Hannu Kuosmasen pressikortti Lourdesissa.

Lourdes: Paimentytön näky ja miljoonien kuviteltu kokemus

Kävimme Lourdesissa, Ranskassa.

Lourdes ei ole mikä tahansa pikkukaupunki Pyreneiden vuoriston juurella Etelä-Ranskassa. Lourdes on yksi katolisen maailman suurimmista pyhiinvaelluskohteista – kävijöitä on vuosittain miljoonia ja kaupungin hotellitiheys on Pariisin jälkeen Ranskan suurin.

Lourdes on häkellyttävä yhdistelmä pyhää ja maallista, aitoa kansanuskontoa ja loppuun asti mietittyä modernia ja hyvin organisoitua pyhiinvaellusteollisuutta, joka on saanut koko maakunnan kukoistamaan myös taloudellisesti.

Ihmeitä, niitä on turha lähteä Lourdesista hakemaan. Siitäkään huolimatta, että kaupungin merkittävin matkamuisto on kalliosta pulppuava vesi, tautien parantajaksi väitetty pyhä vesi.

Lourdesin tarina on kiehtova. Kaikki alkoi täsmälleen 11. helmikuuta vuonna 1858, siis vain 166 vuotta sitten. Tuolloin köyhän perheen 14-vuotias tytär Bernadette Soubirous (1844–1879) oli sisarensa ja muutaman ystävänsä kanssa paimentamassa sikoja Massabiellen luolan suulla kaupungin laidalla – tai toisen kertomuksen mukaan keräämässä polttopuita. Äkkiä Bernadette alkoi käyttäytyä oudosti, hän tuijotti luolan katonrajassa olevaa syvennystä, kertoi näkevänsä hahmon ja kuulevansa myös ääniä.

Bernadette kertoi näkevänsä pienen valkoisiin puetun kauniin naishahmon, ”jonkun”, josta hän käytti paikallisen murteen sanaa Aquéro. Hahmo puhuu hänelle lempeällä äänellä ja pyytää Bernadettea palaamaan paikalle kaikkiaan 18 kertaa kuulemaan, mitä tämä ”joku hahmo” haluaa hänen kauttaan kertoa.

Kansa uskoo

Viesti on yksinkertainen: hahmo toivoo, että ihmiset katuisivat, alkaisivat elää parempina kristittyinä ja seurakunta rakentaisi paikalle kappelin ja että Bernadette kaivaisi käsillään mutaan kuopan, josta pulppuaisi parantavaa vettä.

Kertomukseen tietysti kuuluu, että muut paikalla olleet eivät kuulleet mitään – heidän piti vain luottaa Bernadetten rauhallisesti ja vakuuttavasti kertomaan tarinaan. Kaupungin pappi ja maallinen johto tietysti epäilivät – naisten hysteriaksi nämä näyt oli ennenkin leimattu, ihan tieteellisesti.

Näkyjen näkijä Bernadette Soubirous (1844-1879), joka sai väistyä suurempien voimien tieltä.

Näkyjen näkijä Bernadette Soubirous (1844-1879), joka sai väistyä suurempien voimien tieltä.

Mutta kansa uskoi. Bernadetten näkyjä kerääntyi seuraamaan yhä suurempi väkijoukko – jopa Pariisista asti. Joidenkin lähteiden mukaan muutaman kyläläisen joukko kasvoi parissa kuukaudessa 8000 hengen suuruiseksi ihmettelijöiden laumaksi.

Nopeasti kasvanut suosio tietysti pelästytti valtaeliitin: oppimattoman tytön nostattama kansanliike oli jo saamassa hallitsemattomat mittasuhteet. Bernadette joutui poliisikuulusteluun ja häntä uhattiin jopa vankeudella, jos hän ei peru yliluonnollisia näkyjään.

Oikeaan aikaan

Ratkaiseva käänne tapahtuu, kun hahmo paljastaa Bernadetelle enemmän itsestään tytön 16. käynnillä luolassa. Hahmo kuvaa itseään sanoilla Immaculata conceptio, sanoilla, joita kouluja käymätön Bernadette ei ymmärrä, mutta joita hän alkaa toistaa kertoessaan uudesta näystään.

