Tunne itsesi kreikaksi. Kuva: Wikipedia.

Kiillotettu käännös, nyanssit ja löytämisen ilo

Äskettäin valmistunut sujuvoitettu Raamatun käännös oli yksi vuoden 2020 tapauksista. Annan tunnustusta tälle pyrkimykselle ja toivon, että se lisää kiinnostusta ja tutkivaa mieltä. Krista Kososen kuuntelu oli nautinnollista. Joiltakin osin haluaisin kyseenalaistaa sanaston kiillotusta. Kirkon vanhahtavassa kielessä olevat termit ovat – joskus hyvällä syyllä – hitusen poikkeavia arkikielen sanoista. Ilmausten väkisin modernisoinnin kohdalla pilataan enemmän kuin parannetaan – teologisen pohdiskelun ja luovuuden aikaansaannokset tylsytetään turhaan. Arkikielestä hieman poikkeaviin sanoihin liittyy myös lukijaa kutsuva haaste ja löytämisen ilo; merkityksen tavoittaminen vaatii ajatusta sen sijaan, että termit olisivat helposti suussa sulavia. Alla muutamien kansanteologisten termien puolustelua. Vain osa kommenteista koskee digi-käännöstä. Viittaan yleensä sanojen ilmeikkäisiin nyansseihin.

Vuosikymmenten takaisista seurapuheista palautuu mieleen termi ”elävä itsensä tunteminen”. Tämä on esimerkki maallikkoteologian oivalluksesta. Avaan käsitettä penkomalla antiikkiin johtavia juuria ja osoittamalla eroavuuksia. ”Tunne itsesi” on eräs tunnetuimpia antiikin filosofien opetuksiin liitettyjä sitaatteja. Alkuperä on hämärä. Kreikkalaisen Apollon temppelin seinästä kerrotaan löytyneen ajatelmat ”tunne itsesi” ja ”kohtuus kaikessa”, ja näitä on sanottu olennaiseksi tiivistykseksi antiikin kreikkalaisen kulttuurin elämänohjeista. Alkuperää on sijoitettu useiden ajattelijoiden CV:hen, näiden joukossaHerakleitos, Thales tai Pythagoras. Kreikkalaisten on arveltu tulkinneen ajatelman moraaliseksi ohjeeksi, joka viittaa oman luonteen, tapojen ja käytöspiirteiden tuntemiseen itsehillinnän vuoksi, hybriksen välttämiseksi ja omien rajojen tiedostamiseksi.

Itsensä tunteminen vs. itsetunto

Kehotus ”tunne itsesi” sellaisenaan voi olla jopa itsekäs. Sotivan sankarin hyveenä tämä tarkoittaa omien vahvuuksien ja heikkouksien tiedostamista ja on siten rationaalinen pelikuvio ja hyödyllinen voittamisen kannalta. Monissa ammateissa pedagogiasta hoitotieteeseen ja asiakaspalveluun tämä kehotus on samalla tavalla oman edun, ammatissa onnistuminen johtosääntö. Nykyajan parisuhdeoppaissa ”tunne itsesi” saattaisi merkitä vaikka keinoa ja kykyä viestiä kumppanille omista toiveista ja nautinnon löytymisen salaisuuksista. Sokrateen suuhun pantuna yhdessä Platonin dialogissa ajatus esiintyy muodossa, jossa on ripaus henkisen kilvoituksen tavoitetta tai jopa transsendentin ohjausta: ”Se, joka käskee meitä tuntemaan itsemme, käskee siis meitä tuntemaan sielumme”. Tästä onkin yhteys alussa mainittuun matalakirkolliseen tai maallikkokristilliseen käsitteeseen ”oikea/elävä itsensä tunteminen”. Tämä sisältää myös oman persoonan puutteiden, vajavuuden ja mustan puolen tiedostamisen, mielen herkkyyden aistia lähimmäiseen kohdistuvia rikkeitä, kylmyyttä ja laiminlyöntejä. Siitä tulisi seurata itsetyytyväisyyden vastapainoa, nöyryyttä ja viallisuuden tuntoa.

Reformaation teologiassa tähän kytkeytyy kaksi olennaista asiaa: (1) kehotus ja kilvoitus parantaa käytöstään sen mukaan kuin sisäinen ohje neuvoo ja kykyä/voimia löytyy, ja (2) evankeliumin ja moraalin dynamiikka eli turvautuminen puutteellisena armahtavan Jumalan hyväksyvään syliin. Huudahdukseen ”tunne itsesi” tulee näin vahva lisäys, kehotus katsoa tuskaisen rehellisesti avoimin silmin oman sielun sisäiseen peiliin ja tunnistaa myös kätketyt itsekkyyden, omahyväisyyden, ylpeyden hienovaraiset piirteet, jotka ovat usein hyveellisyyden ja kristillisen ansioluettelon alla. Sana ”itsetunto” olisi tökerö matalalle tähtäävä käännös.

