Eino Murtorinteen muistoseminaari järjestettiin Helsingissä 8.12.2023.
Ohjelmaan kuului muun muassa emeritusarkkipiispa John Vikströmin (JV) haastattelu. Vikström oli Murtorinteen kaksinkertainen kurssitoveri: he olivat yhdessä reserviupseerikoulussa Haminassa 1951 ja teologisessa tiedekunnassa Helsingissä 1951–1956. Haastattelijana oli emeritusprofessori Hannu Mustakallio (HM).
(HM) Olet syntynyt vuotta myöhemmin kuin Eino Murtorinne, lokakuussa 1931, kun Murtorinne oli syntynyt marraskuussa 1930. Olet Einon kurssitoveri kahdessakin mielessä.
Ensiksi olit samalla RUK:n kurssilla Haminassa, vaikkakin eri yksikössä. Aloititte RUK:ssa vuonna 1951 (UK 71 15.1.–5.5.1951). Kurssitovereihin kuului muiden muassa Päiviö Tommila, joka myöhemmin toimi muun muassa Helsingin yliopiston rehtorina. Kurssilta valmistui yhteensä 546 kokelasta. Einon yksikkö oli 2. K (jalkaväkeä), Johnin Ptri (tykistöä).
35-vuotisjuhlakokous pidettiin Porkkalan varuskunnassa 24.5.1986. Ohjelmassa oli muun muassa tutustuminen Merikappeliin ja hartaus, jonka piti arkkipiispa John Vikström. 40-vuotistapaaminen pidettiin Helsingissä 25.5.1991, hartaushetki oli Suomenlinnan kirkossa. Myöhemminkin on ollut kurssitapaamisia.
Aloititte yhtä aikaa myös teologian opiskelun Helsingissä syksyllä 1951. Olitte vajaan viiden vuoden kuluttua myös samassa publiikissa eli valmistuitte yhtä aikaa teologian kandidaatiksi, nykyisin sanottuna maisteriksi, vuoden 1956 alussa.
Olitteko RUK:ssa millään tavalla tekemisissä toistenne kanssa?
(JV) Palvelimme eri aselajeissa, ja kasarmimme olivat eri puolilla Haminassa, joten emme joutuneet tekemisiin toistemme kanssa varsinaisen palveluksen yhteydessä. Haminan kirkkoherra järjesti pari iltaa, joissa taisimme tavata.
Haluan siteerata kurssijulkaisuamme, jossa Einosta kirjoitettiin muun muassa seuraavaa: ”Pikkuinen ja terhakka Eino Kiuruvedeltä. – – Kerran sunnuntailomalta palattuaan putosi ensimmäisenä yönä yläpetiltä; palkittiin aamupalveluksessa viikon PK:lla [poistumiskiellolla] ja kaikesta tästä riehaantuneena kirjoitti tutkielman sunnuntailomien epäterveellisestä vaikutuksesta. – -”
(HM) Herättää huomiota, että suoritit perusopintosi Helsingin yliopistossa, et Åbo Akademissa, vaikka kieliryhmäsi perusteella olisi voinut niin odottaa. Mikä oli syynä tähän?
(JV) Kaarlelan kirkkoherra teol. tohtori (h. c.) Tor Krook, joka oli hyvin vaikutusvaltainen Kokkolan seudun kirkollisessa elämässä, katsoi, että Åbo Akademin tiedekunta oli liian liberaali niin sanotun lundilaisen teologian vaikutuksesta. Hän neuvoi meitä lähtemään Helsinkiin. Sieltä valmistuttuani jatkoin opintojani Åbo Akademissa.
(HM) Olitteko tekemisissä teologian opintojenne aikana? Olitteko mahdollisesti samoissa seminaareissa? Eino on muistellut, että hänellä oli kriittinen suhde esimerkiksi professori Osmo Tiililään.
(JV) Varmasti olimme yhdessä joissakin proseminaareissa. Minulla oli dogmatiikka pääaineena, joten tein graduni professori Tiililän johdolla. Hän vaikutti siihen, että laudaturtyöni tuli koskemaan professori G. G. Rosenqvistin teologista ajattelua.
(HM) Keitä muita sellaisia teologeja kurssillanne oli, jotka ovat sittemmin tulleet tunnetuiksi Suomen luterilaisen kirkon vaikuttajina?
(JV) Tällaisina vaikuttajina ovat toimineet esimerkiksi Maiju Myyrä, Pirkko Lehtiö, Riitta Virkkunen, Pentti Lempiäinen, Jouko Sihvo, Matti Taipale, Yrjö Sariola ja Kalevi Toiviainen.