Sanoihin tarttuu kuulusteluissa mukana oleva seurakunnan kirkkoherra, Isä Dominique Payrama, joka tajuaa, että sanat liittyvät paavi Pius IX:n neljä vuotta aikaisemmin hyväksymään perisynnittömän sikiämisen  dogmiin – oppimaton Bernadette oli siis tullut käyttäneeksi Neitsyt Mariaa kuvaavaa teologista sanastoa, siis termiä, joka tarkoittaa Siunattua neitsyttä.

Bernadetten näyn kytkeytyminen Neitsyt Mariaan muuttaa kirkon suhtautumisen Lourdesin ilmestykseen. Ajoitus on myös sopiva, 1800 luvun lopun pappis- ja kirkkokriittisemmäksi muuttuneessa demokraattisessa Ranskassa kirkko oli menettänyt arvovaltaansa ja nyt kirkko oivalsi kansansuosioon nousseen Bernadetten näkyjen merkityksen oman painoarvonsa nostajana. Bernadetten ilmestykset olivat kuin sinetti paavi Pius IX:n juuri julistamalle dogmille.

Kirkko oivalsi myös jotain muuta: se ei alkanut rakentaa Lourdesin tulevaisuutta Bernadetten – yksittäisen näkyjen näkijän – varaan. Eikä myöskään alkanut korostaa ihmeparantumisia. Päin vastoin, se häivytti nopeasti Bernadetten taustalle ja antoi näyttämön Neitsyt Marialle.

Virallisen selityksen mukaan uskonnollisen julkkiksen rooli ei Bernadetteä kiinnostanut, itse asiassa hän siirtyi – tai siirrettiin – kotikylästään jo vuonna 1866 lähellä sijaitsevaan Neversin luostariin, jossa hän kuoli 1879.  Unohduksiin Benedette ei kuitenkaan jäänyt, hänet julistettiin autuaaksi 1925 ja sairaiden sekä köyhien pyhimykseksi 1933 – hänelle siis suotiin korkein mahdollinen kunnianosoitus, minkä ihminen voi katolisessa kirkossa saada.

KAIKKEA ON!

Lourdesin nykypäivä on hämmentävä kokemus kaiken suuruudesta. On arvioitu, että Bernadetten näkyjen jälkeen Lourdesissa on vieraillut yli 200 miljoonaa pyhiinvaeltajaa. Vuosittain Lourdesissa käy noin kolme miljoonaa pyhiinvaeltajaa, suoraa online-lähetystä internetissä välittävä Lourdes TV tavoittaa päivittäin viisi miljoonaa seuraajaa, Youtube-kanavan katsojamäärät kohosivat koronavuosina jopa 50 miljoonaan katsojakertaan ja jatkavat edelleen samalla tasolla.

Ehkä hätkähdyttävintä on kaksi kokemusta ylitse muiden. Kun hotellilta kävelee kohti Bernadetten ilmestysten luolaa, on vastassa kujanjuoksu matkamuistomyymälöiden ja ravintoloiden reunustamien kapeiden katujen kautta: huippuna myymälän oviaukossa seisova Neitsyt Marian luonnollista kokoa oleva patsas, jonka käsissä on tarjolla eri väristen ja eri kokoisten riipusten, ristien ja ruusukkojen koko kirjo.

Kaikkea on! Matkamuistojen tarjonta on ylenpalttista. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Kaikkea on! Matkamuistojen tarjonta on ylenpalttista. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Toisessa myymälässä on myynnissä loputon määrä eri kokoisia vesiastioita: yhden desin lasisista pikkupulloista kahden, kolmen, viiden litran muovisiin kanistereihin ja juomapulloihin. Ja kaikki siis tyhjiä, sillä ne on tarkoitettu matkamuistoista tärkeimmän kotiin viemiseen: astiat täytetään kallion lähteestä pulppuavalla pyhällä ja parantavalla vedellä.

Mieleen tulee televisiosta tuttu mainosslogan: Kaikkea on!

VALLAN PURISTUKSESSA

Ja kun tämän tavarataivaan ohi on päässyt, edessä on nähtävyyksistä tärkein, kaiken pyhiinvaelluksen pyhin kohde. Grotto Massabielle, ilmestyksen luola ja sitä ympäröivät kirkot ja laaja aukio.

