Keskustelu suomalaisten SS-miesten historiasta on muutamaa tieteellistä puheenvuoroa lukuun ottamatta jäänyt toimittajien, suuren yleisön ja historiaa harrastavien amatöörien varaan. Akateemiset puheenvuorot julkisuudessa ovat olleet harvassa.[1] SS-debatin kiihkein vaihe ajoittui vuosiin 2018–2019. Aihepiiri pulpahtelee kuitenkin edelleen pintaan, mistä voidaan nostaa esiin tuoreimpana esimerkkinä Törni-kirjailija Kari Kallosen omassa Päivän lehti -nimisessä mediassaan julkaisema yritys puolustella professori Mauno Jokipiin harjoittamaa historian vääristelyä. Kallonen käy aiheen kimppuun törnimäisellä sinnikkyydellä. Loukattu suomalainen SS-myytti puhtoisine ja epäpoliittisine SS-miehineen on SS-perinnepiireille märkivä haava, joka ei suostu menemään umpeen.
Kari Kallosen mukaan olen syyttänyt väärin perustein professori Mauno Jokipiitä suomalaisten SS-miesten äärioikeistolaisen poliittisen asennoitumisen vähättelystä. Jokipiillä ei Kallosen mukaan ollut käytettävissään SS-miesten palvelussitoumuksia, joista heidän äärioikeistolaiset poliittiset kantansa tulevat esiin huomattavasti selkeämmin kuin Jokipiin käyttämistä SS-aseveljet ry:n jäsenkorteista. Kallonen perustaa väitteensä Jokipiin vuonna 1997 antamaan lausuntoon, jonka mukaan palvelussitoumuksia ei olisi ollut Sota-arkistossa. Tässä Jokipii joko pimitti tietoa tai muisti väärin. Asiaa olisi kannattanut kysyä suoraan Sota-arkistosta, jossa palvelussitoumukset tuolloin olivat.
Itse asiassa professori Mauno Jokipii viittaa SS-miehiksi hyväksyttyjen suomalaisten palvelussitoumuksiin jo kirjassaan Panttipataljoona (2. painos 1969). Sivun 96 viitteessä 69, joka löytyy loppuviitteissä sivulta 749, Jokipii mainitsee ”9 mappia hakemuksia SS:ään 1941.” Nämä yhdeksän mappia löytyvät Jokipiin lähdeluettelosta sivuilta 876–877. Ne kuuluvat lähdeluettelon mukaan Suojelupoliisin kokoelmaan, joka on luovutettu Sota-arkistoon. Hakemukset on numeroitu nippuihin 21–29. Sota-arkistossa Supon luovuttamat Berliinin SS-yhdystoimistoa ja Helsingin Suomalaista SS-vapaaehtoistoimistoa koskevat paperit kuuluivat pikkukokoelmaan Pk-1141. Kansallisarkistoon siirretyn kokonaisuuden signumit ovat säilyneet samoina. Arkistoluettelossa SS-miehiksi hyväksyttyjen palvelussitoumukset löytyvät Jokipiin lähdeluetteloa vastaavilla numeroilla Pk-1141/21–29.
Kallosen mukaan ainoastaan saapumatta jääneiden ja hylättyjen hakijoiden palvelussitoumukset olivat Jokipiin käytettävissä. Ne sijoittuvat kuitenkin Pk-1141-kokoelman uusimpaan aineistoon. Panttipataljoonan lähdeluettelossa ne löytyvät nipusta numero 75, joka vastaa sota-arkiston signumia Pk-1141/75. Jokipiin lähdeluettelossa nippu on alaotsikon ”Erillinen lähetys Suopolta” alla. Jokipii on harhaanjohtavasti merkinnyt ensimmäiset yhdeksän nippua hylättyjen hakemuksiksi, vaikka hylätyt hakemukset sijoittuvat Pk-1141:n loppuun. Tämän tutkija pystyy todentamaan vertailemalla keskenään Jokipiin lähdeluetteloa, Kansallisarkiston arkistoluetteloa ja Pk-1141:n arkistokoteloiden sisältöä.
Panttipataljoonan ilmestymisen jälkeen hylättyjen ja saapumatta jääneiden nippuja tuli vielä lisää (Pk-1141/76–77). Tämä tarkoittaa sitä, että Jokipiillä oli nimenomaan hyväksyttyjen hakijoiden palvelussitoumukset käytössään, ja osa hylättyjen ja saapumatta jääneiden hakijoiden papereista luovutettiin Sota-arkistoon Panttipataljoonan ilmestymisen jälkeen, mutta joka tapauksessa hyvissä ajoin ennen Jokipiin ikämiehenä kirjoittaman jälkimmäisen SS-kirjan Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet (2002) ilmestymistä.
Miksi Jokipii väitti kirjassa palvelussitoumusten päätyneen Saksaan? Kaikki palvelussitoumukset löytyvät tarkoilla Sota-arkiston signumeilla tuon teoksen lähdeluettelosta. Vastausta voimme vain arvailla. Näyttää pahasti siltä, että Jokipii peitteli jälkiään. Voi myös olla, että Jokipii oli etääntynyt alkuperäisen tutkimuksensa lähteistä, tai on mahdollista, että hänen muistinsa ei enää ollut terävimmillään. Lisäksi on mahdollista, että hän toivoi palvelussitoumusten unohtuvan, niin ettei kukaan tutkija enää kyselisi niiden perään.
