Pelekääkkönä polliisia?
Kapakassa on joskus tosi miehillä tapa vääntää kättä. Kyynärpäiden varassa baaripöydällä lepäävät miesten oikeat käsivarret kohoavat jännittyneinä pystyyn, sormet sormien lomassa ristissä kuin rakastavaisilla.
Käydään kova kamppailu. Heikompi laukeaa ensin; vahvempi maskuliini
painaa heikompansa maahan. Kuin painissa. Tai seksisessiossa.
Aseen piippu on fallossymboli. Kummankin purkautumisesta käytetään
samaa teonsanaa. Ase laukeaa. Mies laukeaa. Aseesta purkautuu tappava luoti, falloksesta uutta elämää synnyttävää siementä.
Arkipuheessa falloksesta on käytetty metaforista nimitystä suuruspyssy.
Pikkutunneilla kahvilan pöydässä mies ehdottaa toiselle lähtöä tutustumaan hänen aseeseensa. Kertoo sen olevan kahdesti laukeava.
Mies, jolle ehdotus tehdään, on osoittanut pitkin iltaa kiinnostusta. Hän on pitänyt kaveria heterona (he olivat opiskelleet yhtä aikaa), mutta nyt mies on suudellut häntä, kaikkien nähden, kahvilassa. Oli kietonut pöydän alitse toisen jalkansakin miehen jalan ympäri. Tiukasti.
Mies ajattelee, ettei hän tuollaisen hullun mukaan tohdi lähteä, joka pyssyillään kehuu. Rupeaa vielä kaljoissaan räiskimään.
Vasta vuosien perästä mies on tullut ajatelleeksi, että se kahdesti laukeavallaan kehuskellut kaveri olikin ehkä puhunut lihanuija-aseestaan.
Artikkelikuvassa Jacob de Gheynin maalaus musketööristä vuodelta 1608. Lähde: Wikipedia.