Sarajevo vain vähän piirityksen loppumisen jälkeen toukokuussa 1996. Kuva: Wikipedia.

Kolme elokuvaa Bosnian sodasta

Sarajevon piiritystä ja Bosnian sotaa käsittelevien elokuvien katsominen vaatii tiettyä päättäväisyyttä, sillä odotettavissa on kuvausta viattomien ihmisten kuolemasta ja kärsimyksistä tai ainakin sodan seurauksista. Katsomiseen ryhtymisen kynnys voi olla korkea. Aihepiiristä on tehty useita elokuvia. Seuraavassa käsittelen kolmea: Welcome to Sarajevo, Ei kenenkään maa ja A Perfect Day. Juttu sisältää juonipaljastuksia.

Journalisti pelastaa tytön orpokodista – Welcome to Sarajevo (1997)

Englantilainen Michael Winterbottom ohjasi elokuvansa Sarajevossa vain vuosi se jälkeen, kun kaupungin piiritys oli loppunut helmikuussa 1996. Se on tuonut kuvaukseen tiettyä autenttisuutta, sillä sodan tuhoja ei voi korjata kovin nopeasti. Raunioita ja rappiota ei ole ehkä täytynyt lavastaa paljonkaan. Filmaaminen on varmasti ollut myös vaarallista, sillä räjähtämättömiä ammuksia ja miinoja löytyy Bosniasta edelleenkin. Elokuvan seassa on käytetty jonkin verran otoksia sodanaikaisista uutisfilmeistä.

Elokuva perustuu ITN-uutisyhtiön palveluksessa olleen englantilaisen journalisti Michael Nicholsonin teokseen Natasha’s Story (1994). Nicholson toimi sodan aikana toimittajana Sarajevossa ja salakuljetti sieltä Englantiin erään kaupungista ulos päässeen lapsikuljetuksen mukana Natasha-nimisen bosniakkitytön, jonka hän sittemmin adoptoi. Nicholson oli tutustunut tyttöön tehdessään juttua ankeissa oloissa toimivasta sarajevolaisesta 200 lapsen orpokodista. Elokuvassa häntä vastaa Stephen Dillanen esittämä Michael Henderson -niminen toimittaja, joka salakuljettaa kotimaahansa Emira-nimisen tytön.

Welcome to Sarajevo: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Welcome to Sarajevo: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Toimittajat ovat muutenkin elokuvan keskeinen ihmisryhmä, jonka ympärillä tapahtumat pitkälti pyörivät. He ovat paikallisten ihmisten opastuksen ja tulkkauksen varassa, ja paikallisille nuorille miehille tällaiset pestit ovat arvokkaita. Se on hyvä keino saada esimerkiksi savukkeita, joita voi käyttää vaihdantatalouden välineinä. Kovin suurina sankareina toimittajat eivät elokuvassa näyttäydy, vaikka Woody Harrelsonin esittämässä amerikkalaisessa Jimmy Flynnissa onkin rämäpäisiä piirteitä.

Sarajevon piiritys kesti vuodesta 1992 vuoteen 1996. Sarajevo sijaitsee korkeiden kukkuloiden ympäröimässä laaksossa, ja kukkuloita pitivät hallussaan serbit, jotka ampuivat kranaatteja kaupunkiin ja joiden tarkka-ampujat tappoivat kaupungin asukkaita yksitellen. Kummastakin tappamistavasta on elokuvassa näytteitä. Yksi elokuvan tärkeistä sivuhenkilöistä, toimittajien avustajana toiminut nuori mies, saa surmansa sala-ampujan luodista omassa kodissaan, kun hän sytyttää illalla valot verhojen ollessa auki.

