Pyhä Nikolaos.

Joulupukkeja – vai sesonkipukkeja?

Yleisimmissä käsityksissä joulupukki on pulska ja hyväntuulinen mies, jolla on vaalea parta, punainen puku ja punaturkishattu. Tämän näköinen hahmo tuo korteissa, joulukäärepapereissa ja -liinoissa joululahjat ympäri maailman. Suomalaisten käsitysten mukaan herra asuu Korvatunturilla Savukoskella. Valistuneemmat tietävät tämän henkilön olevan englanniksi Santa Claus eli Pyhä Nikolaos. Pyhä Nikolaos (n. 270 – n. 342) oli Lyykian Myran arkkipiispa. Hän on lasten, merimiesten ja kalastajien suojelija.

Muunkin näköisiä joulupukkeja on.  Ne ovat oikean pukin, siis eläimen hahmoisia. Ne on tehty oljista, ja niillä on punaisesta nauhasta solmitut koristeet jaloissa, kaulassa, kenties olkilettisarvissaankin.  Olki on ollut perinteisesti joulukortisteiden halpa materiaali, jota oli ladot täynnä maalaistaloissa. Eläinpukin koipien siteeksi kelpasi haljennutkin olki, mutta himmelin tekoon tarvittiin priimatavaraa: eihän oljenpätkien sisässä kulkeva lanka muuten olisi pysynyt niiden sisällä. Oljista muotoiltiin myös tähtiä ikkunaan ja joulukuuseen. Tähtitaivastahan se himmeli (himmel) kuvastaa; keltaisista viljakasvin oljista muodostellut rakennelmatovat ikkunassa tai katossa pyöriessään erikokoisten tähtien äärettömyyden vertauskuva.

Olki muistuttaa seimipahnoista,  joilla vastasyntynyt Kristus-lapsi lepäsi Betlehemin tallissa tai jo sitä ennen maaluolassa, kuten apokryfiset Jaakobin ja Pseudo-Matteuksen evankeliumi asian kuvaavat.

Paitsi Pyhä Nikolaos joulupukin esikuvana on kreikkalaisella kielialueella  Pyhä Basileios Suuri (330 – 379) eli Ai-Vasilis. Hän tuo joululahjat kreikkalaisille lapsille. – Lahjain jakokin tapahtuu perinteisesti eri puolilla Eurooppaa eri aikaan. Jouluaatto on ymmärrettävästi suosituin lahjaintuontipäivä. Mutta Hollantiin joulupukki, se Nikolaos-hahmoinen eli Sinterklaas, ennättää jo joulukuun 5:nnen päivän iltana eli Pyhän Nikolaoksen päivän aattona. Suomalaisessakin kalenterissa 6.12. on Nikon, Niklaksen ja Niilon nimipäivä.

Kreikkaan kirkkoisä Basileioksen kaima Ai-Vasilis ehtii vasta vuoden vaihtuessa matkaten laivalla. Merimatkahan se suorin tie on Levantin pohjukasta Kesareasta. Uusi vuosi on katsottu sopivaksi joulupukin vierailupäiväksi myös ranskalaisessa perinteessä, vaikka nykyisin jouluaatto on ainakin lapsille syrjäyttänyt tai syrjäyttämässä uudenvuoden aaton lahjatradition.

Espanja on idästä saapuvalle lahjantuojalle kaukana. Niinpä sinne lahjat ehtivät vasta loppiaiseksi, jolloin lännen kirkko viettää itämaiden tietäjien muistoa. Ja tietäjät eli kolme kuningasta (Los Tres Reyes) tuovat espanjalaisille lahjatkin. Saattavat ne ehtiä jo ennenkin loppiaista…  Ainakin hyvissä sääoloissa. Ja jos ihmiset ovat muistaneet olla kilttejä.

Täällä Pohjolassa pukilla on apunaan tonttuja, jotka ovat ikään kuin joulupukin ja joulumuorin lapsia. Heillä onkin paljon tehtävä: he valmistavat joululahjoja, paketoivat ja jakavat niitä pukin pitkällä matkalla. Ennen joulua tonttujen tehtävä on käydä vakoilemassa, ovatko lapset kilttejä. Aikuisia on suotta tonttujenkaan vakoilla; eiväthän he osaa kilttejä olla. –  Jos Basileios-pukki liikkuu vettä pitkin ainakin sulalla Välimerellä, Santa Claus hurauttaa tarpeen vaatiessa ilmojen teitäkin pororeellään, niin kuin monet kortit kuvaavat. Alkuaan tonttu (vrt. tontti) oli jonkin alueen tai huoneen (kuten saunan) haltija.

Loppiainen on lännen traditiossa ollut myös tiernapoikain vaeltelun aikaa. Ja vieläkin voi tähtipoikia (ja -tyttöjä) nähdä eteläisemmässä Euroopassa loppiaisen tienoilla. Suomalaisilla on malttamattomina ahmatteina tapa juhlia kaikki etukäteen pilalle syöminkeineen ja juominkeineen. Tiernapojatkin laulelevat jo adventtiaikana.  Samoin meillä on kaupoissa joulutorttuja jo syyskuussa, mutta ei enää varsinaisen juhlasesongin aikana, jolloin hyllyt ovat täynnä seuraavan sesongin tavaraa eli Runebergintorttuja ja pääsiäismämmiä; 5.2. Runeberginpäivänä puolestaan laskiaispullia. Varmaan tippaleipiäkin. Ja miksipä ei. Tippaleivät ovatkin pääsiäispaastoon laskeutumista edeltävän karnevaalin herkkuja esimerkiksi Italiassa. Mutta ennen vanhaan joululeivonnaisia valmistettiin vasta viikko tai kaksi ennen joulua. Harva tekee enää makkaroita ja sylttyjä itse, joiden valmistaminen tapahtui entisaikaan adventtiaikana ennen makeiden pikkuleipien paistoa.

Joillakuilla ei nykyään riitä rohkeus toivottaa (ja viettää) joulua, vaan he lähettävät Season’s Greetingsejä. Ehkäpä joulupukkiakin ruvetaan kohta kutsumaan sesonkipukiksi.

 

Artikkelikuvassa Pyhä Nikolaos. Kuva: Wikipedia.


Avatar photo

Kirjoittaja

Esko Karppanen on filosofian lisensiaatti ja vapaa kirjoittaja. Hänen julkaisujaan ovat muun muassa esseeteokset Unohduksen tällä puolen (Ntamo 2013) ja Jumalten unet (Ntamo 2018) sekä romaani Muurin varjossa (Atrain&Nord 2021).


'Joulupukkeja – vai sesonkipukkeja?' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.