Kuvassa keskellä Kotiteollisuuden sanoituksista vastaava Jouni Hynynen. Kuva: Ville Juurikkala/Johanna Kustannus.
”Olen kadottanut sieluni jonnekin, josta ei kukaan / sitä löytää voi.”
Näin valittaa Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen kappaleessa ”Meren mutaa” (Kuolleen kukan nimi 2002). Täytyy auttaa miestä.
Sielu kuuluu jotenkin luontevasti teologin toimialaan. Vaarana tosin on, että ”papit minut puhuvat pyörryksiin”, kuten Hynynen laulaa samassa kappaleessa. Silti uskallan yrittää.
Kotiteollisuus on yksi viime vuosikymmenen suosituimpia suomalaisia raskaan rockin yhtyeitä. Jumalasta, sielusta tai papeista laulaminen ei ole yhtyeen lyriikoissa mikään yksittäistapaus. Hynysen laatimissa sanoituksissa on silmiin pistävän paljon kristinuskoon liittyvää tematiikkaa.
Olisiko liioiteltua sanoa, että Kotiteollisuuden sielu löytyy uskonnosta?
Muutama vuosi sitten Hynynen kertoi Oulun seurakuntalehdessä, Rauhan tervehdyksessä, että hän kävi lapsena pyhäkoulua. Mummolassa tuli ahkerasti luettua Ikuisia kertomuksia -kirjasarjaa. Taustat näkyvät myös runossa ”Juuret” (Mies katoaa. Like 2009).
Herätykset olivat pahimpia
kömmin vinttikamarista aikaisin
kun ukki veti uruilla epävireisesti virsiä
vähän sinne päin
eiku-asenteella.
”Uskonnollisuus on mielenkiintoista. Kristinusko miulle itelleni,” Hynynen toteaa teologian ylioppilaiden Kyyhkynen-lehdessä. Teologiallekin on tarvetta: ”Mitä enemmän sen parempi.”
Raamattua Hynynen näkyy lukeneen huolella. Esimerkkinä voi mainita kappaleen ”Velhonaisen älä salli elää” Aamen-levyllä (1998). Kappaleen nimi tulee suoraan jakeesta 2. Moos. 22:18 – vuoden 1938 käännöksen sanamuoto (jae 17 vuoden 1992 käännöksessä).
Raamatullisuus ei Hynysen kohdalla tietenkään tarkoita konservatiivisuutta. Hän toteaa Kyyhkysessä, että täytyy olla uskonnollinen juntti, jos ”näkee Raamatun vain teksteinä, eikä osaa soveltaa sitä nykyaikaan”. Velhonainenkin tarkoittaa entisiä tyttöystäviä, jotka kummittelevat unissa.
Mitä Hynynen sitten saa uskonnon saralla aikaan? Wikipedian Kotiteollisuus-artikkelin mukaan ”joissakin kappaleissa käsitellään kriittisesti uskontoa”. Näin on, mutta yksinään esiintyvä väite on yksipuolinen.
Esimerkkinä uskontokritiikistä Wikipedia-artikkeli mainitsee muun muassa Markku Pölösen Ralliraita-elokuvaan (2009) tehdyn kappaleen ”Pää kylmänä”. Siinähän Hynynen laulaa:
Ei riitä viisi leipää meille
eikä riitä kaksi kalaa
ja tuskin Jumalamme tänne
niitä jakamaan meille palaa
Saman laulun loppupuolella Hynynen kuitenkin toteaa:
kaiken keskellä ihminen
voi vain rukoukseen kädet liittää
Toisaalta kappaleessa ”Tämän taivaan alla” (Helvetistä itään, 2003) Hynynen väittää, ettei kukaan kuule rukouksia. Silti Isä meidän -rukous esiintyy samannimisessä kappaleessa ja Hynynen vakuuttaa yhtyeen kotisivulla, ettei kyse ole rienauksesta.
Eri suuntiin vetävät teemat ovat sanoituksille tyypillisiä. Niitä ei tule ymmärtää minkään teologisen ohjelman ilmaisuksi. Pikemminkin niitä tulee lähestyä uskonnollisena kokemuksena, joka tilanteesta riippuen vaihtelee.
Uskonnollista kokemusta Hynynen kuitenkin ilmentää sanoilla, jotka tulevat kristinuskon perinteestä, erityisesti Raamatusta. Siksi sanoituksia on mielekästä lähestyä teologisesta näkökulmasta ja kysyä, mitä aineksia Hynynen on käyttänyt ja mitä hän niistä rakentaa.
Seuraavassa osassa tartutaan jumalakäsitykseen. Kolmannessa osassa edetään etiikan uskonnolliseen ulottuvuuteen. Neljännessä tehdään kokoavia havaintoja.
Niko Huttunen
Kappaleiden sanoitukset Kotiteollisuuden verkkosivuilla.
Kirjoitussarjan muut osat ilmestyvät tulevina viikkoina Vartijan sivustolla.
Kuuntele: Spotify-soittolistalla kirjoitussarjassa mainittuja kappaleita (tarvitset Spotify-käyttäjätunnuksen).
Katsele: Videosoittolistalla kappaleita YouTubessa.