Kaupunkilaiset yrittävät sitkeästi jatkaa rutiinejaan yhtäkkisen kuoleman uhatessakin. Vaaralliset risteykset ylitetään juosten, mutta asioilla käyntiä ei voi toki lopettaa. Koskettavimpia ovat lasten kohtalot. Eräässä kohtauksessa pieni tyttö kyselee räjähdyksen jälkeen vanhempiaan. Hänelle kerrotaan, että he kuolivat, ja kysytään, onko hänellä ketään sukulaista, joka voisi pitää hänestä huolta. Tyttö pudistaa päätään ja lähtee pois. Sota tuotti monta orpoa, joiden asuinpaikaksi tuli orpokoti.

Elokuvan yksi pääjuonne on Michael Hendersonin raportointi parinsadan lapsen orpokodista, jossa hän tutustuu aiemmin mainittuun yhdeksänvuotiaaseen Emiraan, joka puolestaan on omistautunut Roadrunneriksi kutsumansa vauvaikäisen hoitoon. Amerikkalainen avustustyöntekijä Nina (Marisa Tomei) on onnistunut järjestämään bussikuljetuksen, jolla kymmeniä orpolapsia kuljetetaan Italiaan. Henderson järjestää mukaan myös Emiran ja Roadrunnerin, vaikka Emiran äiti on elossa eikä ole antanut lupaa lähtöön. Henderson lähtee itse mukaan irlantilaisen kameramiehensä Greggin (James Nesbitt) kanssa. Matkalla heidät pysäyttää serbien partio, joka poistaa bussista kaikki lapset, joilla on bosnialaiset nimet. Todennäköisesti lapset tulevat tapetuiksi. Näiden joukossa on myös Emiran hoivaama Roadrunner.

Emira pääsee turvallisesti Englantiin ja sopeutuu Hendersonin perheeseen. Muutaman kuukauden kuluttua Henderson saa Sarajevosta viestin, että Emiran äiti haluaa tämän takaisin. Henderson matkustaa takaisin kaupunkiin ja monien mutkien kautta löytää äidin. Keskustelujen jälkeen äiti kuitenkin vakuuttuu siitä, että Emiran on parempi pysyä Englannnissa. Hän myös antaa Hendersonille adoptointimyöntymyksen.

Elokuvassa toistuu usein eräs sodan aikana maailmalla yleisesti kuultu toteamus, että Sarajevon piiritys oli vasta 14. pahin kriisi sen hetken maailmassa. Tätä sekä kaupungin asukkaat että toimittajat ironisesti kommentoivat: eiväthän asiat sitten kovin huonosti vielä ole. Elokuva päättyy selloesitykseen, jonka paikallinen Harun-niminen sellotaitelija on luvannut pitää sitten, kun Sarajevo pääsee kriisien ykkössijalle.

Juoksuhaudan vangit – Ei kenenkään maa (2001)

Sarajevossa kasvaneen Danis Tanovićin ohjaama elokuva Ei kenenkään maa (No Man’s Land) oli kansainvälinen menestys 2000-luvun alussa, sillä se voitti muun muassa parhaan vieraskielisen elokuvan Oscarin vuonna 2002.

Bosnian sotaa käytiin monella muullakin suunnalla kuin Sarajevon ympäristössä. Ei kenenkään maa tapahtuu jossakin Bosnian alueella (tarkkaa sijaintia ei kerrota) ja pääosissa ovat bosniakki- ja serbisotilaat sekä YK:n UNIPROFOR-joukot. United Nations Protection Forcen tehtävänä oli suojella avustussaattueita, pysyä neutraalina ja olla vain sivustaseuraaja. Sen työntekijät eivät saaneet puuttua aseellisesti sotatoimiin, mikä teki siitä tietyssä mielessä hampaattoman.

Tapahtumat alkavat bosnialaisten täydennysmiesten eksymisestä sumussa, kun he ovat etsiytymässä etulinjaan. Sumun aamulla hälvettyä he huomaavat joutuneensa aivan serbilinjan edustalle, ja seuranneessa tulituksessa vain yksi heistä, Čiki (Branko Durić) pääsee pakenemaan rintamien välillä olevaan tyhjään juoksuhautaan. Se on elokuvan ei-kenenkään-maa.

