Kuolemanrajakokemukset (Near-Death Experiences) ovat 2000-luvulla nousseet yhä enemmän yleisen huomion kohteeksi. Vartijassakin on aiemmin arvioitu amerikkalaisen neurokirurgin Eben Alexanderin kirjoittama kirja hänen omasta rajakokemuksestaan. On myös huomattava, että akateemisissa julkaisuissa on ilmestynyt rajakokemuksia kartoittavia ja arvioivia tutkimuksia huomattava määrä.
Oman lisänsä kuolemankokemusten kirjoon tuovat amerikkalaisen Mary C. Nealin ja Hong Kongissa eläneen Anita Moorjanin sujuvasti suomennetut kokemuskuvaukset.
Nealin Taivaaseen ja takaisin -teoksen kansi. Kuva: Basam Books
Neal on ortopedinen kirurgi, joka joutui onnettomuuteen ollessaan Chilessä 1999 kajakkimelontaretkellä. Hän juuttui vesiputoukseen, ei päässyt pois kajakistaan ja ”hukkui”. Neal tunsi irtaantuvansa ruumiistaan ja siirtyvänsä toiseen maailmaan, jossa eräänlainen hänelle tuttujen sielujen vastaanottokomitea oli johdattamassa häntä eteenpäin.
Kirjoittaja kuvaa rajakokemuksille tyypillisesti valtavaa iloa ja rakkautta, jota hän koki tuonpuoleisessa todellisuudessa. Samoin hän mainitsee usein kuvauksissa esiintyvät piirteet menneen elämän arvioinnista ja rajasta, jota hän ei voinut ylittää, koska hänen oli määrä palata fyysiseen maailmaan.
Itse kuolemanrajakokemuksen kuvaus on Nealin kirjassa lyhyt eikä siihen liity sinänsä poikkeuksellisia yksityiskohtia. Epätavanomaiseksi kirjan tekee se, että se on kirjoitettu avoimesti kristillisestä näkökulmasta (Neal syntyi presbyteeriseen perheeseen).
Tämä lienee yksi syy siihen, että teos on ollut Yhdysvalloissa New York Timesin best seller -listan ykkösenä. Toinen kristillisiä ja ”yleishengellisiä” lukijoita innostava piirre kirjassa on, että Neal puhuu usein enkeleistä.
Nealin kristillisyys on sangen liberaalia. Kirjaan sijoitetut Raamatun sitaatit vaikuttavat ajoittain hiukan päälle liimatuilta. Vaikutelmaksi jää, että kirjoittajalla on voimakas tarve sijoittaa kokemuksensa kristilliseen viitekehykseen.
Itse kokemuksessa ei nimittäin ole mitään sellaista, mitä ei voisi löytää jonkun (länsimaisen) maallistuneen, mitään uskontoa tunnustamattoman rajakokijan kuvauksesta. Tämä onkin yksi rajakokemusten kiinnostava piirre. Ne eivät näytä olevan ainakaan selvässä yhteydessä kokijan aikaisempaan maailmankatsomukseen.
Nealin kirja solahtaa hyvin rajakokemuskuvausten genreen ja hengellistä innoitusta hakeva lukija saanee teoksesta oman osansa. Häiritsevää kirjassa on, että vaikka Neal muistuttaa olevansa skeptinen tiedenainen, ei itse teoksessa näy merkkiäkään esimerkiksi yrityksestä arvioida kirjoittajan omaa tai toisten rajakokemuksia luonnontieteellisten selitysten näkökulmasta. Neal kuvaa elämäänsä jatkuvana johdatusten sarjana, jossa jopa lapinpöllö osoittautuu enkeliksi.
Moorjanin Kuolema antoi minulle elämän -teoksen kansi. Kuva: Basam Books.
