Bruce Greyson, After.

Kuolemanrajakokemukset: tutkijan tilinpäätös

Amerikkalainen psykiatrian emeritusprofessori Bruce Greyson (s. 1946) on epäilemättä tunnetuin kuolemanrajakokemuksia empiirisesti ja tieteellisesti selvitellyt tutkija. Kuolemanrajakokemukset ovat kriisitilanteissa ilmeneviä, intensiivisiä (usein) transsendenttisia kokemuksia, joilla on voimakas vaikutus kokijan myöhempään elämään. Esimerkiksi kansainvälisestä monitieteisestä Scopus-tietokannasta löytyy hakusanalla ”near-death experiences” Greysonin osalle tulevia julkaisuja (joissa hän on ollut ainakin yhtenä tekijänä) enemmän kuin kolmen seuraavaksi eniten aiheesta julkaisseen tutkijan yhteensä.

After-teoksessa Greyson tarkastelee pitkää uraansa kuolemanrajakokemusten (NDEs) tutkijana paitsi omien tutkimustulostensa, myös henkilökohtaisten kokemustensa valossa. Varsinaisesta muistelmateoksesta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan rajakokemukset ja niiden tulkinta pysyvät laajalle yleisölle tarkoitetun kirjan pääroolissa. Greyson korostaa NDE-tutkijana empiiristä ja skeptistä asennettaan, jonka hän sanoo perineensä tieteestä innostuneelta kemisti-isältään. Uskonnollista kotitaustaa hänellä ei ole. Greyson kertoo kiinnostuksensa poikkeaviin tajunnanilmiöihin ensi kertaa heränneen, kun hän nuorena psykiatrina huomasi itsemurhaa yrittäneellä, tajuttomalla potilaalla olevan yksityiskohtaista tietoa hänen toisessa huoneessa käymästään keskustelusta.

Kirjassaan Greyson käy läpi (syviin) kuolemanrajakokemuksiin liittyviä tyypillisiä piirteitä. Näitä ovat esimerkiksi kokemus ruumiista irtautumisesta, ajattomuuden kokemus sekä jumalallisen valon/rakkauden kohtaaminen. Selvittelyn pohjana ovat erityisesti Greysonin omat tutkimukset, joita kirjoittaja havainnollistaa kiinnostavilla tapauskertomuksilla. Greysonin omassa arkistossa on yli tuhannen henkilön NDE-kokemusten kuvaukset.

Jotkin rajakokemuksiin liittyvät piirteet ovat erityisen kiinnostavia ja herättävät myös filosofisia kysymyksiä tietoisuuden luonteesta. Greyson kertoo esimerkiksi Justin-nimisestä opiskelijasta, joka nuoruuden kriisinsä keskellä oli ottanut annoksen LSD:tä. Justin alkoi voimakkaasti hallusinoida, kokemus muuttui erittäin ahdistavaksi (paikalla ollut ystävä kertoi myöhemmin hänen lakanneen hengittämästä). Sitten kertoja koki irtautuneensa ruumiistaan ja hänet valtasi ihmeellinen puhdas, epäitsekäs rakkaus. Justinin mukaan huumekokemuksella (hallusinaatiot jatkuivat hänen herättyään sairaalassa) ja rajakokemuksella oli selvä ero. Edellinen oli epätodellinen, jälkimmäinen erittäin elävä, kristallinkirkas kokemus, jonka intensiteetti on kokijan mukaan säilynyt 15 vuotta tapahtuman jälkeen. Vastaavasti eräs itsemurhaa lääkeitä ja alkoholia ottanut henkilö kertoi irtautuneensa kehostaan ja ”nähneensä” ruumiinsa hallusinoivan.

