Juha Hurmeen Jumalainen näytelmä Espoon kaupunginteatterissa kuljettaa katsojan 1900-luvun alkuun, aikaan ennen ensimmäistä maailmansotaa. Maanmittari Valter Juvelius on hylännyt porvarillisen ammattinsa ja päättänyt löytää Vanhan testamentin rivien välejä tulkiten liitonarkin, johon on säilötty Jumalan Moosekselle antamat laintaulut. Ensimmäisen puoliajan Valter vasta suunnittelee hankettansa. Pääsemme mukaan tuoreen tohtorin väitöskirjan kunniaksi järjestämään juhlaan, jossa tapaamme muiden muassa rakastavaiset L. Onervan ja Eino Leinon. L. Onerva esittää esikoisteoksestaan runon Tuliruusu – ja miten esittää! Saamme kuulla Tuliruususta punkversion. Herra mun vereni, miten mun suonissa virtaa tuli!
Toisella puoliajalla ollaankin jo siirrytty Jerusalemiin, liitonarkin kaivauksiin. Englantilaisen yläluokan rahoittama ja johtama retkikunta on kaivanut ja kaivanut, mutta liitonarkista ei ole näkynyt kerubin siipisulkaakaan. En kai hirveästi spoilaa, jos paljastan, että eihän siitä hommasta mitään tule. Hurmeella kun on tapana tuoda yhä uudelleen näyttämölle vimmainen nuorimies, joka taiteen tai tieteen nimissä hamuilee mahdotonta, ymmärtämättömien aikalaistensa ympäröimänä. Niin tapahtui Aleksis Kivelle Making of Leassa , niin tapahtuu Valterille Jumalaisessa näytelmässä. Kaivaukset keskeytyvät kalabaliikkiin, kun sekä juutalaiset että muslimit raivostuvat retkikunnalle, joka on yön hämärässä murtautunut pyhään Kalliomoskeijaan pyhiä aarteita himoitessaan.
Neljä vuotta sitten kävin katsomassa Kansallisteatterissa Juha Hurmeen Lemminkäisen. Kirjoitin silloin muistiinpanoihini: Ihminen on jumalallisimmillaan, kun se tekee teatteria. Olen yhä samaa mieltä. Jumalaisen näytelmän näkökulma on läpeensä humanistinen. Se ei pilkkaa uskontoja vaan haluaa nostaa niistä esiin alkuperäisen ytimen, jossa pieni ihminen yrittää löytää yhteyttä itseään suurempaan voimaan. Tai noh, ehkä Hurmeen pilkkakirveestä saa kevyen sipaisun kaikki ”päiväräsäset”, joita näytelmässä edustaa Valter Juveliuksen syvästi uskovainen sisar Ester, joka oli suomalainen diakonissa ja Suomen Lähetysseuran juutalaislähetyksen uranuurtaja. Harva on pelastusvarmuudessaan yhtä vahva kuin Ester Juvelius. Siinä missä veljensä etsii Raamatusta salattuja koodeja, Ester julistaa kunnon pietistin tavoin, ettei Raamattu mitään erityistä tulkinta-avainta tarvitse. Voi Luther, minkä meille teit!
Hurmeen teoksessa korkeampaa yhteyttä hapuilevat uskon kilvoittelijoiden lisäksi myös runoilijat, joiden osaa Hurme kommentoi siten, ettei Jumala heistä ihmisinä välitä mutta saattaa rakastaa heidän teoksiaan. Valter etsii liitonarkkia, taitelija taas kaivautuu omalla tavallaan pintakerroksen läpi pyhää tavoitellessaan. Kukaan meistä ei lopulta saavuta tavoittelemaansa, mutta tärkeintä onkin ehkä pyrkimys.
Kansallisteatterin Lemminkäisessä Juha Hurme totesi, ettei ole mitään ylempää lakia (voimaa), joka estäisi oliota ja olion maailmaa tuhoutumasta. Tähdet, puut, ihmisten lait, fysiikan lait – ei ole mitään ylempää, joka suojelisi sitä kaikkea täydelliseltä olemattomuudelta, olemisen lakkaamiselta. Jumalaisessa näytelmässä Juvelius laulaa runoilija Gustaf Frödingin sanoin:
Mut turhaan tempoa ja turhaan kääntää
koen vanhaa salpaa vankan ristiraudan,
sit’ en voi taivuttaa, en poikki vääntää,
– taotuks itseeni nään ristiraudan,
kun itse murrun, murran ristiraudan.
Jumalainen näytelmä perustuu tositapahtumiin ja historiallisiin henkilöihin, mutta lopputulos on riehakasta kuvitelmaa. Jos haluaa tietää Valter Juveliuksen seikkailuista ja niiden tosiasiallisuudesta tarkemmin, kannattaa tarttua Timo R. Stewartin tietokirjaan Juvelius ja kadonneen arkin metsästys (Gaudeamus, 2020). Teos on toiminut innoittajana Hurmeen näytelmälle ja palkittiin Laura Jäntin säätiön tietokirjapalkinnolla vuonna 2021.
Mainittakoon vielä, että Jumalainen näytelmä on musiikkiteatteria. Iida Savolaisen hienot sävellykset ja näyttelijöiden musisointi tempaavat totisesti mukaansa.
Arvioitu teos: Jumalainen näytelmä. Teksti ja ohjaus: Juha Hurme. Näyttämöllä: Eetu Känkänen, Cécile Orblin, Antti Laukkarinen, Enni Ojutkangas, Tomi Alatalo, Roosa Söderholm. Musiikki: Iida Savolainen. Kantaesitys Espoon Kaupunginteatterin Revontulihallissa 8.9.2022.