Neitsyt Marian ilmestyksessä esittämä toive kappelin rakentamisesta hänen muistokseen on totisesti toteutunut – ei vain konkreettisesti vaan vähintäänkin kolminkertaisesti: pienen luolan suuaukon ja sen yläpuolella olevaan syvennykseen sijoitetun sinivalkoisen Neitsyt Marian patsaan ylle kohoaa valtaisa yli 70 metriä korkea torni ja kolme päällekkäistä kirkkoa sisäänsä kätkevä Tahrattoman sikiämisen basilika.

Vallan puristuksessa. Bernadetten näkyjen luola ja itse Neitsyt Mariakin kutistuu, katoaa luolan hämärään syvennykseen. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Vallan puristuksessa. Bernadetten näkyjen luola ja itse Neitsyt Mariakin kutistuu, katoaa luolan hämärään syvennykseen. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Benedetten luola ja siellä nähdyt näyt kirjaimellisesti puristuvat kasaan kirkkoruhtinaiden mahtipontisten vallan symbolien alle. Kauempaa katsottuna itse Neitsyt Mariakin kutistuu, katoaa luolan hämärään syvennykseen, kun katse hakeutuu luolan yläpuolella kohoavan Tahrattoman sikiämisen basilikan jykeviin seiniin ja taivaita tavoittelevan tornin huippuun.

Näkymässä kiteytyy jotain olennaista Lourdesin ihmeestä. Ihme ei ole alkoholisoituneen myllärin viattoman tyttären mystiset näyt. Ihme on se, miten katolinen kirkko on onnistunut kesyttämään näkyjen näkijän ja villiksi ryöstäytyneen kansanliikkeen palvelemaan hallitusti kirkon valtaa ja siinä sivussa koko kaupungin taloudellisia etuja.

RAUHOITTAVA KOKEMUS

Tänään lopputulos on hämmentävä. Kun matkamuistokujien hälinän läpi on päässyt luolan juurelle, on tunnelma kuitenkin aivan toinen: rauhoittava, hiljainen, nöyrä. Jatkuva ihmisten virta kulkee hitaasti ja hyvin organisoidusti luolan eteen pystytetyn alttarin takaa luolan perälle ja sieltä toista seinää seuraten pois.

Ihmiset koskettavat kalliota, kostuttavat kätensä siinä virtaavaan veteen, tekevät ristinmerkin Neitsyt Marian patsaan ja suuren kynttelikön juurella, poistuvat edelleen kallioseinämän viertä täyttämään mukanaan tuomansa vesiastiat kallioon sijoitetuista vesihanoista, joista pyhä vesi virtaa nappia painamalla siististi ohutta putkea pitkin suoraan astiaan.

Ja siirtyvät sytyttämään omat kynttilänsä aluetta halkovan Cave-joen toiselle puolelle rakennettuun Valon kappelin kynttelikköjen looseihin. Eri hintaiset kynttilät voi ostaa useammasta itsepalvelupisteestä ja maksaa kätevästi MobilePayllä tai pankkikortilla.

Kätevää, etukäteen mietittyä. Ja kaikki sujuu.

Samaan aikaan luolan suulla jatkuu melkeinpä online katolinen messu: eri maista tulleet papit vuorottelevat, kieli vaihtuu vauhdissa ranskasta englantiin, italiaan, saksaan, espanjaan. Tunnelma on harras –   viipyilevä, kiireetön, meditoiva. Sitä voi jäädä hiljaa katsomaan ja kokemaan luolan eteen sijoitetuille penkeille. Tai siihen voi palata kotona aukiolle sijoitettujen verkkokameroiden välittämää suoraa kuvaa ja ääntä seuraamalla.

EI IHMEILLE

Bernadetten näkyihin ja kallion lähteestä virtaavaan veteen on alusta asti sisältynyt lupaus sairauksia parantavasta voimasta. Se on edelleen olennainen osa Lourdesin pyhiinvaellusturismia.

Ihmeparantumisista ei Lourdesissa kuitenkaan ole kyse. Ei ole meidän mielikuvissamme parantumisiin liittyviä kaatajasaarnaajia, ei rukouksella parantajia, ei jalkojen pidentäjiä, ei televisiosaarnaajien huumaavaa julistusta. Kirkko otti heti alusta alkaen haltuunsa tiukat kriteerit ihmeparantumisten vahvistamiselle.