Itse asiassa Greyson olisi voinut kirjassaan käsitellä tarkemmin psykoaktiivisilla aineilla tuotettujen ja NDE-kokemusten eroja ja yhtäläisyyksiä. Viime vuosina on todettu tiettyjen tajuntaa muuntavien aineiden (mm. ketamiini, DMT) synnyttävän paljolti samankaltaisia kokemuksia kuin rajakokemukset ovat. Kiinnostavaa olisi ollut myös lukea Greysonin kommentteja ei-länsimaisissa kulttuureissa elävien ihmisten kuolemanrajakokemuksista. Hiukan yllättävästi kirjoittaja ei myöskään käsittele sangen keskeistä kysymystä: miksi vain selvällä vähemmistöllä kuolemankriisin kokeneista – tutkimusten mukaan 10-20 %:lla – on kuolemanrajakokemus? Greyson kyllä viittaa mm. rajakokijoilla havaittuun normaalia suurempaan dissosiaatiotaipumukseen, mikä saattaa edistää kokemuksen esiintyvyyttä tai sen muistamista. Sen sijaan ahdistavia, negatiivisia NDE-kokemuksia Greyson kyllä käsittelee. Hänen mukaansa ei ole löydetty selvää syytä sille, miksi joidenkin rajakokemus on luonteeltaan negatiivinen.

Greyson hyväksyy käsityksen, että kuolemanrajakokemuksille ei ole ainakaan toistaiseksi osoitettu kiistatonta fysiologista syytä. Kokemusten pitäminen hallusinaatioina on ongelmallista, koska kokijalla on usein hämmästyttävän tarkkaa tietoa NDE:nsä aikaisista tapahtumista esimerkiksi sairaalan toimenpidesalissa – siis ilmeisesti ajalta, jolloin kokija on ollut tajuton, usein todistetusti sydänpysähdyksen tilassa. Greyson viittaa myös tapauksiin, joissa NDE-kokija kohtaa kokemuksensa aikana edesmenneen henkilön, jonka kokija ei ole tiennyt kuolleen; mistä tällainen tieto voi olla peräisin?

Erityisesti kirjoittaja korostaa (positiivisten) rajakokemusten myönteisiä vaikutuksia kokijoiden myöhempään elämään. Greysonin mukaan kokemuksen vaikutuksia kokijalta itseltään tiedusteltaessa lähes aina ensimmäinen kommentti koskee muuttunutta asennetta suhteessa kuolemaan. Käytännössä tämä tarkoittaa kuolemanpelon huomattavaa vähenemistä. Usein havaittava seuraus on myös, että usein kokijoiden kiinnostus perinteiseen uskonnollisuuteen vähenee kokemuksen jälkeen.

Greyson ei kuitenkaan kirjassaan halua ottaa lopullista kantaa kuolemanrajakokemusten selitykseen; kaikkia vastauksia ei tällä hetkellä ole. Kokemukset ovat hänen mukaansa yhteensopivia sekä materialistisen että ei-materialistisen teorian kanssa. Jälkimmäisen mukaan tietoisuus ei ole pelkästään aivoihin sidottu ilmiö. Greyson on kuitenkin taipuvaisempi hyväksymään ei-materialistisen näkemyksen ”uskottavimpana työhypoteesina”. Aivoista riippumaton, fyysisen kuoleman jälkeen jatkuva tietoisuus selittää hänen mukaansa materialistista teoriaa paremmin rajakokemuksiin liittyviä ilmiöitä. Näitä ovat kokijoiden poikkeavat fyysisen maailman havainnot kokemuksen aikana samoin kuin edesmenneiden omaisten tai ystävien kohtaamiset.

Greyson viittaa metafyysiseen teoriaan, jonka mukaan aivot eivät tuota tietoisuutta, vaan toimivat suodattimena, joka välittää yliyksilöllisen – aivoista riippumattoman – tietoisuuden biologiselle ”taajuudelle”. Tässä toki mennään mielenfilosofian alueelle, ja silloin väitteiden tueksi vaadittaisiin myös filosofista argumentointia. Mutta kuolemanrajakokemusten tutkijana Greysonin vahvuus onkin kokemusten empiirisessä tutkimuksessa. Näiden tutkimustulosten esittelyssä Greyson onnistuu kiihkottomassa ja tasapainoisessa kirjassaan kiitettävästi.

Arvioitu teos; Bruce Greyson, After: A Doctor Explores What Near-Death Experiences Reveal about Life and Beyond. New York: St. Martin’s Essentials, 2021. 258 s.


Avatar photo

Kirjoittaja

Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.