Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit

Lapsuusevankeliumit selittävät joulutraditioita ja kirkollisia seksikeskusteluita

Joskus muinaisella 1990-luvulla osallistuin teologian ylioppilaana eksegetiikan perusopetukseen. Sittemmin professoriksi päätynyt Ismo Dunderberg pani meidät listaamaan joulukertomuksiin kuuluvia asioita. Sen jälkeen etsittiin, mikä löytyi Matteuksen ja mikä Luukkaan evankeliumista. Tarkoitus oli osoittaa, miten erilaisia kahden evankeliumin kertomukset ovat ja miten mielikuvissamme kertomukset yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi.

Listauksesta jäi kuitenkin mieleen kolmaskin kategoria: seikat, joita ei löydy kummastakaan evankeliumista. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi aasi ja härkä. Kaikki toki tiesivät, että ne jotenkin kuuluvat joulutarinaan, mutta selitystä niiden kuulumiselle minun piti odottaa tänne asti. Antti Marjasen, Ulla Tervahaudan ja Ville Vuolannon Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit selittää paljon.

Kertomus Jeesuksen lapsuudesta on kasvava traditio. Mitä kauemmas Jeesuksen ajoista mennään, sitä enemmän hänestä ”tiedetään”. Lapsuusevankeliumit antavat Raamatun evankeliumeita yksityiskohtaisemman kuvan Jeesuksen lapsuudesta.

Takana oli paitsi halua tietää enemmän, myös halua vahvistaa orastavaa kristologiaa ihmeellisillä kertomuksilla Jeesuksen alkuperästä – joka kummallisesti kietoutuu seksuaalisuuden välttämisen ympärille. Eikä puhtaan viihteellistäkään elementtiä voi poistaa laskuista. Tekstejähän luettiin erilaisina juhlapäivinä.

Neitseellisen syntymän varmistelua

Suomennoksen vanhin teksti on Jaakobin protoevankeliumi, jonka Ulla Tervahauta on suomentanut kreikasta. Johdannossa Tervahauta ajoittaa kirjoituksen 100-luvun jälkipuoliskolle. Jaakobin protoevankeliumista tuli monen myöhemmän kirjoituksen lähde.

Tarina alkaa Marian vanhemmista, Annasta ja Joakimista, joka on lapseton pariskunta. Anna tulee yllättäen raskaaksi ilman Joakimin myötävaikutusta. Lapsi annetaan temppeliin. Temppelistä hänet täytyy kuitenkin kuukautisten pelossa siirtää pois. 12-vuotias Maria annetaan ikälopun Joosefin hoiviin, joka on leski. Tästä tulee yleinen käsitys, että Marialla ja Joosefilla oli suuri ikäero.

Raamatun mainitsemat Jeesuksen veljet ja sisaret selitetään Joosefin lapsiksi edellisestä avioliitosta. Maria tulee ihmeellisesti raskaaksi ja synnyttää verolle kirjoittautumismatkalla luolassa. Siellä hänelle suoritetaan myös gynekologinen tutkimus, joka osoittaa hänen olevan neitsyt vielä synnytyksen jälkeenkin.

Toisenlainen Jeesus-lapsi

Antti Marjanen on suomentanut Tuomaan lapsuusevankeliumin kreikasta ja Kertomuksen rakentaja Joosefista koptinkielisestä tekstistä. Jälkimmäinen käännös on tehty bohairin murteella laaditusta käsikirjoituksesta, vaikka Marjasen mukaan teksti on alun perin laadittu sahidin murteella. Alkukielisestä tekstistä on kuitenkin vain fragmentteja jäljellä.

Tuomaan lapsuusevankeliumia ei tule sekoittaa Tuomaan evankeliumiin. Lapsuusevankeliumi sisältää kertomuksia Jeesuksen lapsuudesta. Jeesus tekee ihmeitä jo lapsena ja tietopuolisestikin päihittää muut, erityisesti koulun opettajat. Tiettyä tuittupäisyyttäkin esiintyy. Tuomaan lapsuusevankeliumin Jeesus on totunnaisesta poikkeava.

Jeesus-kuvaa havainnollistaa kertomus Zenon-pojasta. Leikeissä Zenon tippuu katolta ja kuolee. Kun Zenonin vanhemmat syyttävät Jeesusta poikansa kuolemasta, Jeesus herättää Zenonin eloon kertomaan tosiasiat. Sitten Jeesus antaa pojan – kuolla.

