Nunnien seksuaalisuus on fiktion tekijöitä kiehtova aihe, sillä uskonnon ja seksin yhdistäminen on myyvä aihe niin kirjallisuudessa kuin elokuvissa. Tematiikasta kirjoitti myös Matti Heiliö eilisessä artikkelissaan Vartijassa. Tällä kertaa uskontoon ja seksiin yhdistetään kauhu Michael Mohanin ohjaamassa elokuvassa Immaculate. Sen pääosassa on amerikkalaisen elokuvan nouseva tähti Sydney Sweeney. Seuraavat kappaleet sisältävät juonipaljastuksia.
Elokuvan nimi on harhaanjohtava ja nähtävästi myös selvä käsitteellinen virhe tekijöiltä. Immaculate nimittäin viittaa katoliseen oppiin Marian perisynnittömästä sikiämisestä; sen mukaan Neitsyt Maria oli sikiämisestään saakka vapaa perisynnin vaikutuksesta. Tätä koskevan dogmin julisti paavi Pius IX 1854. Elokuvassa sen kuitenkin annetaan ymmärtää tarkoittavan Sweeneyn näyttelemän amerikkalaisen sisar Cecilian italialaisessa luostarissa alkavaa yllättävää raskautta, jolle ei keksitä muuta syytä kuin että kyse on jumalallista alkuperää olevasta raskaudesta, sillä Cecilia ei ole menettänyt neitsyyttään.
Paljastuu, että Cecilia ei ole ensimmäinen luostarin nunnista, joka on tullut selittämättömästi raskaaksi. Kaikkien muiden raskaus vain on päättynyt keskenmenoon. Selityskin asialle saadaan: luostariin on päätynyt pyhiinjäännökseksi yksi niistä nauloista, joilla Jeesus ristiinnaulittiin. Sen kerrotaan olevan peräisin keisari Konstantinus Suuren äidin Helenan 300-luvulla tekemästä pyhiinvaellusmatkasta Jerusalemiin. Helenan sanotaan löytäneen ja tuoneen sieltä Roomaan ristin, jolla Jeesus kuoli. Helena toi Jerusalemista muutakin kuten juuri yhden naulan, jolla Jeesus naulattiin, maata ja palan taulua, jonka uskotaan olleen kiinnitettynä Jeesuksen ristiin. Perimätieto kertoo hänen tuoneen Roomaan myös niin kutsutut Pyhät portaat, joiden uskotaan olevan peräisin Pontius Pilatuksen palatsista.
Takaisin elokuvan naulaan: luostarissa toimii pappina Cecilian luostariin kutsunut isä Tedeschi, joka toimi geenitutkijana ennen pappisuraansa. Hän väittää eristäneensä naulasta Jeesuksen dna:ta ja keinohedelmöittäneensä sillä Cecilian (ja monta nunnaa ennen tätä). Hänen haaveenaan on uuden messiaan saattaminen maailmaan. Rankasti pahoinvoiva Cecilia pääsee jyvälle suunnitelmasta ja alkaa raivata tietään pois luostarista. Hänen uhrejaan ovat Cecilian raskaudella hekumoiva abbedissa, luostarin oma kardinaali (ikään kuin joka luostarilla olisi oma!) ja lopulta isä Tedeschi. Eikä siinä kaikki: kun Cecilia pääsee luostarin ulkopuolelle, hän synnyttää olennon, joka ei selvästikään ole tavallinen ihmislapsi vaan oletettavasti antikristus. Sen hän murskaa kivenlohkareella.
Kauhuelokuvaksi Immaculate on loppua lukuun ottamatta suhteellisen hillitty. Katsojaa pelotellaan harvakseltaan, eikä yliluonnollisia ilmiöitä juuri ole lukuun ottamatta lopussa päivänvalon näkevää kirottua olentoa. Loppua kohti tapahtumat kiihtyvät melko verisiksi ennen niin kiltin ja värittömän sisar Cecilian ryhtyessä vuodattamaan verta.
Nykyään nunnat ovat hyvin usein kauhuelokuvien tai komedioiden henkilöitä ja kuvastoa. Ehkä katsojia ei enää nykyään riittäisi sellaisille elokuville kuin 1966 valmistunut ranskalainen La religieuse (engl. The Nun), joka onnistui ihan ilman kauhua, yliluonnollisuutta tai seksiä aiheuttamaan suurta kohua Ranskassa.
Arvioitu elokuva: Immaculate. Ohjaus: Michael Mohan. Käsikirjoitus: Andrew Lobel. Pääosassa: Sydney Sweeney. Ensi-ilta 3.5.
Lue myös: Mikko Ketola, Benedettan näyt ja intohimot. Vartija 16.12.2021.
