Joe McDonaldin mielestä Irlannin katolisuudesta pitää olla huolissaan. Hän on irlantilainen katolinen pappi, joka julkaisi viisi vuotta sitten pamflettimaisen teoksen Why the Irish Church Deserves to Die. Kirjan sisältöä on hyvä reflektoida nyt, koska McDonald kirjoitti tuolloin, että seuraavat viisi vuotta ratkaisevat kirkon tulevaisuuden. Ja kun vuoteen 2017 lisää viisi vuotta, ollaan nykyhetkessä.
McDonald ei toki toivo kirkon kuolevan, mutta nykymenolla se ei hänen mielestään elä pitkään. Irlanti tunnettiin vielä 30–40 vuotta sitten yhtenä Euroopan katolisista ”linnakkeista” Puolan ja Maltan ohella. Nykyään se ei sitä enää ole. Itse asiassa tilastollinen alamäki kirkkoon kuuluvien osuutta ajatellen alkoi jo 1960-luvun alussa, eikä suunta ole missään vaiheessa muuttunut. Korkeimmillaan kirkkoon kuului 1960-luvulla noin 95 % irlantilaisista, nykyään selvästi alle 80 %.
Kun paavi Johannes Paavali II vieraili Irlannissa 1979, vastaanotto oli ekstaattinen. Paavi Franciscuksen käydessä Irlannissa 2018 väkijoukot olivat selvästi pienempiä, ja paavin vastaanottoa sävyttivät hyväksikäyttötapausten aiheuttamat protestit. Kirkon asema yhteiskunnassa oli jo selvästi muuttunut. Ennen kirkko oli pystynyt vaikuttamaan lähes kaikkeen yhteiskunnan toimintaan ja lainsäädäntöön, mutta vuoden 2015 kansanäänestyksessä perustulakiin oli tullut lisäys tasa-arvoisen avioliiton sallimisesta.
McDonaldin kirjan ilmestymisvuoden jälkeen katolisen kirkon maine ja vaikutusvalta Irlannissa on heikentynyt entisestään. Vuoden 2018 kansanäänestyksessä abortti laillistettiin. Se olisi ollut mahdotonta vielä 10 vuotta aiemmin. Kirkossakäynti on vähentynyt rajusti, ja kirkosta on erottu kiihtyvään tahtiin. Irlantilaisen journalistin Derek Scallyn mukaan katolisuuden romahtamisen jälkeinen Irlanti on kuin kommunismin romahtamisen jälkeinen Itä-Eurooppa.
Paljon johtuu tietenkin hyväksikäyttötapausten aiheuttamasta suuttumuksesta kirkkoa kohtaan. Ongelma on ollut olemassa jo pitkään – eikä pelkästään Irlannissa vaan koko globaalissa katolisessa kirkossa – mutta vasta 2009 julkistetut laajat tutkimusraportit tekivät sen tunnetuksi laajoille joukoille Irlannissa. Raporttien johtopäätökset kertoivat karusti, että kirkolle uhrien auttamista tärkeämpää oli ollut pappien rikosten peittely ja kirkon maineen suojelu melkein millä keinoin tahansa.
McDonald luettelee lopuksi viisi syytä, miksi kirkko on ansinnut kuoleman:
1. Kirkko on saarnannut enemmän pelkoa kuin rakkautta
2. Kirkolla on toimintakyvytön johto: kirkkoa johdetaan liikaa ylhäältä käsin, ja piispat ovat viroissaan liian vanhoiksi.
3. Kirkko ei kykene juistamaan iloista ja terveellistä seksuaalisuuden teologiaa, eikä sillä ole juuri arvovaltaa tai uskottavuutta puhuttaessa seksuaalimoraalista.
4. Kirkossa vallitsee välinpitämättömyys sakramenteista (tällä McDonald viittaa erityisesti huonosti hoidettuun konfirmaatio-opetukseen)
5. Kirkossa käytetään valtaa väärin: piispat eristäytyvät eikä heillä ole ”profeetallista” otetta.
Mikäli on niin, että kirjan ilmestymisen jälkeen kuluneesta viidestä vuodesta voidaan todellakin päätellä jotakin Irlannin katolisuuden kohtalosta, voi sanoa, ettei hyvältä näytä.
Arvioitu teos: Joe McDonald, Why the Irish Church Deserves to Die. Columba Press, 2017. 107 s.
Lue myös:
Mikko Ketola, Missä on parhaat katolilaiset tehty (Derek Scallyn teoksen arvio). Vartija 18.11.2021.