Rankanpuoleinen Jeesus-kuva on varsin varhainen. Marjanen ajoittaa kirjoituksen 100-luvun puoliväliin tai sen lopulle. Se, että Jeesus ei ole eteerinen hahmo, vaikuttaa Marjasen mielestä jonkinlaiselta antidoketismilta. Teksti siis korostaisi Jeesuksen ihmisyyttä, vaikka ihmeenomaiset teot toisaalta viittaavat jumalallisiin piirteisiin.

Joosefin pyhimyskultin rakentamista

 Kertomus rakentaja Joosefista on alun perin laadittu Joosefin kultin tarpeisiin. Tekstissä mainitaan Joosefin kuolinpäivä, joka on koptilaisessa kirkossa Joosefin muistopäivä. Tarina mukailee Jaakobin protoevankeliumia, mutta nyt Joosefin näkökulmasta. Teoksen kehyskertomuksessa Jeesus muistelee Öljymäellä maallista isäänsä oppilailleen.

Kirjoituksen erikoisuutena on kuvaus Joosefin kuolemasta. Personifioitu Kuolema saapuu ison ja pelottavan joukon kanssa hakemaan Joosefin sielua. Kuolema on Jumalan käskyläinen, mutta tilanteessa on jotain arveluttavaa. Mukana on myös itse Perkele.

Kertomus pyrkii Joosefin tarinan lisäksi vastaamaan siihen, miksi kaikkien ihmisten tulee kuolla. Jeesus selittää, että kuolema on Aadamin synnistä koitunut seuraus, eikä Jumala anna kenenkään välttää sitä. Myös Elian ja Heenokin täytyy se kokea aikojen lopulla. Heidänhän ajateltiin nousseen taivaaseen ilman kuolemaa.

Kertomusta on vaikea ajoittaa. Joidenkin arveluiden mukaan se on peräisin 300-luvulta, jolloin Joosefin muistopäivällä haluttiin korvata pakanallinen Niilin tulvimisen juhla. Marjanen kuitenkin toteaa useimpien tutkijoiden ajoittavan Kertomuksen 400–500-luvuille.

Läntisen jouluperinteen juurilla

Ville Vuolanto on poikansa Valtteri Vuolannon kanssa suomentanut Pseudo-Matteuksen evankeliumin. Teksti lienee syntynyt 600-luvun alussa nykyisen Ranskan alueella, ja se on alun perin laadittu latinaksi, josta suomennoskin on tehty. Tekstin vaikutus läntisessä kristikunnassa on huomattava.

Pseudo-Matteuksen evankeliumi on selkeästi riippuvainen Jaakobin protoevankeliumista, mutta korjaa lähteensä epäloogisuuksia. Lisäksi kertomus yhdistelee eri traditioita. Jeesus syntyy luolassa, kuten Protoevankeliumikin kertoo, mutta siirtyy kolmantena päivänä talliin. Sieltä löytyvät myös härkä ja aasi, jotka jäivät minua 1990-luvulla ihmetyttämään. Eläimet osoittavat, että Jesajan profetia (1:3) toteutuu.

Jaakobin protoevankeliumista poiketen Pseudo-Matteuksen evankeliumi päättyy kuvauksella pakomatkasta Egyptiin. Matkalla lohikäärmeetkin palvovat Jeesusta ja palmupuu taipuu alas ruokkimaan väsynyttä Mariaa. Marian kokema palmupuuihme löytyy myös Koraanissa Marian suurasta (19:23 – 25).

Tekstikriittinen tietoisuus

Jonkinlainen ajan merkki on se, että Pseudo-Matteuksen evankeliumia lukuun ottamatta tekstejä ei ole käännetty mistään kriittisestä tekstilaitoksesta, vaan yhdestä käsikirjoituksesta. Kriittisessä tekstilaitoksessa tutkija tai tutkijaryhmä on pyrkinyt rekonstruoimaan alkuperäistekstin olemassa olevien käsikirjoitusten perusteella. Kyse on kuitenkin hypoteettisesta tekstistä.

Lapsuusevankeliumien kanssa samantapainen ratkaisu on Pasi Hyytiäisen ja Matti Myllykosken hiljattain julkaisemassa Apostolien tekojen suomennoksessa. Se poikkeaa selkeästi pitkälti kriittiseen editioon nojaavasta Kirkkoraamatusta. Onko yhteen käsikirjoitukseen nojautumisesta tulossa trendi?