Čiki yrittää herättää omiensa huomion heiluttamalla alusvatteisillaan valkoista vaatetta juoksuhaudan edustalla, mikä johtaa luotisateeseen serbien suunnalta. Serbikomentaja lähettää kaksi sotilastaan tiedustelemaan, mikä tilanne oikein on. Toinen heistä on kokeneempi konkari, toinen vasta rintamalle saapunut avuttoman oloinen Nino (Rene Bitorajac). Jotenkin arvattavaa on, että juoksuhaudassa nimenomaan konkarisotilas saa surmansa Čikin luodista, ja Nino puolestaan jää tämän vangiksi. Sitä ennen kyseinen konkari on kuitenkin ehtinyt asettaa yhden maassa makaavan bosniakkisotilaan alle hyppymiinan, joka ponkaisee ilmaan jos ruumis siirretään sen päältä.

No Man's Land: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

No Man’s Land: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Elokuvaa on mainostettu mustana komediana, ja kieltämättä sellaisia aineksia on Čikin ja Ninon kiistelyssä siitä, kuka aloitti sodan. Čiki voittaa ensimmäisen erän tähtäämällä aseellaan Ninoa ja kehottamalla tätä ”nyt sanomaan”, kuka on syyllinen. Myöhemmin, kun ase päätyykin Ninon käteen, tämä ottaa asian uudelleen puheeksi, jolloin puolestaan Čiki on pakotettu myöntämään bosniakit syyllisiksi. Hyödytöntä kiistelyä, silloin ja nyt? Miesten välit eivät koko ajan ole yhtä kireinä, vaan he huomaavat olevansa kotoisin samoilta kyliltä ja olleensa kumpikin kiinnostuneita samasta uhkeasta blondista. Koomisuutta syntyy myös siitä, kun molemmat sotilaat päättävät toistaa Čikin valkoisen vaatteen heilutuksen yhdessä. Se saa kummankin puolen komentajat ottamaan yhteyttä UNIPROFOR-joukkoihin tilanteen selvittämiseksi. Naurahtelua aiheuttavat YK-miesten ja sotaosapuolien kanssakäymisessä esiintyvät kieliongelmat.

Tilanne juoksuhaudassa monimutkaistuu, kun kuolleeksi luultu ja miinoitettu bosniakkisotilas Cera (Filip Šovagović) yhtäkkiä tuleekin tajuihinsa. Häntä täytyy estää liikkumasta. Paikalle saapuvat YK-miehetkään eivät pommieksperttinsä avulla pysty purkamaan ansoitusta. Nämä sentään onnistuvat rauhoittamaan Čikin ja Ninon, joiden välinen kiista on taas ehtinyt ylikuumentua. YK-joukkoja painostaa toimimaan paikalle löytänyt englantilainen naispuolinen journalisti.

Čikin ja Ninon vihanpito päättyy traagisesti, kun heidän jo päästyään pois juoksuhaudasta Čiki saa aseen käsiinsä ja ampuu NInon. Eräs YK-sotilas puolestaan ampuu Čikin. UNIPROFOR-komentaja Soft (Simon Callow) puolestaan päättää, että Cera jätetään miinoineen juoksuhautaan oman onnensa nojaan, sillä hänen hyväkseen ei voi tehdä mitään. Komentaja on käskenyt välittää sotiville osapuolille väärän tiedon, että vastapuoli yrittäisi vallata juoksuhaudan yöllä. Hän olettaa, että tiedon aiheuttama tykistötuli ratkaisisi Ceran ongelman nopeasti. Elokuva päättyy etääntyvään kuvaan selällään makaavan Ceran kasvoista illan hämärtyessä.

