Virolainen kirjailija A. H. Tammsaare (1878-1940) tunnetaan Suomessa Totuus ja oikeus -kirjasarjastaan. Tammsaare on kirjoittanut myös kaksi näytelmää, joista toinen nimeltään Juudit ilmestyi sata vuotta sitten 1921. Juhlavuoden kunniaksi näytelmä on nyt myös suomennettu. Vaikuttavan käännöksen on tehnyt Esko Karppanen Oulusta. Näytelmän taustaa valottavassa esipuheessa Karppanen kertoo tutustuneensa Tammsaaren Juuditiin 1977 viron opintojensa yhteydessä ja ihastuneensa jo silloin siihen.
Näytelmä perustuu VT:n apokryfirjoissa olevaan Juditin kirjaan, näytelmän nimi onkin nykyisessä suomalaisessa kirjoitusasussa. Juditin kirja on kirjoitettu 100-luvun lopulla eKr., ja se kertoo juutalaisnaisesta, joka pelastaa Bait-Ilajan kaupungin Nebukadnessarin joukkojen piiritykseltä lyömällä ylipäällikkö Holoferneksen kaulan poikki hänen teltassaan.
Apokryfirjat kuuluvat katoliseen ja ortodoksiseen Raamatun kaanoniin, ja luterilaisissa kokoraamatuissa ne on sijoitettu VT:n ja UT:n väliin. Suomalaisista Raamatuista apokryfirjat jäivät pois 1800-luvulla. Ne painettiin vain suuriin Perheraamattuihin. Sellaisesta muistan lapsena pelonsekaisin tuntein katselleeni Gustave Dore´n kuvia Juditista ja irtileikatusta Holoferneen päästä. Luther sanoo Juditin kirjasta: ”Tämä on hieno, hyvä, pyhä ja hyödyllinen kirja, jota kristityt voimme hyvin lukea.” Huvittavana seikkana Lapuan seurakunnan pappina voi mainita, että kun apokryfikirjojen uutta suomennosta käsiteltiin 1938 kirkolliskokouksessa, Lapuan silloinen kirkkoherra K. R. Kares kritisoi niitä voimakkaasti ja esitti ettei niitä lainkaan käsiteltäisi, etteivät ne saisi ”eräänlaista kanoniserausta”. Uusin VT:n apokryfikirjojen suomennos on vuodelta 2007.
Virolaisessa Raamatussa apokryfikirjat ovat olleet mukana ensimmäisestä raamatunkäännöksestä alkaen ja näin rikastuttaneet virolaisten lukijoiden mielikuvitusmaailmaa, samalla avaten ikkunoita apokryfikirjojen pohjalta syntyneeseen erityisen runsaaseen kuvataiteeseen. Uusi VT:n raamatunkäännös jäi Virossa kesken 1940 sodan syttymisen ja miehityksen takia.
Tammsaare suhtautui kirkkoon kriittisesti, mutta oli lukenut Raamattunsa. Erityisesti Maan lupaus -kirjassa on Raamatusta nousevia aiheita ja vanhatestamentillisuutta. Juditin kirjan pohjalta on kirjoitettu useampikin näytelmä. Tallinnan Draamateatterissa ensiesityksensä 2.9.1921 saanut Judit esitettiin nimellä Petuulia, koska edellisellä näytäntökaudella oli ohjelmistossa ollut F. Hebbelin (1813-1863) samanniminen näytelmä Judith. Seuravaan kerran näytelmä pääsi näyttämölle Virossa 1924 Juudit-nimellä.
Näytelmää on esitetty myös Neuvosto-Virossa, vaikka aihe ja näytelmän kieli on hyvin uskonnollista. Johtunee varmaan siitä, että Tammsaare sai varhaisen kuolemisen armon. Hän kuoli 1940 ennen kuin neuvostovalta ehti vakiinnuttaa valtaansa. Tammsaare ei koskaan kirjoittanut mitään Viron itsenäistymisestä eikä Viron Vapaussodasta, ei liioin matkustanut koskaan keisarillisen Venäjän rajojen ulkopuolella. Niinpä hänet saatettiin nostaa myös neuvostoklassikoksi, jonka teoksia julkaistiin Neuvosto-Virossa aina kulloisenkin poliittisen suhdanteen mukaisilla esipuheilla varustettuna.
Judit on nelinäytöksinen näytelmä. Ensimmäisen näytöksen tapahtumapaikka on piiritetty kaupunki, jossa ruoka, vesi ja kansan kärsivällisyys on loppumassa. Ensi lukemalla ihmettelin, kuinka tätä on voitu esittää Neuvosto-Virossa. Niin paatoksellista ja hurskasta on Jahven väkevän käden alla huokaavan kansan valitus. Ensimmäinen näytös sopisikin paremminkin hyvin uskonnollisen näytelmäpiirin esitettäväksi. Toinen ja kolmas näytös tapahtuu Holoferneksen leirissä, jonne Judit palvelijansa kanssa lähtee.
Näytelmässä on myös henkilöitä, joita ei ole mainittu Raamatun Juditin kirjassa. Jännitys tihenee, kun Judit keskustelee nimettömäksi jäävän naisen ja Holoferneen kanssa. Kuvaan tulee mukaan myös eroottinen jännite, joka ei kuitenkaan saa täyttymystään, vaan päättyy juopuneen Holoferneen kaulan katkaisemiseen hänen omalla miekallaan.
Neljännessä näytöksessä Judit palaa palvelijansa kanssa piiritettyyn kaupunkiin sotapäällikön pää pussissa. Holoferneen kuolema saa piirittäjät sekasorron valtaan ja israelilaiset hyökkäävät piirittäjien kimppuun. Judit kokee rakkaudesta, intohimosta ja vallasta nousevia ristiriitoja. Judit: ”Halusin hallita Israelia Holoferneen kanssa, halusin synnyttää prinssejä ja prinsessoja… Niin, sitä minä himoitsin, kun Holofernes makasi jaloissani ja hänen päänsä lepäsi polvellani.” Juditissa on nähtävissä naispuolinen messias ja neljännessä näytöksessä viliseekin sitaattilainoja evankeliumeista ja Kristuksen kärsimyshistoriasta.
Tammsaaren ja Viron kirjallisuuden ystäville Judit on linkki raamatullisaiheiseen kaunokirjallisuuteen ja Suomessa vähemmän tunnettuihin apokryfikirjoihin. Suomenkielinen teatterisovitus olisi myös mielenkiintoista joskus nähdä. Oli hauskaa kuunnella vironkielisiä teatteriesityksiä Juditista netistä ja seurata samalla suomenkielistä käännöstä. Kävi kieliharjoittelusta! Tammsaaren museossa Tallinnassa on parhaillaan näytelmään liittyvä: Sônakas ja auahne. Tammsaare Juudit 100 – näyttely. Näyttely on esillä 31.3. 2022 saakka.
Arvioitu teos: A.H. Tammsaare, Judit. Nelinäytöksinen näytelmä, 136 s. Viron kielestä suomentanut ja esipuheella varustanut Esko Karppanen. Kustantaja Tallinna-Kustannus OY. Vantaa 2021. Paino: Rebellis, Viro 2021
