Jacob de Gheynin kuva musketööristä vuodelta 1608. Lähde: Wikipedia.

Isoaseinen kaveri

Pelekääkkönä polliisia?

Kapakassa on joskus tosi miehillä tapa vääntää kättä. Kyynärpäiden varassa baaripöydällä lepäävät miesten oikeat käsivarret kohoavat jännittyneinä pystyyn, sormet sormien lomassa ristissä kuin rakastavaisilla.

Käydään kova kamppailu. Heikompi laukeaa ensin; vahvempi maskuliini
painaa heikompansa maahan. Kuin painissa. Tai seksisessiossa.

Aseen piippu on fallossymboli. Kummankin purkautumisesta käytetään
samaa teonsanaa. Ase laukeaa. Mies laukeaa. Aseesta purkautuu tappava luoti, falloksesta uutta elämää synnyttävää siementä.

Arkipuheessa falloksesta on käytetty metaforista nimitystä suuruspyssy.

Pikkutunneilla kahvilan pöydässä mies ehdottaa toiselle lähtöä tutustumaan hänen aseeseensa. Kertoo sen olevan kahdesti laukeava.

Mies, jolle ehdotus tehdään, on osoittanut pitkin iltaa kiinnostusta. Hän on  pitänyt kaveria heterona (he olivat opiskelleet yhtä aikaa), mutta nyt mies on suudellut häntä, kaikkien nähden, kahvilassa. Oli kietonut pöydän alitse toisen jalkansakin miehen jalan ympäri. Tiukasti.

Mies ajattelee, ettei hän tuollaisen hullun mukaan tohdi lähteä, joka pyssyillään kehuu. Rupeaa vielä kaljoissaan räiskimään.

Vasta vuosien perästä mies on tullut ajatelleeksi, että se kahdesti laukeavallaan kehuskellut kaveri olikin ehkä puhunut lihanuija-aseestaan.

 

Artikkelikuvassa Jacob de Gheynin maalaus musketööristä vuodelta 1608. Lähde: Wikipedia.


Avatar photo

Kirjoittaja

Esko Karppanen on filosofian lisensiaatti ja vapaa kirjoittaja. Hänen julkaisujaan ovat muun muassa esseeteokset Unohduksen tällä puolen (Ntamo 2013) ja Jumalten unet (Ntamo 2018) sekä romaani Muurin varjossa (Atrain&Nord 2021).


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.