(HM) 1960-luvulla (1962) siirryit Åbo Akademin tutkijaksi ja opettajaksi ja muutitkin perheinesi Turkuun. Eino teki vuoden 1959 lopulla päätöksen luopua hiippakuntapastorin tehtävästä Kuopion hiippakunnassa ja omistautua tieteelliselle uralle Helsingissä.1960-luvun lopulla hän toimi muun muassa Suomen kristillisen ylioppilasliiton luottamustehtävissä.
Oliko kristillinen ylioppilasliike tekijä, joka toi teitä yhteen 1960-luvun lopulla ja seuraavan vuosikymmenen alussa?
(JV) Kristillisessä ylioppilastyössä kieliraja oli valitettavan korkea siihen aikaan, joten siinä emme tavanneet toisiamme. Sille ei olisi ollut mitään teologisia eikä muitakaan esteitä. Suomen- ja ruotsinkielisten ylioppilaiden yhdessäolo ja yhteistoiminta opintojen puolella oli täysin ongelmatonta.
(HM) Sinusta tuli Porvoon hiippakunnan piispa vuonna 1970 ja arkkipiispa 1982. Eino sai Helsingin yliopistosta henkilökohtaisen professuurin vuonna 1975. Hänestä tuli luterilaisen kirkon ulkosuhteiden vaikuttaja jo 1970-luvulla.
Eino oli ensin jäsenenä niin sanotussa Pirisen toimikunnassa, joka valmisteli ennen muuta luterilaisen kirkon oppineuvotteluja Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa, sitten jäsenenä ja puheenjohtajana kirkon ulkomaanasiain toimikunnan (neuvoston) teologisessa valiokunnassa (jaostossa). Lopuksi Eino toimi Itä-Euroopan työryhmän puheenjohtajana vuoteen 1998 saakka. Sinä jatkoit arkkipiispana samaan vuoteen saakka.
Mitä voit kertoa yhteyksistänne arkkipiispakaudella?
(JV) Eino toimi 1960-luvun lopulla sihteerinä kirkon omassa kirkko ja valtio -komiteassa, minä olin asiantuntijajäsen 1972 asetetussa parlamentaarisessa komiteassa.
Kirkkojärjestyskomitealla, jossa toimin puheenjohtajana, oli erityistehtävänä selvittää kirkkomme kansankirkkoluonnetta. Sen asian ympärillä meillä oli paljon yhteistyötä.
Kolmas ala, jolla meillä oli tiiviit kontaktit, oli kirkkomme ulkomaansuhteiden puolella.
(HM) Millaista oli Einon toiminta kirkon ulkosuhteiden hoitamisen kannalta?
(JV) Itä-Euroopan kirkkojen erityisenä asiantuntijana Einon panos ekumeenisten kysymysten hoidossa oli hyvin merkittävä. Koska hän oli hyvin perillä kirkkomme lähtökohdista ja tavoitteista ja hyväksyi ne omalta osaltaan, hän saattoi hyvin ongelmattomasti ja lojaalisti edustaa kirkkoamme tällä alalla.
(HM) Millainen oli Einon rooli luterilaisen kirkon ja Venäjän ortodoksisen kirkon oppineuvotteluissa? (hän oli mukana virallisissa valtuuskunnissa vuodesta 1983 vuoteen 1992, neljä kertaa peräkkäin)
(JV) Näissä neuvotteluissa Eino oli mukana erityisesti kirkkohistorian edustajana. Hän jatkoi professori Kauko Pirisen toimintaa näissä neuvotteluissa ja niiden valmistelussa.
(HM) Millainen rooli luterilaisen kirkon Itä-Euroopan työryhmällä oli Eino Murtorinteen aikana?
(JV) Ulkomaansuhteiden hoidossa saatoimme monella tavoin tukeutua tämän työryhmän suureen asiantuntemukseen, joka perustui sekä tutkimukseen että konkreettiseen työhön.
(HM) Edustiko Eino jotain tiettyä teologista linjaa?
(JV) En kokenut, että Eino olisi millään tavalla poikennut kirkkomme johdon yleisestä teologisesta linjasta. Tältäkin osin yhteistyömme oli hyvin saumatonta ja keskinäisen luottamuksen leimaamaa.
Kuva: Hannu Mustakallio haastattelee John Vikströmiä kirkon talossa Helsingissä 8.12. 2023. Kuva: Mikko Ketola.
