen David I. Kertzer on luvannut uusiin aineistoihin perustuvan tutkimuksensa ilmestyvän ensi kesänä.
Lue myös: Matti Heiliö, Vatikaani ja juutalaisten joukkotuho. Vartija 28.11.2021.
