Jumalan tottelemisesta

Heinäkuussa Kansanlähetyspäivillä Kankaanpäässä sisäministeri Päivi Räsänen puhui kristillisen uskon rapautuvasta asemasta maallistuvassa yhteiskunnassa. Hän sanoi omiensa joukossa muun muassa näin:

”Kaikilla meillä on varmasti tullut eteen tilanteita, joissa joudumme miettimään, rohkenemmeko toimia vastoin yleistä mielipidettä tai normia, porukan painetta tai joskus jopa lakia, jos nämä ovat Jumalan sanan vastaisia. Apostolien teoissa kerrotaan tilanne, jossa viranomaiset kielsivät apostoleja saarnaamasta Jeesuksesta. Silloin apostoli Pietari ja muut apostolit sanoivat: ’Enemmän tulee totella Jumalaa kuin ihmisiä.’ (Ap.t. 5:29). He jatkoivat työtään kielloista huolimatta.”

Jumalan tahdon vastaisiksi Räsänen näkee etenkin homoseksuaalien kansalaisoikeuksien laajentamisen sekä nykyisen aborttilainsäädäntömme.

Tällainen katkelma nostettiin mediassa esiin. Pohdittiin sitä, kehottiko Räsänen rikkomaan lakia, jos se on Jumalan sanan vastainen. Tälläkin kertaa hänen kannanottonsa saivat koko joukon kirkon jäseniä äänestämään jaloillaan, vaikka homoiltaa seuranneelta kolossaaliselta joukkopaolta vältyttiinkin. Joka tapauksessa yllättävän monet näyttävät uskovan, että kirkon kanta homoliittoihin, aborttiin ja muihin kiisteltyihin moraalis-yhteiskunnallisiin kysymyksiin on sama kuin se, jota Räsänen edustaa.

On jalo kristillinen periaate totella Jumalaa enemmän kuin ihmisiä. Silloin on vain monenkirjavissa tilanteissa tiedettävä tai pikemminkin oletettava tietävänsä, mitä Jumala tahtoo ja milloin hänen tahtonsa on toinen kuin ihmisten, olipa kysymys enemmistön mielipiteestä, erilaisista auktoriteeteista, mistä tahansa.

Koska suomalaisessa herätyskristillisyydessä Jumalan tahtoa useimmiten jäljitetään Raamatusta eikä esimerkiksi hurmoksessa saadusta ilmoituksesta, on edelleen mietittävä, millaisilla periaatteilla Raamattua tulkitaan ja mitä Raamatun kohtia sovelletaan mihinkin oman aikamme tilanteeseen.

Jos ajatellaan esimerkiksi Raamatun tekstien suhdetta ilmiöön, jota me kutsumme homoseksuaalisuudeksi, on selvitettävä, puhutaanko siellä samasta asiasta. Paavali tuomitsee jyrkästi miehet, jotka ovat ”luopuneet luonnollisesta yhteydestä naisiin ja heissä on syttynyt himo toisiaan kohtaan” (Room. 1:27).

Paavali puhuu tietoisesta seksuaalisen suuntautumisen vaihtamisesta eikä sellaisesta seksuaalisuuden kehityksestä, jonka oman aikamme ihmiset tuntevat. Sen sijaan Vanhan testamentin puolella jae 3. Moos. 20:13 on hyvin yksiselitteinen: ”Jos mies makaa miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, he ovat molemmat tehneet kauhistuttavan teon ja heidät on surmattava.”

Olisiko siis toteltava Jumalaa enemmän kuin ihmisiä vai selitettävä, että Kristus on kumonnut kaikki tällaiset Jumalan itsensä säätämät selväsanaiset lait? Jos kristitty ei ota vanhan liiton lakipykäliä vastaan Jumalan sanana, hänen on itse luotava periaatteet, joiden valossa tämä tai tuo Mooseksen lain kohta ei ole enää voimassa.

Räsäsen peräänkuuluttamassa Jumalan tottelemisessa on hyvin usein kysymys kauan sitten ja aivan toisille ihmisille kirjoitettujen tekstien tulkinnasta, josta tulee väistämättä kovasti tulkitsijan itsensä ja hänen kulttuurinsa näköinen.

Lisäksi jokainen, joka haluaa totella Jumalaa ja tulkita Raamattua, joutuu siellä täällä valitsemaan kahden toisensa poissulkevan vaihtoehdon väliltä. Hän ei tiedä, pitäisikö hänen takoa miekat auroiksi vai aurat miekoiksi, elää sovussa yhteiskunnan kanssa vai kirota se Jumalan vihollisena. Kerta toisensa jälkeen rehellinen Raamatun tulkitsija saa huomata, että vastuu tulkinnasta siirtyy illusorisesta Jumalan auktoriteetista tulkitsijalle itselleen.

WWJD eli what would Jesus do?

Halki kristikunnan historian hyvin erilaiset kristityt ovat samastaneet oman kulttuurinsa käsitykset ja omat uskonnolliset perinteensä Jumalan sanaan, jonka he sopivasti valikoiden ja selittäen löytävät Raamatusta. Kristityt itse vaikuttavat väistämättä Jumalan tahtoon, jota he haluavat totella.

Tässä numerossa Jukka Pakkanen kysyy, mitä Jeesus olisi tehnyt. Olisiko Jeesus suhtautunut halki vuosisatojen vainottuihin seksuaalisiin vähemmistöihin myönteisesti vai kielteisesti? Kumpi asenne olisi tehnyt hänestä todellisen profeetan ja vähäväkisten toivoon?

Gerd Lüdemann, ateisminsa vuoksi kohuttu saksalainen varhaiskristillisyyden tutkija tekee kriittisellä analyysillaan selvää jälkeä Rudolf Bultmannin teologisesta eksegeesistä, joka hallitsi sikäläistä yliopistoteologiaa ja osin jopa kirkollista elämää.

Kolmannen vuosituhannen alussa eurooppalainen raamatuntulkinta hakee uutta suuntaa. Nähtäväksi jää, onko suurten tulkintamallien aika jo ohi.

Matti Myllykoski
Vartijan 3/2013 pääkirjoitus.