Myöskään intialaissyntyisen Anita Moorjanin Kuolema antoi minulle elämän ei tarjoile rajakokemusten mahdollisia luonnontieteellisiä selityksiä, mutta hengellisen kokemuksen kuvauksena kirja on erittäin vaikuttava. Kirjoittaja ei yritä Nealin tavoin tulkita kokemustaan minkään uskonnollisen tradition kielellä.
Vuonna 2006 Anita Moorjani makasi hongkongilaisessa sairaalassa kuolinvuoteellaan imusolmukesyöpäpotilaana. Hän vaipui koomaan, siirtyi toiseen maailmaan, jossa kohtasi syöpään aiemmin kuolleen ystävänsä ja edesmenneen isänsä.
Moorjani kuvaa selkeällä kielellä rajakokemuksen aikaista voimakasta mystistä ykseyskokemusta, joka täysin muutti hänen elämänsä. Aiemmin hänen elämäänsä hallitsi pelko, elämän- ja kuolemanpelko. Kokemuksensa aikana hän kertoo yhtyneensä olemisen ”lähteeseen”, kaikkialliseen tietoisuuteen, minkä ansiosta hän ikään kuin syntyi uudestaan.
Pelko katosi ja tilalle tuli luottamus jumalalliseen yhteyteen, jonka osana ihmiset – useimmiten asioiden oikeaa olemusta tiedostamatta – maailmassa toimivat. Erikoinen yksityiskohta Moorjanin kertomuksessa on hänen lääkäreitä hämmästyttänyt, täydellinen ja nopea parantuminen syövästä.
Moorjanin kirja on konstailematon, tavallisen ihmisen kuvaus elämän mullistaneesta hengellisestä kokemuksesta. Kirjassa on yksinkertaista elämänviisautta, joka tuntuu unohtuneen monelta länsimaiselta ja itämaiseltakin ihmiseltä.
Miksi elämämme on täynnä pelkoja ja jatkuvaa tyytymättömyyttä omaan itseemme? Miksi jatkuvasti piiskaamme itseämme uusiin suorituksiin? Moorjanin väite, että esimerkiksi syöpä on usein ihmisen omaa, koteloitunutta hengellistä energiaa, joka ei ole päässyt purkautumaan positiivisella tavalla, on hyvinkin uskottava.
Kuolemanrajakokemusten selittämiseksi on esitetty monenlaisia teorioita, mutta mikään yksittäinen fysiologinen tai psykologinen teoria ei selitä (syvän) rajakokemuksen kaikkia piirteitä. On lisäksi muistettava, että myös negatiivisia kokemuksia esiintyy.
Toinen näkökulma kokemuksiin on jättää selitysten etsiminen vähemmälle ja tutkia kokemusten seurauksia. Kuolemanrajakokemus on voimakas arvokokemus, jonka seurauksena kokijan elämä usein muuttuu radikaalisti.
Tyypillisissä kokemuksissa on paljon yhteistä uskonnollisten traditioiden kuvausten kanssa, kuten oman elämän arvioiminen, universaalin rakkauden korostuminen ja uudenlaisen yhteyden kokeminen ihmiskunnan ja koko universumin kanssa.
Kuitenkin kokijat usein kertovat muuttuneensa pikemminkin ”hengellisiksi” kuin uskonnollisiksi sikäli kuin jälkimmäinen termi viittaa institutionalisoituneisiin uskontoihin. On paradoksaalista, että nykyajan lääketieteellinen tekniikka elvytysmenetelmineen on ehkä mahdollistamassa uudenlaisen hengellisyyden nousua.
Samaan suuntaan vaikuttaa internet, jonka luomassa maailmankylässä myös hengelliset kokemukset ja ideat leviävät entistä nopeammin.
Leo Näreaho
Arvioidut teokset:
Mary C. Neal: Taivaaseen ja takaisin. Helsinki: Basam Books, 2013. 214 s.
Anita Moorjani: Kuolema antoi minulle elämän. Helsinki: Basam Books, 2013. 260 s.
Etusivun kuva: vkramer/Stock Photo.