Selvänä merkkinä siitä, että palvelussitoumukset ovat olleet Valtiollisen poliisin eli Supon edeltäjän hallussa, voidaan pitää Lauri Törnin palvelussitoumuksen päätymistä Valpon Törniä koskevaan henkilömappiin. Muut palvelussitoumukset ovat kulkeneet edelleen Supon arkistoluovutuksen kautta Sota-arkistoon, mutta Törnin sitoumus jäi Valpon henkilömappiin. Myös professori Lars Westerlund lähtee teoksessaan Cirkus Collani (2017, s. 81) siitä, että Jokipiillä oli palvelussitoumukset käytössään. Westerlundin mukaan Jokipii ei näyttänyt olleen kiinnostunut tutkimaan palvelussitoumuksia perusteellisemmin. Kari Kallosen väitteet lepäävät puolestaan Mauno Jokipiin sanomisten (1997) ja kirjoitusten (2002) varassa. Ulkopuolisena tukena Kallonen tuo esiin Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan, joka haastatteluhetkellä oli selvästi epätietoinen ajankohdasta, jolloin palvelussitoumukset päätyivät Kansallisarkistoon. Pääjohtaja Nuorteva perusti mitä ilmeisimmin oman alustavan arvionsa juuri Jokipiin kirjassaan esittämään väitteeseen.
Kansallisarkistossa palvelussitoumukset on sijoitettu SS-aseveljet ry:n arkistoon. Arkistoluettelon mukaan palvelussitoumukset luovutettiin aikoinaan Sota-arkistoon kolmessa erässä: hyväksytyt palvelussitoumukset Pk-1141/21–29 sisältyivät ensimmäiseen erään (Pk-1141/1–71), jonka Suojelupoliisi luovutti professori Mauno Jokipiin välityksellä Sota-arkistoon 7.3.1969. Kansiot 72–75 saatiin Suojelupoliisilta 23.4.1969 ja viimeiset kansiot 76–80 Suojelupoliisilta 31.1.1981. Hylättyjen ja saapumatta jääneiden palvelussitoumukset ovat kansioissa 75–77, ja nekin tulivat siis Sota-arkistoon jo vuosikymmeniä sitten. Jos arkistoluetteloa verrataan Sota-arkiston Yksityisarkistojen kartuntakirjoihin, voidaan todeta, että vuosiluvut 1969 ja 1981 täsmäävät, mutta luovutusten lukumäärässä ja päivämäärissä on pieniä eroja. Kartuntakirjan mukaan Jokipii luovutti erän materiaalia Sota-arkistoon 25.1.1969 ja Suojelupoliisi puolestaan erän 31.3.1981.[2] Molemmat luovutukset sijoitettiin pikkukokoelmaan Pk-1141. Näistä tiedoista huomaamme, että Suojelupoliisi oli ensin luovuttanut SS-miehiä koskevaa materiaalia suoraan Jokipiille. Panttipataljoonan ensimmäisessä painoksessa palvelussitoumukset onkin merkitty lähdeluettelossa kuuluviksi Suojelupoliisin arkistoon. Professori Jokipiillä oli siis Panttipataljoonaa kirjoittaessaan suora yhteys Suojelupoliisiin, joka antoi hänelle SS-miehiä koskevan materiaalin henkilökohtaiseen käyttöön. Kaikki Supon hallussa ollut Pk-1141:een kuuluva SS-materiaali päätyi Sota-arkistoon vuoteen 1981 mennessä.
Demonstroituani yksityiskohtaisesti, miten palvelussitoumukset olivat professori Jokipiin käytössä hänen tehdessä tutkimustaan ja miten ne itse asiassa sisältyvät hänen lähdeluetteloonsa, haluan lopuksi vielä todeta, että nyt käytävässä keskustelussa on kyse myös paljon suuremmista asioista kuin Mauno Jokipiin kunniasta tai tutkijan oikeassa olemisesta. Kari Kallonen relativisoi Waffen-SS:n suorittamia hirmutekoja, kun hän kirjoittaa, että maailmasta tuskin löytyy ainoatakaan sotajoukkoa, jota ei voitaisi liittää sotarikoksiin. Sotarikosten suhteen Waffen-SS on kuitenkin syyllinen täysin poikkeuksellisiin julmuuksiin. Waffen-SS, Wiking-divisioona mukaan lukien, antoi virka-apua holokaustin toteuttamisessa mukana olleille Einsatzkommandoille. Uhrien näkökulma unohtuu kerta toisensa jälkeen, kun suomalainen keskustelu pyörii SS-miesten ja heitä tutkineen professorin kunnian ympärillä.
Viitteet
[1] Yhteenveto keskustelusta löytyy Anni Kemppaisen gradusta https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:1511583/FULLTEXT01.pdf Ks. erityisesti s.45.
[2] Vrt. Mauno Jokipii: Hitlerin Saksa ja sen vapaaehtoisliikkeet (2002), s. 440. Jokipiin lähdeluettelossa on viimeisten Pk-1141:n mappien kohdalla sama päivämäärä 31.3.1981.
Artikkelikuvassa SS-palvelussitoumusmappeja Kansallisarkistossa kuvattuna. Kuva: André Swanström.