Vuonna 1883 perustettu Bureau des Constatations Médicales de Lourdes (Pyhäkön lääketieteellinen toimisto) on saanut tutkittavakseen kaikkiaan yli 7000 lääketieteelliseksi ihmeeksi ilmoitettua parantumista. Tänä aikana niistä vain 70 on hyväksytty tiukat seitsemänportaiset ehdot täyttäväksi ihmeeksi.

Sairaiden läsnäolo toki näkyy Lourdesissa. Itse asiassa se on erittäin keskeinen osa koko pyhiinvaelluksen olemusta. Koko alue on rakennettu suurelta osin palvelemaan nimenomaan sairaiden ja liikuntaesteisten tarpeita: kulku on esteetöntä, parantavassa vedessä voi juomisen lisäksi kylpeä, Grottoluolaa vastapäätä on rakennettu erillinen kuusikerroksinen palvelukeskus Accueil Notre-Dame, joka tarjoaa sairaalatasoisia huoneita ja palveluita hyvinkin vaikeasti sairaiden oleskelua helpottamaan.

ELÄMÄÄ SAIRAUDEN KANSSA

Pyhiinvaeltajat eivät kuitenkaan tule Lourdesiin ensisijaisti parantuakseen, odottamaan ihmettä. Keskeistä on halu löytää rauha omaan elämäänsä, mietiskellä, hengittää omaa uskoaan, oppia elämään sairautensa kanssa.

Tai kuten 36-vuotias neuromuskulaarista lihasheikkoutta sairastava libanonilainen Claire Abail Karam kertoo Lourdesin nettisivustolla: ”En etsi parantumista. Olen täällä katsomassa taaksepäin ja ajattelemassa elämääni, mietiskelemässä Jumalan sanaa ja tapaamassa Neitsyt Marian hänen pyhäkössään.”

Tai 65-vuotias Parkinsonin tautia sairastava ranskalainen Dominique Gardeil, joka kertoo olevansa onnellinen olleessaan edelleen ”elossa ja itsenäinen”. ”Pyhiinvaellus antaa minulle rohkeutta ja voimaa kohdata jokapäiväinen elämä. Nyt Lourdesin kokemuksen ansiosta tiedän, että en ole yksin.”

MALTAN RITARIT

Sairaiden pyhiinvaeltajaien avustamiseen liittyy vielä yksi Lourdesille olennainen piirre. Kun Lourdesissa kulkee ei voi olla huomaamatta ryhmissä liikkuvia punamustiin kaapuihin pukeutuneita naisia ja miehiä, jotka avustavat pyhiinvaeltajia: opastavat, pitävät yllä järjestystä, vetävät tarkoitukseen suunnitelluissa pyörätuoleissa istuvia sairaita, osallistuvat joka ilta aluetta kiertävään vaikuttaan soihtukulkueeseen.

Kyseessä ovat Maltan ritarit, Suomessa melko tuntematon, mutta maailman yhdeksi suurimmaksi hyväntekeväisyysjärjestöksi nimetty katolisen kirkon maallikkojen hospitaalinen avustusorganisaatio.

Maltan ritarit avustavat sairaiden liikkumisessa. Hannu Kuosmanen.

Maltan ritarit avustavat sairaiden liikkumisessa. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Eri maissa toimivat Maltan ritarit järjestävät vuorollaan Lourdesiin pyhiinvaellusmatkoja, jotka tarjoavat järjestön vapaaehtoistyöntekijöille mahdollisuuden osallistua itse pyhiinvaellukselle ja samalla avustaa muita apua tarvitsevia matkalla ja paikan päällä Lourdesissa.

Näin Maltan ritarien ryhmämatkat tarjoavat nimenomaan saattajia ja hoitajia tarvitseville mahdollisuuden osallistua pyhiinvaellukselle. Ja vapaaehtoisille avustajille mielekkään tavan toteuttaa omaa pyhiinvaellustaan. Eikä hinta ole kohtuuton: Englannin Maltan ritarien sivusto kertoo, että viikon matka Lourdesiin maksaa lentoineen ja majoituksineen vapaaehtoisille avustajille 700 euroa.

PIENIÄ IHMEITÄ

Lourdesin ihmeparanemisia kuvaa hyvin irlantilainen veteraaniohjaaja Thaddeus O´Sullivan viime vuonna valmistuneessa elokuvassaan Ihmeiden äärellä, joka elokuvana ei ole kovin kummoinen, mutta se kannattaa ihmeiden odotusten takia noteerata. Siinä pienen irlantilaisen seurakunnan pappi lähtee johdattamaan laumaansa bussimatkalle Lourdesiin.