Tällaista tuskaisaa sisäistä kipuilua on kuvattu Jobin kirjassa, joka on kuin dramaattinen vuoropuhelu eri osapuolien välillä. Puheenvuoroja käyttävät Jobin lisäksi Jumala, Saatana, Jobin ystävät, häntä neuvovat, kritisoivat, lohduttavat ja syyttävät lähimmäiset.  Aiheina kärsimys, hyveet ja kilvoitus, menestys ja romahdukset, syyllisyys ja häpeä. Jobin mielensisäiset tunnot vaihtelevat uhmakkuudesta epätoivoon, kipujen vaikerrukseen, nöyrään tuskaan ja kuoleman toiveeseen. Sattuva episodi luvussa 6 kuvaa, miten koettelemusten riepoma Job valittaa ystävien pettäneen ja hänen joutuneen arvostelun ja kritiikin kohteeksi. Itsensä pikemminkin viattomaksi kokeva Job korostaa hyveellisyyttään ja todistelee syytökset aiheettomiksi: ”Opettakaa minua, niin kuuntelen hiljaa. Osoittakaa minulle missä olen mennyt harhaan. (..) Katsokaa nyt minua silmiin: valehtelisinko minä teille vasten kasvoja? Harkitkaa vielä kerran, ettei vääryys tapahtuisi. Ajatelkaa tarkoin. Minä olen syytön!Niin inhimillistä ja ymmärrettävää käytöstä! Näinhän me puolustaudumme – ja luultavasti Jobin tapauksessa perusteita löytyy. Eihän minussa lopulta ole juurikaan moitittavaa, minulla on selityksiä ja paljon lieventäviä asianhaaroja. Olen tehnyt hyvää ja harjoittanut hurskauselämää ja elämänparannusta aktiivisesti, ja plussat varmasti riittävät!! Tässä kohtaa ”elävä itsensä tunteminen” olisi tarpeellinen hengellinen ominaisuus.

Pyhyyden vino muoto

Toinen kreikkalainen perusviisaus ”kohtuus kaikessa” on sekin tärkeä muistutus. Jos oman viallisuuden, tahrojen ja virheiden murehtiminen, katuminen ja voivottelu menee överiksi, tuloksena on ansion hakeminen otsarypyistä, murehtimisesta ja katumuksesta. Se joka aidoimmin ja näkyvästi ilmentää murhetta langenneesta luonnostaan, arvelee salaa saavansa rintapieleensä eräänlaisen pyhyysprenikan. Elämänkielteinen askeesi voi olla tällainen perverssin pyhyyden muoto. Esimerkkejä monissa uskonnoissa fakiirien, erakkojen, mustakaapujen elämä. Joskus vuosikymmeniä kestävä itseä kurittava kieltäymys ja suoranainen masokistinen pyhyysmaraton voi olla kuin Jumalalle tarjottu kelvollisuutta rakentava näytös. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta aitoon omaehtoiseen, yksinkertaisuuteen, hiljaisuuteen ja askeesiin keskittyvästä pyhityselämästä silloin, kun se on luonnollista ja aitoa eikä väkinäistä hurskastelevaa elämänvietin tukahduttamista. Kohtuuden ideaali palautuu lähimmäisen osaan eläytymiseen. Koe ja näe, miltä sinun valintasi ja menettelysi tuntuvat kanssaihmisten kannalta. Kohtele muita niin kuin haluaisit sinua kohdeltavan. Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Siis eri kulttuureissa tunnettu rakkauden kaksoiskäsky. Jyrkkään askeettiseen erottautumiseen pakeneminen saattaa olla henkilön läheisten kannalta tuskallista habitus-väkivaltaa, perheen, sisarusten, omaisten yhteyden halventamista ja heitteille jättämistä.

Seuraavassa sanastoleikkiä vanhahtavista Raamatun kielestä tutuista termeistä ja niiden ilmaisuvoimasta.

Autuas: viittaa kokonaisvaltaiseen helpotuksen, onnen ja hyvänolon tunteeseen ja sielulliseen turvallisuuteen. Kenties vuosikymmeniä kestäneen hiljaisesti jäytäneen ahdistuksen, syyllisyyden ja häpeän kuormittama ihminen tuntee, kun äkkiä kokee löytäneensä tasapainon, armahduksen ja kuormien putoamisen – ei oman pinnistyksen, kieltäymyksien ja hurskauden vuoksi, vaan selittämättömän kosmisen hyväntahtoisuuden antamana lahjana. Sana ”onnellinen” on kovasti kapea; voi tarkoittaa iloa hyvästä koenumerosta, uudesta kännykästä tai perheenjäsenestä. Jotain olennaista sävyä puuttuu. Sana ”autuas” on kuin coctail, jossa mukana ilon, tasapainon, turvallisuuden sekä sovinnon tunnetta.

