Ote Dan McMillanin teoksen Polttouhrit kansikuvasta. Kuva: Like

Kiihkoton yhteenveto holokaustitutkimuksesta

Dan McMillanin teoksen Polttouhrit kansi. Kuva: Like

Dan McMillanin teoksen Polttouhrit kansi. Kuva: Like

Natsien toteuttamasta juutalaisten kansanmurhasta eli holokaustista on ilmestynyt lukuisia erillisiä tutkimuksia. Amerikkalainen historioitsija Dan McMillan on tehnyt oivallisen työn kirjoittaessaan kirjan, jossa tiivistetään ja kootaan yhteen kansanmurhaa koskevien tärkeimpien tutkimusten tulokset. Kirjan lähes jokaisen kappaleen lopussa on viite, josta lukija löytää lähteitä ja valaisevia kommentteja. Ylipäänsä kirjan lähteiden käyttö on havainnollista myös itse tekstissä.

Vaikka holokaustista on ilmestynyt yleisesityksiä – esimerkiksi suomeksi Antero Holmilan teos – on McMillanin kirjan vahvuutena selkeys ja tiiviys. Tekijä käy läpi eritasoisia välttämättömiä ehtoja, jotka mahdollistivat juutalaisten kansanmurhan. Ensiksikin on olemassa yleisiä, ilmeisesti ihmisluontoon kuuluvia altistavia tekijöitä. McMillan viittaa tutkimuksiin ja tapauksiin, joissa mukana olleista henkilöistä noin kolmannes on osoittanut auktoriteettiasemaan päästyään sadistisia piirteitä.

Samanlainen jakauma käyttäytymispiirteissä voidaan havaita McMillanin esimerkissä, joka perustuu Christopher Browningin tutkimukseen Puolassa toisen maailmansodan aikana toimineesta reservipoliisipataljoonasta. Yksikkö komennettiin ampumaan juutalaisia. Myös tehtävästä kieltäytyminen oli mahdollista. Vain pieni vähemmistö eli 10–20 prosenttia pyrki olemaan ampumatta. Ryhmäpaine, sotilaan rooliin kuuluva käyttäytyminen ja diktatuurin harjoittama propaganda sai tavalliset, perheelliset miehet murhaamaan naisia ja lapsia – eikä tämä ole vain saksalaisille tyypillinen taipumus, muistuttaa McMillan.

Toiseksi McMillan etsii länsimaiden 1900-luvun alun historiaan liittyviä selitystekijöitä, jotka olivat mahdollistamassa holokaustia. Yksi ilmeinen tekijä on ensimmäinen maailmansota. Miljoonien nuorten miesten kuolema juoksuhaudoissa laski dramaattisesti ihmiselämän hintaa ja raaisti sodasta palanneita miehiä. Useille siviilielämään sopeutuminen oli vaikeaa ja varsinkin Saksan levottomassa sodanjälkeisessä yhteiskunnassa väkivaltaisiin ratkaisuihin turvauduttiin helposti. Tämä oli luomassa pohjaa myös juutalaisten tuhoamiselle.

Kulttuurihistoriallisena tekijänä on muistettava ”tieteellisen” rasismin levinneisyys länsimaissa 1900-luvun alkupuolella. Tämä oli yhteydessä eugeniikkaan eli aktiiviseen pyrkimykseen parantaa väestön geneettistä perustaa esimerkiksi rohkaisemalla ”hyvägeenisiä” kansalaisia hankkimaan isoja perheitä. Eugeniikan kärjessä olivat paitsi saksalaiset, myös amerikkalaiset ja brittiläiset tiedemiehet. Eurooppalaisena poliittisena tekijänä ei sovi unohtaa vuoden 1917 Venäjän kommunistista vallankumousta, joka vahvisti antisemitismin kaikupohjaa Saksassa. Useat bolsevikkien johtohenkilöthän olivat syntyperältään juutalaisia, mikä auttoi antisemiittejä vahvistamaan kytkentää juutalaisuuden ja Saksaa uhkaavan kommunismin välillä.

Kolmanneksi McMillan tarkastelee Saksan kehitykselle tyypillisiä tekijöitä, jotka olivat mahdollistamassa toisen maailmansodan aikaisen juutalaisten joukkomurhan. Tämä osuus on kirjan laajin ja mielenkiintoisin. Tekijä muistuttaa Saksan demokratiakehityksen kohtalokkaasta viivästymisestä. Hän selvittää myös kiinnostavasti keisarillisen Saksan poliittisesti tulehtunutta ilmapiiriä. Erityisesti sosiaalidemokraattien vahva kannatus ennen ensimmäistä maailmansotaa herätti pelkoa Saksan johtavissa luokissa. Tällöin kiihkeän, antisemitismillä vahvistetun nationalismin ajateltiin yhdistävän kansaa. Toisaalta hävityn sodan jälkeen juutalaisia pidettiin syypäinä tappioon. On kuitenkin syytä muistaa, kuten McMillan huomauttaa, että ennen Hitlerin valtaannousua Saksassa esiintyi vähemmän juutalaisten syrjintää kuin monissa Itä-Euroopan maissa.

Holokaustista ei tietenkään voi puhua tarkastelematta Adolf Hitlerin roolia joukkotuhon toteuttamisessa. McMillanin tarkastelussa Hitlerin persoona ja karisman vaikutus jäävät syrjemmälle. Hän tiivistää hyvin natsihallinnon sekavuuden, joka osaltaan oli mahdollistamassa yhä radikaalimmat toimenpiteet juutalaisia vastaan. Lisänä kirjassa olisi voinut olla analyysi siitä, miksi suuret ja voimakkaat organisaatiot eli kirkko ja työväenliike eivät pystyneet tai halunneet vastustaa tehokkaasti Hitleriä.

McMillan esittää kirjassaan ikään kuin välttämättömiä ehtoja, jotka mahdollistivat holokaustin. Riittävätkö ne selittämään, kuinka juutalaisten joukkotuho oli Saksassa mahdollinen? Luultavasti kyllä, vaikka usein jää kysymään, voidaanko holokaustin ainutkertaisuutta sittenkään tyhjentävästi selittää. Ehkä kysymys nousee siitä, että näin käsittämätöntä inhimillistä tragediaa on mahdotonta tarkastella vain teoreettisena selitysongelmana.

Arvioitu teos:
Dan McMillan: Polttouhrit: holokaustin syyt. Helsinki: Like, 2015. 277 s.


Avatar photo

About

Kirjoittaja on uskonnonfilosofian dosentti Helsingin yliopistossa.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.