Miksi sekä Joseph Ratzinger ennen paaviuttaan että paavi Franciscus ovat kiitelleet ja suositelleet 1900-luvun alussa ilmestynyttä Robert Hugh Bensonin teosta Lord of the World? Kirjasta kiinnostuneet voivat lukea laajemmin sen synnystä ja sisällöstä Wikipediasta. Tässä nostan siitä vain muutamia kiinnostavia seikkoja.
Robert Hugh Benson oli englantilainen korkeakirkollinen anglikaanipappi, joka kääntyi katolilaiseksi 1903. Hänen kääntymisensä oli aikanaan sensaatio, sillä hänen isänsä oli Canterburyn arkkipiispa Edward White Benson. Hän kertoo kääntymisestään teoksessa Confessions of a Convert (1913).
Lord of the World on aikansa dystooppista science fictionia, ja sitä on joskus verrattu ranskalaisen Jules Vernen teoksiin. Benson kirjoitti teoksen paavi Pius X:n (1903–1914) kaudella ja ennen ensimmäistä maailmansotaa. Teoksen ensipainos ilmestyi 1907. Itse luin vuoden 1912 painoksen, joka on saatavilla Kaisa-kirjastosta Helsingistä.
Bensonin kirjan tapahtumat sijoittuvat tulevaisuuteen, jota ei sen tarkemmin määritellä, mutta selvästi ollaan 2000-luvulla. Lentokoneita ei ole, mutta ilmaliikennettä hoitavat jonkinlaiset edistyneet zeppelinit, ”volorit”. Niistä voidaan sotatoimissa pudottaa tehokkaita joukkotuhopommeja. Mitään viitettä maapallon ulkopuolella käynnistä ei ole. Kirjassa ihmiset ovat ennen muuta ihmisjoukkoja, massoja, jotka liikkuvat ja toimivat agitoituina. Yksilöinä esiteltyjä henkilöitä on vähän.
Tieteiskirjailijoiden on joskus ollut vaikea kuvitella, millaiseksi viestintä tulevaisuudessa kehittyy. Niinpä Bensonin teoksessakin kommunikoidaan puhelimilla ja lennättimillä, ei millään sen edistyneemmillä välineillä. Täytyy muistaa, että myöskään myöhäisempi tieteiskirjailija William Gibson, joka sentään kehitti termin cyberspace, ei kyberpunk-ensiromaanissaan Neuromancer (1984) osannut vielä kuvitella kännyköiden kehittymistä. Sitä hän on itsekin ihmetellyt.
Benson sai ymmärrettävästi vaikutteita ajankohtaisista poliittisista ja kirkollisista tapahtumista ja kehityksistä niin Englannissa kuin muuallakin maailmassa. Hän kirjoittaa maailmasta, jossa kolonialistiset suurvallat ovat edelleen voimissaan, ja Japani on suurvalta. Englantilainen yhteiskunta on maallistunut kovaa vauhtia, ja kirkkojen ja uskontojen sijaan eniten vaikutusvaltaa on vapaamuurareilla. Hallitus tarjoaa ennenaikaista poistumista elävien kirjoista eutanasiakeskuksissa.
Katolinen kirkko on viimeinen vastarinnan pesäke, mutta sekin on joutunut keskittymään muurien ympäröimään Roomaan, kun taas Italian pääkaupunki on siirtynyt Torinoon. Katolisia pappeja ja piispoja on muissakin maissa, mutta heidän asemansa muuttuu koko ajan tukalammaksi. Tässä suhteessa Benson on viitannut siihen, millaisessa asemassa katoliset papit olivat reformaation jälkeisessä Englannissa.
Lännen ja idän eeppisessä kamppailussa länsi vie voiton, ja ensin Euroopan ja sitten koko maailman presidentiksi nousee arvoituksellinen amerikkalainen Julian Felsenburgh, joka on todellisuudessa antikristus. Sarvia tai häntää hänellä ei ole, mutta hänen politiikkansa kärjistyy aikomukseksi eliminoida kaikki kristityt, elleivät he kiellä uskoaan. Felsenburghilla on hypnoottinen vaikutus ihmisiin, ja sen kokee myös pappi, joka kuvaa kokemustaan näin:
Percy could not analyse what it was that possessed him as he had stared, muttering the name of Jesus, on that quiet figure in black with features and hair so like his own. He only knew that a hand had gripped his heart – a hand warm, not cold – and had quenched, it seemed, all sense of religious conviction. It had only been with an effort that sickened him to remember, that he had refrained from that interior act of capitulation that is so familiar to all who have cultivated an inner life and understand what failure means.
Roomaan pakkautuneille katolilaisille käykin huonosti, kun ilmi tulee eräiden fanaattisten katolilaisten aikomus tehdä attentaatti Felsenburghia vastaan. Sadat volorit pudottavat tuhoisia pommeja kaupunkiin, ja vain pieni osa pelastuu. Uusi paavi Silvester III elää salassa Nasarethissa, ja vain muutamat hänen uskottunsa tietävät hänen olemassaolostaan. Felsenburgh saa kuitenkin sen selville ilmiantajan (Juudaksen!) ansiosta ja lähettää volorit pommitusmatkalle. Kirja päättyy apokalypsiin.
Paavi Franciscus on kiitellyt kirjaa julkisesti ja sanonut, että sen lukeminen auttaa ymmärtämään, mitä hän tarkoittaa ideologisella kolonisaatiolla. Kun joku journalisti on kysynyt häneltä, mitä mieltä hän on siitä, kun virallisissa lomakkeissa annetaan sukupuolta ilmoitettaessa yhdeksi vaihtoehdoksi muunsukupuolinen, hän on sanonut, että se muistuttaa häntä Bensonin futuristisesta romaanista, jossa ”erot häviävät ja kaikki on samaa, yhdenmukaista”.
Arvioitu teos: Robert Hugh Benson, Lord of the World. London: Sir Isaac Pitman & Sons, 1912. 384 s.