Hapate: mielikuva lainaa ajatuksen biologisesta fermentoivasta prosessista ja laajentaa sen yleisempään käyttöön kuvaten yksilön elämässä tai ihmisten yhteisössä tapahtuvaa oppimisen, tervehtymisen, innostumisen kasvua, hyvien vaikutusten tarttumista ja hedelmöittävää vaikutusta

Herjata: pilkan, arvostelun, yhteisöllisen kiusaamisen muoto ja turvallisuutta murentava pyrkimys, joka kohdistuu uskonnolliseen identiteettiin, elämänvakaumukseen.

Kilvoitella: ponnistelua on monenlaista, kuten yritys selviytyä maratonin maaliin, saada väitöskirja valmiiksi, yrittää pitää naama peruslukemilla naurun tai itkun pakkautuessa pintaan, nostaa kuormaan 80 kilon säkki, saada ylipainoa pudotettua. Kilvoitus kuvaa sitä erityistä tilannetta, jossa koetetaan noudattaa sisäistettyä eettisen elämän ideaalia ja välttää lipsumista tekoihin tai ajatuksiin, joita ei omatuntoni ja kunnioittamani viiteyhteisö hyväksy.

Kiusaus: sana on lainattu – hyvästä syystä – yleiskäyttöön kuvaamaan vaikeutta vastustaa kaikenlaisten viettiyllykkeiden toteuttamista ylimääräisistä suklaanameista, laiskotteluun, itsekehuun, liian moneen viinilasilliseen, tarpeettomaan heräteostokseen. Hengellisessä ja Raamatun kielessä sana kiusaus on speksattu viittaamaan sellaisiin houkutuksiin, jotka sotivat omaa etiikkaa, itsekunnioituksen ja omantunnon puhtauden ideaalia, moraalin sääntöjä vastaan.

Langeta: yleiskieleenkin levinnyt ja sattuva termi, jonka kirkollinen hengellinen erityismerkitys on epäonnistuminen moraalisen kilvoituksen haasteessa, hairahtuminen kiusaukseen, jonka itselleenkin myöntää olevan virhe.

Publikaani: naseva, osin leikillinen yleistermi henkilöstä, jonka moraalinen selkäranka, itsetuntemuksen rehellisyys ei ole ihan priimaa, ja jossa saattaa olla ripaus pyhyyden kilven alle kätkettyä vilpistelyä. Sopiva termi kuvaamaan meistä jokaista kristittyä, joka rehellisesti tuntee olevansa monessa vajavainen.

Ruumenet: Moninaisten hengellisten ryhmäkuntien puhunta sisältää viljalti kansanteologien sanastoa ja uskovien katsomuksia ja ajattelutapaa normittavaa pyhitysterminologiaa. Tämä teopaapatus on Jeesuksen yksikertaisen väkevän sanoman tarpeetonta kuorrutusta. Keskeiset sekoittuvat kehällisiin. Ruumenet on mitä sattuvin täsmäosuma tähän ilmiöön.

Vapahtaja. Jeesuksen maailmanhistoriallinen rooli on kutsu meille jokaiselle olla lähimmäisellemme rakastavan Jumalan edustaja. Hän tunsi profeettojen analyysin, ihmispolon vajavaisuuden, heiveröisyyden ja kataluuden ja julisti armahtavaa isää ja kutsua kilvoitukseen. Sanoma merkitsi vapahdusta valtavan muotomenojen, käskyjen, hurskausnäyttöjen ja sääntö-elämän suorituspaineen alta.

Vanhurskaus. Jeesuksen julistus anteeksiantavasta jumalasta sisältää huikean paradoksin. Pahassa ryvettynyt ihminen voikin armahduksen kautta saada vapahduksen, moraalisesti absurdin puhtaaksi pesun kokemuksen. Vanhurskaus on kristinuskon tuottama dynamiitilla ladattu käsite. Kaikella tavalla epähurskas ihminen voi kokea olevansa ilman omaa ansioitumista kuitenkin ”kätketyllä tavalla” hurskas, oikeudellisesti vapautettu. Sanassa vanhurskaus on kristinuskon polttava liekki ja rakkauden nuolenkärki. Jaakobin huijauksella saama esikoisen oikeus on VT:n hieno vertaus tästä ihmeestä.


Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


'Kiillotettu käännös, nyanssit ja löytämisen ilo' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.