Monivaiheisten tapahtumien jälkeen päästään perille ja lopulta takaisin kotikylään. Mukana ollut autistinen pikkupoika ehkä oppi matkalla tapailemaan joitain sanoja, mutta todellinen ihme tapahtuu ihmisten välisissä suhteissa: kärttyisä aviopari oppii elämään ja sietämään toisiaan, naapurikateus helpottaa, pitkään erossa olleet äiti ja tytär löytävät toisensa.

Siis juuri niin kuin Lourdesin pyhiinvaeltajat nettisivulla todistavat: matka antaa voimia kohdata jokapäiväinen elämä. Siinä sitä ihmettä usein onkin kerrakseen.

MIKSI JUURI LOURDES?

Suomessa Lourdes on vähemmän tunnettu kuin esimerkiksi Santiago de Compostela Espanjassa tai Fatiman Neitsyt Maria Portugalissa. Myöskään Suomen katolinen kirkko ei järjestä sinne säännöllisiä pyhiinvaellusmatkoja – toki Suomestakin siellä on käyty yksittäisillä matkoilla.

Lourdesin yhteisöstä on kuitenkin ilmestynyt parikin kiinnostavaa suomalaista uskontotieteen tutkimusta. Professori Terhi Utriainen ja dosentti Kari Mikko Vesala ovat julkaisseet teoksessa Kuvittelu ja Uskonto (SKS 2020) tutkimuksen Maaseutukaupungin ihmeestä globaaliksi instituutioksi.

Tutkijakaksikko osallistui 2013 Lourdesissa kauppatieteilijöiden järjestämään kongressiin, jonka nimessä yhdistyvät ihmeet, johtaminen, hengellisyys ja uskonto: Miracles & Management: 3rd conference on management, spirituality & religion.

Tutkijoita kiinnostaa erityisesti se, millä tavalla Bernadetten ensimmäiset näyt, sekä niiden kuvaukset ja tulkinnat, muuttuvat yhteisiksi – joskaan eivät koskaan ristiriidattoman yhteisiksi – mielikuviksi ja jaetuksi todellisuudeksi.

Utriaisen ja Vesalan näkökulma on myös talouspoliittinen ja sosiologinen: miksi juuri Lourdes nousi monista muista vastaavista ilmestymiskokemuksista poiketen pyhiinvaellusturismin menestyskohteeksi?

IKÄÄN KUIN -MAAILMA

Tutkijat toteavat, että ”uskonnollisen kuvittelun käytännöissä on usein kyse jonkin erityiseksi mielletyn poissaolon tekemisestä läsnäoloksi – eli näkymättömän todellisuuden tekemisestä näkyväksi ja hahmotettavaksi”. He puhuvat myös ikään kuin -maailmasta, jossa kuvittelu voi väljentää ihmisen suhdetta empiirisen kokemuksen asettamiin rajoihin ja luoda uusia maailmoita; ”tässä suhteessa kuvittelu on usein järkeä radikaalimpi luova voima”.

Utriainen ja Vesala yhdistävät Lourdesiin liittyvät kuvittelut uusia mahdollisuuksia avaavaan ajatteluun sekä siihen kytkeytyvään sosiaalisen ja materiaalisen toiminnan yhdistelmään. Näitä löytyy paljon esimerkiksi uskontojen tai taiteen kentiltä: kummassakin kulttuurijärjestelmässä operoidaan pikemminkin mahdollisten (joskus jopa mahdottomien) jäsennysten kuin tosiasiallisuutta tavoittelevan tiedon varassa.

Heitä kiinnostaa erityisesti, miten ainakin jossain määrin yllättävä ja joillekin tahoille epäilyttävä ja vastustettava uskonnollinen imaginaarinen alkaa yhdessä kuvittelemisen myötä muotoutua ja muuttua uskottavaksi.

Lourdesin tapahtumia voi lukea kertomuksena siitä, millaisiin mittasuhteisiin uskonnollinen kuvittelu voi modernissa maailmassa yltää, kun sen tueksi saadaan tarpeeksi visionäärisyyttä, intoa ja toimijatahoja.

”Ilmestys tulkitaan ihmeeksi, jonka ympärille rakentuu monenlaisia intressejä ja innovaatioita, kunnes tuloksena on miltei omalakinen instituutio”, tutkijat toteavat.

