Tutkimuskirjallisuutta kirjastossa.

Kertomuksia tutkimuksesta

Tutkimuksella on itsessään on arvo. Mutta se arvo ei siirry, jos kukaan ei tiedä siitä. Miten siis kerron ihmisille tutkimuksestani?

Asian perille menemiseksi on hyvä tiedostaa toisen ihmisen tilanne ja tausta. Kerron teologikollegalle tai sukulaiselle tutkimuksestani eri tavalla. Kerron itse asiassa jokaiselle ihmiselle aina erilaisen version, koska jokainen tulee omista kokemusmaailmoistaan. Sen oivaltaminen, miten tieto liikkuu toimivimmin, vaatii aika monta toistoa. Kuten kaikessa muussakin.

Innostus omaan tutkimukseen helpottaa siitä kertomista. Nyrkkisääntönä voi ottaa sen suuren myyntivaltin, että tutkimuksen tekijä on koonnut ison määrän tietoja, kirjoja, lähteitä, tekstejä ja osaamista yhteen sadan sivun pakettiin. Mieletön voimavara.

Ei toki pidä unohtaa sitä, että lähteet ja kirjallisuus ovat aina jossain määrin satunnaisesti valittuja. Mutta kuten oma graduohjaajani sanoi: ”Mitä vaan saat kirjoittaa, kunhan perustelet valintasi”.

Mitä selkeämmin ja paremmin voit perustella valintasi, sitä helpompaa on myydä tutkimustasi.

Myyntihän onkin sitä, että kerrot ihmisille jostain, mihin uskot. Jostain, jonka uskot antavan jotain toiselle ihmiselle. Kerrot niin, että toinen ihminen voi ymmärtää miksi juuri tämä olisi mielenkiintoista ja hyvää. Tietohan ei liiku noin vain, toivomalla. Kaikille ihmisille ei mene sama tieto perille samalla tavalla. Tätä on mielestäni myynti: kertomuksia, tarina mielenkiintoisen informaation ympäriltä.

Toisaalta myös toisten ihmisten ennakkoasenne vaikuttaa. Insinööri ei joudu selittelemään tutkimuksen tekemistä. Kun teologi kertoo tutkivansa jotain aihetta, hän yleensä joutuu selittämään kaikki elämänsä valinnat. Siitä lähtien, miksi edes alkoi lukea teologiaa. Vähän samoin kuin ihmiseltä, joka juo alkoholia, ei koskaan pyydetä selitystä juomiselleen. Ihminen, joka ei juo alkoholia, joutuu selittämään valintaansa toistuvasti.

Tästä saattaa johtua se, että tutkimuksen tekijöillä asenne omaan tutkimukseen tuntuu olevan yllättävän usein epämääräisen negatiivissävytteinen, jopa vähättelevä. Todennäköisesti olet kuitenkin alkanut tutkia jotain asiaa tai teemaa, koska se kiinnostaa. Siinä on ollut jotain kiehtovaa, jotain josta innostut.

Jos et pidä tutkimuksesi aiheesta, etkä osaa perustella sitä, miksi kirjoitit teemasta kuukausikaupalla, kannattaa erityisesti miettiä, miten aiheesta kerrot. Jos teet tutkimusta vain siksi, kun se on pakollinen tutkinnon kannalta, on siitä varmasti hankala kertoa muille ihmisille myyvästi. Siten, että tieto saavutuksestasi kulkeutuu kiinnostuneille. Aina on hyvä myös muistaa, että innostus yleensä kasvaa perehtymisen ja oppimisen myötä.

Meidän täytyy pureskella tutkimuksemme, koulutuksemme ja maailmamme itse. Aina. Kaikilla aloilla. Silloin voimme kertoa valinnoistamme ja toiminnastamme ihmisille niin, että he ymmärtävät.

Tärkeintä on itse olla tyytyväinen. Olla innostunut ja nauttia siitä mitä tekee. Kirjoittaa siitä mistä innostuu, tehdä se loppuun ja sitten jatkaa eteenpäin.  Ei kannata olla katkera, onneton tai haikailla jotain muuta. Tutkimus ja tutkinto ovat vain yksi osa kokonaisuudesta, eikä mitään, mikä jotenkin meitä rajoittaisi. Ellemme itse anna sen tehdä niin.


Avatar photo

Kirjoittaja

Raakel Koittola on teologian maisteri ja vapaa kirjoittaja.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.