Joulun tähti mainittu.
Joulunaikaan bloggaavan hartaustoimittajan pitäisi kirjoittaa jotain joulukiireen alta löytyvästä joulun lapsesta ja joulun rauhasta, joka on tärkeämpi kuin ne kolme lahjakassillista, jotka juuri venynein käsin kotiini raahasin.
Bloggaavan hartaustoimittajan olisi syytä pohtia kynttilän liekkejä ja lausua sananen maailman valosta, joka jouluna ilmestyy. Saattaisi aihevalikoimaan kuulua myös uusi alku pienessä lapsessa, mutta mikä tärkeintä, ei hartaustoimittajan sovi unohtaa sanoja lapsi, Betlehem, seimi tai tähti.
Hartaustoimittaja nimittäin tuntee hartauden kaavan ja osaa hyödyntää sitä tekstiin kuin tekstiin. Resepti on tämä: omakohtainen kokemus, raamatunkohta, pohdinta ja kokemuksen nostaminen hengellisiin sfääreihin Raamatun avulla. Jouluna sovelletaan jouluevankeliumien kuvastoa, pääsiäisenä pääsiäisen.
Mutta entä jos hartaustoimittaja on menettänyt uskonsa kaavaan? Mistä sitten kirjoittaa kristillisissä piireissä, jos luottamus niin perustavanlaatuisiin asioihin on horjunut?
Silloin on kirjoitettava ilosanomaa lapsesta.
Kirjoitin ensimmäisen hartauteni hetkestä, jolloin kohtasin pultsarin. Työnsin vaunuja ja kerroin viisivuotiaalle esikoiselle, että arvioni mukaan rakastan häntä taivaaseen asti ja aina vähän päälle.
Rähjäinen mies lähestyi vaunujen, äidin ja esikoisen muodostamaa pyhää kolminaisuutta. Mies ohitti meidät, eikä siinä sen kummempaa. Minä vaan tajusin, että ohitimme ihmisen, jota joskus joku on rakastanut taivaaseen asti ja vähän yli.
Hetki oli kirkas, ja tiesin että sillä oli minulle syvä hengellinen merkitys. Teologin aivoni lisäsivät hetkeen heti tulkinnan. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä niin kuin äiti, taivaasta maahan asti ja aina paljon päälle. Se oli kuitenkin jälkiajatus, tulkinta merkityksellisestä kohtaamisesta.
En enää muista sisältyikö selitys ensimmäiseen hartauteeni vai ei. Selittämisen ongelma on kuitenkin seurannut minua ensimmäisestä hartaudesta alkaen. Ystäväni keksi sille nimityksen. Hartaus eroaa muista tekstilajeista sillä, että tekstiin laitetaan Jeesus-kehykset.
Kirjoittaja Kaisa Kariranta Areiopagilla.
En minä Jeesus-kehyksistä ole eroon päässyt, vaikka uskoni niihin horjuukin. Se on helppo tapa tehdä selväksi, että kyseessä on hengellinen teksti. Haluan palata alkuun, siihen kirkkaaseen hetkeen, josta ensimmäinen hartaus syntyi.
Haluan uskoa, että me emme tarvitse selityksiä emmekä Jeesus-kehyksiä. Haluan uskoa, että juuri ne kirkkaat hetket riittävät.
Niistä heijastuu Luojan todellisuus. Sillä minä uskon, että Jumala on kaikessa mikä on. Betlehemin takia, seimen takia, joulun ihmeen takia. Jumala syntyi ihmiseksi elämään eikä selittämään elämäänsä.
Kaisa Kariranta