MODERNI KOHDE

Lourdesin pyhiinvaellusturismin olennaisena käyttövoimana oli myös lähes alusta pitäen sama moderni elämysten kuluttamisen halu, joka 1800-luvun lopussa synnytti kuluttamisen paratiiseiksi kutsutut urbaanit tavaratalot.

”Siinä missä Ranskan maaseudulle suuntautunutta turismia tuolloin tavallisesti markkinoitiin perinteisellä elämänmuodolla ja maalaisromantiikalla, Lourdesin esitteissä näyttäytyi moderni kohde, jonka vaikuttavista rakennelmista, runsaasta palvelu- ja tavaratarjonnasta sekä hyvin organisoiduista matkajärjestelyistä oli mahdollista päästä osalliseksi pienelläkin budjetilla. Tämä oli tarjolla turvallisesti tuttuun uskonnolliseen kehikkoon sijoittuvan toiviomatkan muodossa”, Utriainen ja Vesala kirjoittavat.

Yksi olennainen piirre Lourdesissa oli alusta asti usko tai kuvittelu kalliosta pulppuavan veden parantavaan voimaan. Bernadetten näyt puhuttelivat etenkin aluksi ennen muuta köyhää ja monenlaisessa puutteessa ja kärsimyksessä elävää maaseutuväestöä. Leimaa-antavaksi Lourdesille muodostui jo varhain siellä vierailevien vammaisten ja vakavasti sairaiden suuri määrä. Koko kaupunki, sen rituaaliset tilat samaten kuin majoituspalvelut, on rakennettu heidät huomioiden.

”Yksi tapa suorittaa pyhiinvaellus Lourdesiin on toimia vammaisten avustajana, kun nämä tekevät omaa pyhiinvaellustaan. Tätä varten on olemassa oma hyvin johdettu vapaaehtoistoiminnan organisaationsa” Utriainen ja Vesala kirjoittavat ja viittaat Maltan ritarit -maallikkojärjestön toimintaan.

He myös muistuttavat, että ”Lourdes oli pappien ja naisten yhdessä kuvittelema hanke”, jonka keskellä oleva sairaiden ja kuolevien hoito oli vahvasti kummankin intresseissä.

HOLISTISTA HYVINVOINTIA

Kirkon suuria oivalluksia oli pitää ihmeparantumiset kurissa. Näin ne eivät kärsineet inflaatiota, vaan lääketieteellisin perustein todellisiksi ihmeiksi todetut muutamat harvat parantuneet nousivat suureen arvoon – heistä tuli kuuluisuuksia ja pyhimyksiä.

Lourdesiin liittyvissä tutkimuksissa puhutaankin mieluummin mini-ihmeistä, henkilökohtaisesti koetuista parantumisen kokemuksista, joiden toteamiseen ei tarvita lääketieteellisiä tutkimuksia. Siis juuri sellaisia pieniä yhteisöllisiä ihmeitä, joita esimerkiksi O´Sullivanin elokuva Ihmeiden äärellä hellyttävästi kuvaa.

Samaa toteavat myös Utriainen ja Vesala, joiden mukaan ”oman aikamme pyhiinvaeltajat tosiasiassa harvemmin hakevat minkäänlaista ihmeparannusta vaan pikemminkin ”holistista hyvinvointia” ja omaehtoisia henkisyyden, terapian tai voimaantumisen kokemuksia niin kehon kuin mielen tasolla”.

Valon kappelissa tuhannet kynttilät muistuttavat läheisistä. Kuva: Hannu Kuosmanen.

Valon kappelissa tuhannet kynttilät muistuttavat läheisistä. Kuva: Hannu Kuosmanen.

”Lourdesin kuvitelma ja tarina osaavat tässäkin suhteessa muokkautua ajan henkeen”, he kirjoittavat ja viittaavat yleiseen uskonnon muutosprosessiin, jossa hyvinvoinnin ja henkilökohtaisen henkisyyden etsintä nousee yhä suurempaan rooliin.

