Koulu yhteiskunnan keskeisenä instituutiona luo pohjan sille, millaisia ihmisiä maailmaan kasvatetaan. Koulukasvatuksen perusta on eettinen. Tämä kaikkien koulussa työskentelevien, erityisesti opettajien, tulee ymmärtää. Koulu antaa kasvaville elämässä ja yhteiskunnassa tarvittavia tietoja ja taitoja, mutta samalla se on oppimisympäristö, jossa nämä tiedot ja taidot tulee voida tarvittaessa myös riitauttaa.
Koulun yhtenä tärkeänä imperatiivina on valistusajan yhden vaikutusvaltaisimman filosofin Immanuel Kantin (1724–1804) kehotus kohdella ihmisyyttä sekä itsessä että toisissa ihmisissä aina päämääränä sinänsä, eikä koskaan pelkästään välineenä. Tämä Kantin kategorisen imperatiivin toinen muoto peräänkuuluttaa yhteisöllistä ajattelutapaa, toisista välittämistä ja huolehtimista, jota tarvitsemme juuri nyt, kun ihmiskunta kamppailee maailmanlaajuista koronavirusta vastaan.
Jyrki Kaarttinen.
Koulun kaikkien oppiaineiden taustalla ovat antiikin hyveet, kuten oikeudenmukaisuus, hyvyys, totuus ja kauneus. Saatetaan ajatella, että näitä hyveitä tai ylipäätään eettisiä kysymyksiä, käsitellään vain tietyissä oppiaineissa, kuten historiassa, uskonnossa, elämänkatsomustiedossa ja filosofiassa.
Yhtäältä näin onkin, jos tarkastellaan sitä, missä oppiaineissa eettisiä kysymyksiä opiskellaan eniten. Toisaalta tällainen ajattelu on liian pinnallista eikä kuvaa sitä, mistä koulun toiminnassa on viime kädessä kysymys. Itse asiassa koulun kaikissa oppiaineissa ja yliopistojen tieteissä on ja tuleekin olla humanistinen ja eettinen perusta, jota ilman oppiaineita, kouluja eikä yliopistojaan olisi olemassa.
Matti Taneli.
Ontologisesti tarkastellen koulun ideana tulisi olla mielikuvitukseen eli kuvitteluun tukeutuvan estetiikan ja tahtoon pohjautuvan etiikan vuorovaikutus. Myös koulun opetussuunnitelman yhtenä kivijalkana tulisi olla korostetummin taidepainotteinen ajattelu. Tällä tavoin taide- ja taito-oppiaineet saisivat nykyistä keskeisemmän ja arvoisensa aseman ihmisen kokonaisvaltaisessa koulukasvatuksessa.
Eettisyyden tulisi näkyä koulun arjessa eikä vain juhlapuheissa. Jos hyveitä opetetaan ilman yhteyttä oppilaan elämään ja elämysmaailmaan, joissa eettiset näkemykset ovat syntyneet, tuloksena on näennäisoppimista. Opiskelijat voivat kyllä osata toistaa mekaanisesti eettisiä teorioita, mutta he eivät välttämättä ymmärrä niiden merkitystä oman ja toisten elämän kannalta, eivätkä he siis osaa ottaa niitä omassa toiminnassaan huomioon.Tämä antaa erittäin painavan merkityksen etiikan, historian sekä uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetukselle koulukasvatuksessa.
Kant katsoo kirjassaan Über Pädagogik (”Kasvatusopista”, 1803) kasvatuksen olevan suurin ja myös vaikein ongelma, joka ihmiselle voidaan antaa. Tästä huolimatta hän korostaa, että ”ihminen voi tulla ihmiseksi vain kasvatuksen avulla.” Koulukasvatuksessa on viime kädessä kysymys ihmisyyttä ja inhimillisyyttä luovasta käytännöstä, jota tuleekin pitää merkittävimpänä kasvatukselle asetettuna velvoitteena.