Sekä Tervahauta että Marjanen ovat valinneet yhden käsikirjoituksen ja kääntäneet sen mukaan. Lukija pääsee kuitenkin lukutapavaihtoehtojen jäljille käännökseen liitettyjen alaviitteiden ja liitteiden perusteella. Ratkaisu itse asiassa tuo lukijan näkyviin, miten erilaisia käsikirjoitukset voivat olla. Vain Vuolannot turvautuvat kriittiseen editioon.

Raamattusuomea

Lapsuusevankeliumeissa seurataan pitkälti perinteistä raamattukieltä. Tässä näyte Jaakobin protoevankeliumista: ”He seisahtuivat luolan eteen. Synkkä pilvi varjosti luolan. Kätilö sanoi: ’Sydämeni on tänään täynnä onnea, sillä silmäni ovat tänään nähneet suuren ihmeen: pelastus on syntynyt Israelissa!’” (19:2).

Yleiskielessä varmaankin pysähdyttäisiin luolan eteen ja pilvi varjostaisi luolaa (ei luolan) – ellei varjostamisessa ole oikeasti kyse siitä, että pilvi on luolan edessä sumuverhona. Ainakin myöhemmin pilvi siirtyy luolan edestä pois.

Tämä on kuitenkin tyylikysymys eikä yleensä vaikeuta ymmärtämistä. Poikkeuksen tekevät Marian sanat Pseudo-Matteuksen evankeliumissa: ”Ei voi tapahtua, että tuntisin miehen tai että mies tuntisi minut.” (7:1). Eikö Maria siis muka tuntenut ketään miestä, vaikka eli temppelissä pappismiesten ympäröimänä?

Juju on tuntea-verbissä, jonka merkitystä kääntäjät itsekään eivät usko ymmärrettävän. Alaviitteessä he selittävät, että kyse on eufemismista yhdynnälle. Onko järkeä suomentaa niin, että lukijalle pitää erikseen selittää asia?

Kristillisen tradition kiinnostus seksuaalisuuteen

Joulutraditioiden lisäksi varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit havainnollistavat kristillisen tradition omituisesta kietoutumisesta seksuaalisuuden (välttämisen) ympärille. Jeesuksen neitseellistä syntymää vakuutellaan oikein gynekologisella tutkimuksella. Maria itsekin on saanut alkunsa ilman Joakimin vaikutusta. Marian puberteetti ja alkavat kuukautiset muodostuvat ongelmaksi temppelissä.

Kuukautisten ongelma selittyy Vanhan testamentin perusteella, mutta täydellinen seksittömyys ei vaikuta vanhatestamentilliselta. Lapsuusevankeliumeissa näkyvän kehityksen siemenet ovat tietysti jo Raamatun evankeliumeissa, joista kahdessa jo edellytetään neitseellinen sikiäminen.

Jeesuksen seksuaalisuus loistaa Raamatussa poissaolollaan. Mitään suoranaisesti seksivastaista Uuden testamentin evankeliumeissa ei ole, mutta Jeesus itse tuntuu olevan seksuaalisuuden yläpuolella. Eroottisimmillaan Jeesus on Sykarin kaivolla (Joh. 4:5–42). Sielläkin hän ohjaa huomion maallisesta taivaalliseen kuin Sokrates Platonin homoeroottisissa kohtauksissa.

En osaa sanoa, miksi kristillinen perinne kietoutuu niin vahvasti seksuaalisuuden ympärille. Lapsuusevankeliumien käännöksiä lukiessa tuli kuitenkin mieleen, ettei seksuaalisuus nykyäänkään ole aivan sattumalta iso kirkollinen kiistakysymys.

Arvioitu teos: Varhaiskristilliset lapsuusevankeliumit. Toim. Antti Marjanen, Ulla Tervahauta ja Ville Vuolanto. Suomen Eksegeettisen Seuran Julkaisuja 120. Helsinki: Suomen Eksegeettinen Seura, 2020. 214 s.

 


Kirjoittaja

Kirjoittaja on Uuden testamentin dosentti, joka on perehtynyt muun muassa stoalaisuuden ja varhaisen kristinuskon suhteisiin.


'Lapsuusevankeliumit selittävät joulutraditioita ja kirkollisia seksikeskusteluita' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.