Juha Itkonen (s. 1975) on kirjoittanut omaelämäkerrallisen romaanin Ihmettä kaikki (Otava). Kirja kertoo nelihenkisestä perheestä, jonka kolmas lapsi kuolee ennen kuin ehtii syntyäkään. Kirjan minäkertoja on perheen isä, joka kuvailee tarkasti tapahtumia ja omia tuntemuksiaan. Kirjan aiheesta, lapsen/puolison menettämisestä ja vakavasta sairastumisesta on kirjoittanut myös mm. Tom Malmqvist: Joka hetki olemme yhä elossa.
Itkosen romaani alkaa, kun perheen äidin raskaus on ohittanut kriittiset ensimmäiset kuukaudet. Yöllä tapahtuu jotain odottamatonta, ja äiti joutuu sairaalaan. Tästä tapahtumasta alkavat vanhempien piinaviikot tai -kuukaudet, joihin sisältyy sairaalakäyntejä, ravaamista asiantuntijalta toiselle, tiedon etsimistä netistä, parisuhdeongelmia roppakaupalla, arjesta kiinnipitämistä vanhempien lasten vuoksi, toivon pilkahduksia ja periksiantamista. Odotuksesta tulee kokonaisvaltainen asia ainakin perheen isälle, jonka ajatuksiin ei mahdu muuta.
”Havaintoni maailmasta alkavat värittyä tämän yhden, koko mieleni vallanneen asian läpi. Asiat, jotka normaalioloissa kiinnostaisivat minua, eivät tunnu minusta huomioni arvoisilta. Oikeastaan ihmettelen, miten kukaan jaksaa kiinnostua niistä. Sen sijaan huomaan ihmisiä ja tilanteita, joita en tavallisesti huomaisi. Minne ikinä katsonkin, näen raskaana olevia naisia. — Näen myös vauvat. Heitäkin riittää. — heidän lapsensa ovat selvinneet maailmaan, he pitävät heistä huolta. En kadehti heitä, ainoastaan huomaan, ja huomaaminen vihlaisee.”
Teemoja kirjassa ovat elämän arvokkuus vammaisena tai sairaana, toivo ja sen hiipuminen, lääketieteen rajallisuus. Asiantuntijasta riippuen vanhemmille annetaan toivoa, jonka seuraava asiantuntija pian sammuttaa. Tulee esiin myös se, että lääkäreissä(kin) on eroja, kun kohdataan herkässä tilanteessa olevia ihmisiä. Vanhempien on epävarmojen tietojen valossa päätettävä sikiön kohtalosta tilanteessa, jossa todennäköistä on, että vauvan keuhkot eivät kehity: Vauva joko kuolisi heti synnyttyään tai syntyisi vaikeasti sairaana tai vammaisena.
Juha Itkonen. Kuva Laura Malmivaara 2015.
Kirjassa kuvataan hyvin, miten yksin vanhemmat ovat tilanteessa, jossa täytyy päättää elämästä ja kuolemasta. Lopultakin lääketieteen on nostettava kätensä pystyyn tietyissä tilanteissa. Kertojaminä miettii myös Jumalan olemassaoloa vaikeassa tilanteessa. Päätöksen, suuntaan tai toiseen, kanssa on elettävä koko loppuikä.
Kirjassa on kaksi osaa. Toisessa osassa on jymy-yllätys. Mutta lopulta perheelle käy hyvin, kaiken jälkeen.
Kirja sopii hyvin vertaistueksi niille, jotka ovat kohdanneet samanlaisen tilanteen. Kirjasta olisi voinut tulla napakampi ja sujuvampi, jos sitä olisi hieman lyhennetty. Toisinaan tuntui, että teki mieli hyppiä rivejä ylitse.
Arvioitu teos: Juha Itkonen, Ihmettä kaikki. Otava 2018, 293 s.