Utriainen näkee Lourdesiin liittyvässä kuvittelussa samaa kuin ajan henkeen kuuluvassa etenkin naisia kiinnostavassa enkeliuskossa, jota hän on myös tutkinut. Aivan samoin kuin katolinen kirkko suhteutui alussa kriittisesti Bernadetten näkyihin, myös Suomen luterilainen kirkko on suhtautunut vähintäänkin varaukselle enkeliuskoon. Utriainen kuitenkin kysyy, ”voisiko enkeliusko ja sen konstruoima uudenlainen imaginaarinen rituaaleineen olla jotain, joka kenties elävöittäisi tuttua ja hiukan nuutunutta luterilaisuutta.”

MILJOONIEN TODELLISUUTTA

Vahvasti luterilaisen teologisen näkökulman Lourdesin ihmeisiin tarjoaa nykyisin Kirkon tutkimus- ja koulutus -yksikön johtavana asiantuntijana toimiva dosentti Jyri Komulainen.  Hänen jo vähän vanhempi tutkimusartikkelinsa Mariaaninen hurskaus ekumeenisena haasteena: Esimerkkinä Lourdes ilmestyi jo vuonna 2000 Teologisessa Aikakauskirjassa nro 105.

Artikkelissa Komulainen viittaa Neitsyt Marian merkitykseen katolisessa teologiassa ja kysyy, onko ylipäätään ”mielekästä etsiä tällaisia vulgaareja katolisia kansanhurskauden ilmentymiä hämmentämään ajanmukaista ekumeenista keskustelua? Ja vieläkin painokkaammin: Eikö moderni katolinen teologia ole jo selkeästi hylännyt tällaisen keskiaikaisen teologian?”

Komulainen vastaa itselleen, että on se mielekästä etsiä, sillä katolisuutta täytyy katsoa riittävän laaja-alaisesti.

”Akateemisessa teologiassa viimeisten vuosikymmenten aikana tapahtunut merkittävä ekumeeninen lähentyminen ei saa kätkeä sitä tosiasiaa, että esimerkiksi Lourdesin ja Fatiman ilmestykset ovat erilaisten pyhimysten elämänkertojen ja pikkukirjasten ohella sitä konkreettista materiaalia, jotka muovaavat miljoonien ja taas miljoonien katolisten hengellistä elämää ja ajattelua.”

”Selitettiinpä itse ilmestykset miten tahansa, Lourdes on sittemmin muodostunut kristilliseksi pyhäköksi, jossa kaiken mariaanisen hurskauden ja siihen liittyvän ankaran hyvitysopin ohesta löytyy myös Kristuskeskeinen armon sanoma — protestantillekin, jos sen avoimen ekumeenisin silmin haluaa löytää,” Komulainen kirjoittaa.

MATKAMIESTEN TEOLOGIAA

Mariologian kuten kaiken muunkin teologian tulee Komulaisen mukaan olla maanläheistä matkamiesten teologiaa (theologia viatorum). Siksi olisi syytä hillitä metafyysisempiä ajatuskulkuja ja kääntää katse konkreettiseen historiaan, nuoreen pakolaisäitiin ajanlaskumme alussa kuten myös hänen miljooniin kanssasisariinsa nykyisen maailmamme marginaalissa.

Komulainen on siis samoilla linjoilla kuin Utriainen ja Vesala, kun nämä puhuvat Lourdesin ilmestyksistä ”pappien ja naisten kokemusten” liikkeenä. Hän tähdentää, että mariologian painopisteen olisi oltava siinä, miten Jumala valitsee uutta luovan armonsa ensimmäiseksi kohteeksi maan hiljaiset.

”Mielenkiintoista kyllä, samassa linjassa tällaisen mariologian kanssa näyttäisi olevan Lourdesinkin sanoma: Kuka kokikaan Lourdesin peruskertomuksen mukaan Jumalan ihmeellisen armon? Eivät aikansa mahtavat kirkkoruhtinaat Pariisissa tai Roomassa, vaan köyhä Bernadette-tyttönen takamailla!”

”Jos Bernadetten elämä luetaan tällaisesta ”ristinteologisesta” näkökulmasta — mikä on toki leimallisesti luterilainen lukutapa mutta ei roomalaiskatolisuudellekaan vieras — avautuu ekumeeniselle teologialle mariologiankin alalla valoisempia näkymiä, ” Komulainen kirjoittaa.

