Koulussa pitää luoda mahdollisuus turvallisesti epäonnistua

Kouluaikana opitut tunne-elämän ja sosiaalisen elämän taidot auttavat oppilaita myöhemmin heidän tehtävissään työpaikoilla ja muillakin yhteiskunnan sektoreilla.

Mielikuvitusta harjoittamalla opimme empatiaa eli asettumaan toisen ihmisen asemaan. Se osaltaan aikaansaa koulun ilmapiirin kannustavaksi ja uusiin luoviin tekoihin innostavaksi. Koulussa tulee voida turvallisesti myös epäonnistua.

Tällaista ajatusta voidaan edistää monin tavoin. Esimerkiksi siten, että jokin tiimi, joka kootaan koulun eri työntekijä- ja opiskelijaryhmien edustajista, saa niin vaikean tehtävän, että siinä epäonnistuminen on hyvin todennäköistä. Kun tiimin jäsenet sitten epäonnistuvat tehtävässään, heitä kiitetään julkisesti rohkeudesta laittaa itsensä likoon.

Heitä siis pidetään koko kouluyhteisössä esimerkillisinä ihmisinä. Tällä tavoin kaikki, mutta aivan erityisesti opiskelijat, oppivat, että epäonnistuminen ei ole mitenkään epätavallista, vaarallista tai hävettävää. Nimittäin opiskelussa – ja itse asiassa kaikilla inhimillisen kulttuurin alueilla – onnistuminen on vain harvoin, jos koskaan, mahdollista ilman matkan varrella koettuja epäonnistumisia.

Tällainen koulutapahtuma voisi hyvinkin inspiroida koulussa olevia rohkeasti kokeilemaan uusia ja luovia opiskelu- ja toimintamuotoja. Tärkeää olisi myös oppia, että onnistuminen ja epäonnistuminen ovat meille kaikille yhteisiä asioita.

Tällainen kasvatusajattelu loisi osaltaan kouluun sellaista turvallista ja aitoa yhteishenkeä, ettei kukaan kokisi itseään – niin kuin valitettavasti usein nyt – huonoksi, yksinäiseksi tai jopa täysin ulossuljetuksi.

Artikkelikuvassa Myllytullin koulu Oulussa. Kuva: Wikipedia.