Viron uusimman väestönlaskennan (REL 2011) tulokset julkistettiin huhtikuun lopussa. Ne jakavat ja repivät mielipiteitä. Osa tyrmää ne ja väittää väestönlaskennan antamat tiedot harhaanjohtaviksi, sillä uskontokuntaa koskevaan kysymykseen vastaaminen oli vapaaehtoista.
Viron Tilastokeskuksen kysymys oli muotoiltu: ”pidättekö omananne jotakin uskontoa” (Kas Te peate omaks mõnda usku (religiooni)?“. Näin muotoiltu kysymys mittaa Viron kansallisen identiteetin taustalla pikemmin identiteettiä kuin lukeutumista tai tosiasiallista uskonnollista käyttäytymistä ja vakaumusta. Viron Kirkkojen Neuvoston vuoden 2010 tutkimuksessa (UEU 2010) kysymyksen sanamuoto oli huomattavasti tarkemmin muotoiltu: ”mihin seurakuntaan tai uskonnolliseen liikkeseen kuulutte?” (Kas Te kuulute mõnda kogudusse või usuliikumisse?). Väestönlaskennan etu on kuitenkin sen laaja otanta.
Kun UEU 2010:n tulosten mukaan johonkin seurakuntaan tai uskonnolliseen liikkeseen kuului 15,9 % virolaisista ja muihin etnisiin ryhmiin kuuluvista 17,6 %, niin REL 2011:n tulosten mukaan 19,5 % uskontokysymykseen vastanneista virolaisista ja 50,5 % venäläisistä pitää omanaan jotakin uskontoa – virolaiset eniten luterilaisuutta ja venäläiset ortodoksisuutta.
Kun virolaisten kohdalla on todennäköisesti vain jokunen prosentti niitä, jotka pitävät jotakin uskontoa omanaan itse siihen kuulumatta, niin muihin etnisiin ryhmiin kuuluvien (valtaenemmistönä venäläiset) kohdalla on ero ”omanaan pitämisen“ ja ”todellisen kuuluumisen“ välillä tavattoman suuri.
REL 2011 vahvistaa UEU 2010:n tuloksen, joka osoittii luterilaisten lukumäärällisen pienentymisen verrattuna viisi ja 10 vuotta sitten tehtyihin mittauksiin. 1920- ja 1930-luvulla uskonnollisen koulusivistyksensä saanut sukupolvi on poistunut/poistumassa, ja uusia sukupolvia ei liity enää riittävän paljon luterilaiseen kirkkoon.
REL 2011 ei anna minkäänlaista informaatiota yksilöllistyneen uskonnollisuuden kehityksestä, jossa ei kannateta yhdenkään kirkkokunnan opetuksia vaan uskotaan omalla tavalla. REL 2011:n mukaan itsensä määritteli uuden aikakauden (new age) uushengelliseksi ainoastaan 272 ihmistä, mutta UEU 2010:n tulosten mukaan voidaan olettaa, että tällaisen uushengellisyyden kannattajien joukko on todennäköisesti paljon suurempi. Yhteisen selvän identiteetin puuttuminen jätti new agen kaltaiset uushengellisen uskonnon kannattajat piiloon.
Sekä UEU 2010 että REL 2011 vahvistavat molemmat, että nuoremman sukupolven virolaisten keskuudessa jatkuu jakautuminen erilaisten uskonnollisten ja puoliuskonnollisten yhteisöjen välillä, samalla kun venäläiset jäävät valtaenemmistönä edelleen uskolliseksi ortodoksiselle kirkolle ja muut etniset vähemmistöt omille kirkkokunnille. Taara- eli maauskovaisiksi ja pakanoiksi itsensä määritelleet 3 573 virolaista on Viron uskonnollisessa kentässä jo hyvin merkittävä luku.
REL 2011:n tulos vahvistaa, että uskonnollisuus ei ole Virosta ja virolaisten keskuudesta vielä mihinkään kadonnut. Mutta uusien tietojen mukaan itsensä jonkin kirkon jäseneksi määrittelevien virolaisten määrä on kuitenkin romahtanut. Eniten jäsenkadosta kärsii Viron luterilainen kirkko. Kirkon johdon ensireaktion perusteella voisi päätellä, että se ei halua uskoa jäsenmäärien romahdusta todeksi.
Arkkipiispa Andres Põder on vihjannut, että luterilaisen kirkon suosion vähenemiseen ovat syyllisiä kaikki ne, jotka ovat halunneet modernisoida kirkkoa. Ortodoksisuus kun on aina konservatiivista, liturgista ja oppikeskeistä ja tarjoaa siten ihmisille turvallisuutta uskomisessa.
Nyt olisi kerrankin syytä avata silmät todellisuudelle ja pysähtyä pohtimaan seurakuntaelämään todellisuudessa osallistuvien ja kirkkoa taloudellisesti tukevien jäsenten vuosi vuodelta pienenevien lukumäärien kaikinpuolisia syitä.
Viron luterilaisen kirkon edesmennyt arkkipiispa Jaan Kiivit uskoi ilmeisesti kuolemaansa asti siihen, mitä hän sanoi 1995 Helsingissä: että kansallisen identiteetin sekä yhteiskunnan terveyden ja tasapainoisuuden yksi tekijä on uskonto, Viron kontekstissa ensisijaisesti luterilaisuus ja luterilainen uskontunnustus. UEU 2010 ja REL 2011 osoittavat kuitenkin, että valtaenemmistö virolaisista ei etsi uskonnollis-eettisiin kysymyksiinsä enää vastauksia luterilaisuudesta, ei edes kristinuskosta.
Liina Kilemit
Kirjoittaja on Viron luterilaisen kirkon Teologisen instituutin uskontososiologian lehtori.
Riho Saard
Kirjoittaja on Helsingin, Itä-Suomen yliopiston ja Viron luterilaisen kirkon Teologisen instituutin yleisen kirkkohistorian dosentti.

Kuvassa tämän artikkelin kirjoittajat Liina Kilemit ja Riho Saard.