Heikki Palmu (s. 1946) on kirjailija ja pappi. Jeesus vai Paavali on hänen 14. kirjansa. Palmu on toiminut yliopistopappina, kirkkoherana, sairaalapappina, Saksan suomalaisten pappina ja työnohjaajana. Hän on kirjoittanut esseitä ja romaaneja. Esikoinen ilmestyi vuonna 1970.
Jeesus vai Paavali – Pohdintoja uskonasioista 2022, (Väyläkirja) on Palmun kolmas kirja Raamatusta. Ensimmäinen, Profeetat puhuvat yhä ilmestyi vuonna 1974 (Otava). Toinen kirja, Paavali, risti ja riita ilmestyi vuonna 1992 (WSOY).
Kirjansa takakannen tekstissä Heikki Palmu kertoo pohtivansa kirjassaan kristinuskon ydintä: onko se Paavalin moraalissa, hyvätapaisuudessa vai Vuorisaarnan Jeesuksen radikaalissa rakkauden ja oikeuden yhdistämisessä?
Kirjan lähtökohta on Raamattu. Palmu tunnustaa oman vähäisen tietämyksensä Raamatun tieteellisestä tutkimuksesta, mutta hyvän kirjoittajan tavoin hän kertoo, keiden tutkijoiden kirjoituksiin hän nojautuu. Näitä ovat esimerkiksi Lars Aejmelaeus ja Kari Kuula.
Kirja kuljettaa lukijaa ajanlaskun vaihteesta – Jeesuksen ja Paavalin ajasta, evankeliumien kautta kristillisen kirkon syntyhistorian maailmaan ja sieltä läpi kristillisten vuosisatojen tähän päivään. Välillä pohditaan Suomen kirkon vaiheita niin yhteiskunnan näkövinkkelistä kuin erilaisten uskonnollisten yhteisöjen historian välityksellä.
Heikki Palmun kirja on samalla kertaa kronologinen ja temaattinen. Käsitellessään Jeesuksen eettisiä opetuksia hän tekee ekskursion suomalaiseen teologiseen keskusteluun. Alkukirkon elämää tarkastellessa otetaan esille 1900-luvulla vaikuttanut teologi Karl Barth ja Suomessa 1900-luvun alussa vaikuttaneet kaksi kristillistä puoluetta.
Miten kirjaa oikein kuvaisi? Ehkä sanoisin, että se on oikeastaan kontekstikeskeinen. Toisaalta kirja etenee kristillisen kirkon historian mukaisesti ja siihen on tuotu erilaisia teemoja käsiteltäväksi. Näitä esille nostettuja teemoja käydään läpi kirjan sivuilla erilaista konteksteista käsin.
Lähtökohtana teemojen käsittelyyn on Raamattu: Jeesuksen tai Paavalin sanat, evankelistojen tekstit ja apostolisten isien kirjoitukset. Lähtökohtana on Raamattu ja siihen Palmu palaa aina uudestaan. Näin tapahtuu myös katolisten kirkolliskokousten, reformaation, suomalaisten herätysliikkeiden ja omakohtaisten muistojen kommentoinnin jälkeen. Palmu osoittaa monissa kohdin, miten tärkeää Raamatun historiallinen tunteminen on. Hän tekee sen omien sanojensa mukaan ”vähäisellä” raamattuteologisella tietämyksellään mielestäni ymmärrettävästi.
Jeesuksen ja Paavalin, alkukirkon ja evankelistojen kautta päästätän miettimään myös Raamatun tulkintaa tänä päivänä. Kirkolla ei ole ollut koskaan yhtä jakamatonta uskoa. Jo evankeliumien ja Apostolien tekojen sivulla löytyy riiteleviä opetuslapsia ja apostoleja. ”Kirkon historian perusteella on kaipaus menneeseen harmoniaan ollut utopiaa”, kirjoittaa Palmu. Hän jatkaa: ”Puhe Raamatulle uskollisista kristityistä sisältää itsessään väitteen, että toiset olisivat sille uskottomia. Asian tärkeys – ja vaikeus – käy selväksi, kun kumpikin perustelee kantansa raamatunsanalla.”
Asettamaansa kysymykseen, onko kirkossa mahdollista päästä sovintoon uskomme sisällöstä, Palmu vastaa kielteisesti ja kuvaa protestanttisen kristikunnan jakautumisen muistuttavan lähinnä solujen jakautumista. Palmun mielestä kannattaakin kysyä, miten me luemme ja tulkitsemme Raamattua. Ilman tulkintaa raamatunsanan soveltamisesta tulee mahdotonta omana aikanamme.
Palmu nostaa esiin uuden puheenvuoron aiheesta. Hän esittelee amerikkalaisen teologiin Marcus J. Borgin (1942–2015) ajattelua. Borgin ajattelussa hälventyy meidän kirkossamme hyvin yleinen ”konservatiivi” ja ”liberaali” -jaottelu. Borg puhuu konservatiiveista vanhan paradigman kannattajina. Tämän rinnalle hän tuo vastapainona uuden, nousevan ajattelutavan. Siinä, missä vanha ajattelutapa pitää Raamattua jumalallisella arvovallalla kirjoitettuna, nouseva ajatus painottaa Raamattua ihmisen vastauksena Jumalalle.
Palmu pitää Borgin herättämää keskustelua tärkeänä ja tarpeellisena. Erilaiset tulkinnalliset tavat ovat jakamassa seurakuntia kahtia. Teologien ja pappien historialliskriittinen raamattutietous jää jakamatta seurakuntalaisille, ja näin seurakunnat jäävät lapsenuskon varaan.
Palmun kirja Jeesus vai Paavali – Pohdintoja uskonasioista on mielenkiintoinen hyppäys kristillisen kirkon elämään. Siinä yhdistyy niin Raamatun ajan historia, Raamatun syntyhistoria sekä kirkon 2000 – vuotinen taival aina meidän päiviimme asti yksityisen kristityn henkilökohtaisiin muistoihin. Raamattu on aikaan sidottu kirja kahdella tavalla. Se on kirjoitettu tietyssä ajassa ja kulttuurissa ja sitä luetaan ja tulkitaan ajassa. Näin Raamatusta historian aikana tehtyjä tulkintoja ei voi ottaa sellaisinaan totuutena. Jokaisen aikakauden on luettava Raamattua omien silmälasiensa läpi. Vain niin siitä tulee ymmärrettävää.
Palmun kirja on yksi läpileikkaus raamatuntulkinnan historiaan. Se ei ole koko totuus vaan yhden kristityn kokemus tästä historiasta.