PÄÄSTIIN KÖRTTIPASTILLIIN

Kun ristinteologiaan päästiin, niin siitä saadaan silta körttiläisyyteen, kuin loppukevennyksenä. Kun Lourdesin matkamuistomyymälöiden tavarapaljoutta hämmästelee, niin mihinpä silmä pieni osuu. Sinivalkoiseen muovipussiin, jossa näkyy soikion muotoisia valkoisia pastilleja.

Totta totisesti, körttipastilleja. Miten voikaan uskovaisten tavara olla yhteistä. Herättäjäjuhlilla körttipastillit, täällä Pastilles L´Eau de Lourdes.

Mutta kumpi on ollut ensin. Taitavat körtit nyt jäädä toiseksi, sillä Lourdesissa vahvan perimätiedon mukaan pastillit tulivat myyntiin pian vuoden 1873 jälkeen, kun kirkko julisti Lourdesin kansalliseksi pyhiinvaelluskohteeksi. Pastillit valmisti paikallinen yritys F. Valette & Company ja myi purkissa, jotka oli koristeltu lähteen kuvilla ja Neitsyt Marian hahmolla. Mainoslehtisen mukaan yksi ainoa pisara Lourdesin lähteen pyhää vettä pastillissa oli ”tarpeeksi voimakas parantamaan sekä kärsivän ruumiin että sielun”.

Lourdesin pastilleja. Vai körttipastilleja? Ja kummat olivat ensin? Kuva: Hannu Kuosmanen.

Lourdesin pastilleja. Vai körttipastilleja? Ja kummat olivat ensin? Kuva: Hannu Kuosmanen.

Näin vahvaa lupausta körttipastilliin ei liene liitetty, sen imeskely on kytketty vain seurapuheen pituuteen. Alkuperäkin on ranskalaista versiota hämärämpi. Se tiedetään, että Mäntsälän herättäjäjuhlilla 1988 körttipastillit tulivat myyntiin nuorisotyön hyväksi ja idean isä tuolloin oli Jaakko Elenius. Silloin niitä valmistettiin Wanhan Karhumäen kellarissa vuosisadan alkupuolelta peräisin olleella englantilaisella makeiskoneella, tietävät kertoa Herättäjän veteraanit Mauno Nivala ja Urpo Karjalainen.

Mutta mitä sitä ennen, siitä ei tietäisi kuin Aku Räty, joka perimätiedon mukaan jakoi seuroissa taskussaan olleesta pussista karkkeja häliseville lapsille. Mutta mitä karkkeja, siitä körttiveteraaneillakaan ole tietoa.

TÄMÄN PÄIVÄN MADONNA

Ja siunatuksi lopuksi, kun päästään kuvittelemaan kuvitteluja. Tämän vuosituhannen yksi suurimmista popmaailman megatähdistä ja kapinallisista, laulaja Madonna – kuinkas muuten – on antanut vanhimmalle tyttärelleen nimeksi Lourdes. Katoliseen perheeseen syntynyt Madonna Louise Veronica Ciccone antoi  lehtitietojen mukaan nimen Lourdes tyttärelleen siksi, että hän yksinkertaisesti rakasti nimeä.

Onko Madonnan totuus näin yksinkertainen, sitä kokemusta voi jokainen kuvitella vapaasti omassa mielessään.

 

Miten päästä Lourdesiin?

Helpoin reitti: lento Pariisiin, suora TGV juna 4,5 h Lourdesin asemalle.

Vaihtoehto: lento Toulouseen, 1 välilasku, juna 2h Lourdesiin

Hotellitarjontaa riittää joka hintaluokkaan, Booking.com, Momondo ym,

Matkustusaika parhaiten alkukeväästä loppusyksyyn

TV LOURDES (lourdes-france.org)


Hannu Kuosmanen.

Kirjoittaja

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva Kotimaan ja Uuden Suomen kirkollistoimittaja sekä autoalan toimittaja ja tiedotuspäällikkö. Hän oli 1970-luvulla myös Vartijan toimitusneuvoston jäsen.


'Lourdes: Paimentytön näky ja miljoonien kuviteltu kokemus' kirjoitusta on kommentoitu

  1. Avatar photo

    30.5.2024 @ 15.00 Hannu Kuosmanen

    Pieni korjaus: teologinen termi Immaculata conceptio tarkoittaa tahratonta sikiämistä, ei siunattua neitsyttä kuten jutussa virheellisesti kirjoitin. Kiitos tarkennuksesta, Marko Tervaportti Katolinen tiedotuskeskus.

    Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.