Young Royals sulatti sydämeni. Netflixillä heinäkuussa julkaistu kuusiosainen sarja on moderni satu ruotsalaisesta kuningasperheestä, jonka teini-ikäinen prinssi passitetaan rähinöinnin jälkeen yläluokan suosimaan sisäoppilaitokseen, Hillerskaan.
Koulussa prinssi William ihastuu enkelin lailla laulavaan Simoniin, joka kuuluu sisäoppilaitoksen kuoroon. Simonin ja kuoron tulkinta The Arkin ikonisesta It Takes a Fool to Remain Sane -biisistä koskettaa (alkaa kohdasta 3:42). Olen niin monesti käyttänyt tätä kyseistä biisiä voimalaulunani ylitsepääsemättömiin tilanteisiin astuessani, ja voimalauluna se toimii sisäoppilaitokseen pakotetulle prinssillekin. Wiliamille Simonin laulu on kuin kaiken läpäisevä kutsu liittolaiselta: Do, do, do what you wanna do / Don’t think twice, do what you have to do/ Do, do, do, do, let your heart decide…
Kun Williamin isoveli Erik kuolee auto-onnettomuudessa, William nousee kruununperijäksi eikä voi enää liikkua vapaasti ilman henkivartijoita. Miten käy kruununprinssi Williamin ja vähävaraisen Simonin rakkauden, joka sopii niin huonosti yhteen vuosisataisten kuningashuoneen perinteiden kanssa? Perinteiden, joiden tärkeimpänä päämääränä on tuottaa jälkeläisiä, ei rakkautta.
Klassinen kahden eri todellisuuksissa elävän nuoren rakkaustarina on sarjassa paketoitu moderniin muotoon. Draamassa riittää käänteitä, eikä somemaailman kuvottavimmiltakaan ilmiöiltä säästytä. Sarjaa katsoessani mieleeni nousee toinen ruotsalainen sisäoppilaslaitoskuvaus, Jan Guilloun väkivaltainen romaani Pahuus, josta on tehty useita näyttämösovituksia ja ainakin yksi elokuva. Guilloun omaelämäkerrallisesta sisäoppilaitoskuvauksesta Young Royals eroaa ainakin siinä, ettei Young Royals mässäile väkivallalla, vaikka osa koulun aloitusrituaaleihin liittyvistä kohtauksista onkin vastenmielisiä. Se ei myöskään tee nuorista rakastavaisista uhreja. Ystävyys ja rakkaus ylittää luokkarajat ja ovat mahdollisia esteistä huolimatta. Sarjan suositusikäraja on 13 vuodesta ylöspäin. Teiniyleisö ja me äidit kaipaamme tulevaisuuden uskoa, olkoonkin sitten vaikka prinssisatujen muodossa.
Sarjan pääosassa kruununprinssinä nähdään Edvin Ryding (s. 2003). Nuoresta iästään huolimatta Ryding on jo kokenut näyttelijä. Itse muistan hänet unohtumattomasta Fröken Frimans krig -sarjasta, joka nähtiin myös Ylellä muutama vuosi sitten. Simonia näyttelee Venezuelasta Ruotsiin lapsena muuttanut muusikko Omar Rudberg (s. 1998). Upeaa näyttelijäntyötä kummaltakin. Ryding onnistuu tulkitsemaan kuningashuoneen vuosisataisia perinteitä hartioillaan kantavaa ja intohimonsa keskellä kamppailevaa Williamia erityisen hienovaraisesti ja koskettavasti.
Sarjan läpi kulkee ruotsalaisen muusikon Eliaksen Revolution, jonka sointuihin ensimmäinen kausi päättyy ja jättää oven auki toiselle kaudelle. En voi välttyä ajatukselta, että Young Royals -sarjalla tehdään tunnetuksi paitsi ruotsalaista draamaosaamista, myös ruotsalaista musiikkiteollisuutta. Tarinoiden ja musiikin markkinoinnissa ja myynnissä ruotsalaiset ovat aina olleet taitavia.