Puuttuvan köyden metsästäjät – A Perfect Day (2015)

Täydellinen päivä perustuu espanjalaisen Paula Fariaksen romaaniin Dejarse llover (Anna sen sataa). Elokuva on espanjalaisen Fernando León de Aranoan ensimmäinen englanninkielinen ohjaustyö. Elokuvassa on kansainvälinen näyttelijäkaarti. Toisin kuin kahta edellistä elokuvaa, tätä ei ole kuvattu lainkaan Bosniassa, vaan kaikki kuvaukset on tehty Espanjassa. Mukana on sentään myös bosnialaisia ja kroatialaisia näyttelijöitä pienemmissä osissa. Kuvattavaa ajankohtaa ei määritellä tarkemmin. Ilmeisesti sota on kuitenkin edelleen käynnissä.

Juoni kertoo siitä, kuinka ryhmä eri maista kotoisin olevia avustustyöntekijöitä yrittää löytää sopivan köyden nostaakseen sodan kuluessa kaivoon heitetyn lehmänraadon. Kyseisen kaivon ympäristössä on kova vesipula, ja puhtaan veden lähteet ovat arvokkaita. Lehmää on yritetty jo nostaa kaivosta, mutta siihen käytetty köysi on katkennut. Köyden löytäminen osoittautuu hyvin vaikeaksi. Näyttää siltä, että kaikki köydet ympäröiviltä seuduilta ovat salaperäisesti kadonneet. Hirttotarkoituksiin ehkä?

Ryhmä löytää jopa köysikaupan, jossa on monenlaisia köysiä näytteillä, mutta kaupanpitäjä ja hänen toverinsa eivät suhtaudu myönteisesti ostomielessä liikkuviin espanjalaiseen Mambrúun (Benicio del Toro) ja hänen amerikkalaiseen kollegaansa B:hen (Tim Robbins). Matkaa on siis jatkettava, sillä väittely kaupassa oleskelevien uhkaavan näköisten vanhojen miesten kanssa olisi vaarallista.

A Perfect Day: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

A Perfect Day: elokuvan juliste. Kuva: Wikipedia.

Matkalla täytyy luonnollisesti varoa miinoitettuja teitä ja teidenvarsia, ja yhtä tiellä lojuvaa lehmänraatoa seurue ei uskalla pimeässä autollaan edes ohitttaa vaan odottaa aamua. Silloin he seuraavat lehmiä paimentavan mummon jäljissä tien sivussa olettaen, että lehmät osaavat mennä turvallista reittiä. Näin asian laita onkin. Välillä auton kulun estää sotilasosasto, joka on juuri asettamassa linja-autosta laskeutuvia aseettomia miehiä riviin talon seinustalle. Voi arvata, mitä heille on tapahtumassa. Toisessa paikassa taas köydenetsintäpysähdys johtaa maataloon, josta paljastuu kokonaisen perheen murha. Tällaiset löydöt olivat kuitenkin sodan aikana arkipäivää, eivätkä ryhmän jäsenet osaa siitä juuri yllättyä.

Lopulta sopivan pituinen ja paksuinen köysi löytyy, ja ryhmä palaa takaisin kaivolle. Matkalla he näkevät erään toisen kaivon luona, kuinka rikolliset myyvät sieltä vettä asukkaille. Oman kaivonsa luona he joutuvat kuitenkin luopumaan lehmän pikaisesta nostamisesta, sillä paikalle saapuu YK:n osasto, joka on kuullut, että lehmä voisi olla miinoitettu. Sen vuoksi paikalle tuodaan erikoisryhmä, joka ottaa tapauksen hoitoonsa. Köydenhaku osoittautuu näin ollen turhaksi reissuksi.

Täydellinen päivä on siinä mielessä katsojaa hellemmin käsittelevä elokuva, että se ei näytä tappamista suoraan, sodan seurauksia kylläkin. Näkökulma on myös erilainen. Welcome to Sarajevossa se oli enimmäkseen toimittajien, Ei kenenkään maassa sotilaiden, yhden toimittajan ja YK-joukkojen, tässä taas lähinnä avustusjärjestön työntekijöiden.

Artikkelikuvassa: Sarajevo vain vähän piirityksen loppumisen jälkeen toukokuussa 1996. Kuva: Wikipedia.

 

 

 


Mikko Ketola

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


'Kolme elokuvaa Bosnian sodasta' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.