Digitoitujen kirjojen kontrolloitu lainaaminen muuttaa maailmaa. Se tuo miljoonia, usein loppuun myytyjä tai muuten vaikeasti saatavilla olevia kirjoja kaikkien ulottuville ja sillä on vaikutuksensa myös teologisen kirjallisuuden saatavuuteen. Viime vuosikymmenen aikana kehittynyt käytäntö liittyy laajempaan kokonaisuuteen, ja koronapandemia on osoittanut digitoitujen kirjojen kontrolloidun lanaamisen hyväksi tavaksi levittää kirjallisuutta ja tietoa koko maailmaan.
Kaupalliset kustantajat, Open access ja digitaaliset kirjastot
Vielä viime vuosituhannen lopun yliopistomaailmassa opiskelijat, opettajat ja tutkijat käyttivät painettuja kirjoja opiskelunsa ja tutkimuksensa lähteinä. Internetin tulemisen myötä oli kuitenkin jo käynnistynyt vallankumous, joka mullisti tutkimuksen arkipäivän ensin luonnontieteilijöiden mutta vähitellen myös humanististen tieteiden tekijöiden parissa. Tieteellisten kirjastojen tilaamat lehdet ja kirjat ovat nyt hyvin suurelta osin e-kirjoja ja e-lehtiä, joita lainataan omalle tietokoneelle yliopiston tunnuksin. Näiden jättipakettien etuna on tarjolla olevien julkaisujen valtava määrä sekä erillisten julkaisujen (ainakin periaatteessa) nopea tilattavuus tutkijoiden käyttöön. Samalla kuitenkin kustantajat ovat tehneet elektronisista julkaisuistaan hyvin kalliita, ja yliopistokirjastot joutuvat ankarasti painiskelemaan kustannuskysymysten kanssa.
Kaupallisen kustantamisen kilpailijaksi on noussut kaikille täysin avoin ja maksuton julkaiseminen (open access), jonka tehokasta leviämistä tiedejulkaisemisen pariin myös Euroopan Unioni haluaa suosia. Sitkeä vääntö kaupallisten kustantajien ja etenkin humanistisilla aloilla hitaasti etenevän avoimen julkaisemisen välillä jatkuu. Suurin ongelma on asenteellinen: tutkijat haluavat oman maineensa takia julkaista korkealle arvostetuissa kaupallisissa julkaisuissa, vaikka on päivänselvää, että itsenäisen tieteellisen artikkelin arvo on täysin riippumaton globaalisti tavoitettavasta foorumista, jolla se julkaistaan. Merkittävä osa tutkijoiden omasta aineistojen välittämisestä tapahtuu nykyisin käteviksi havaituilla sivustoilla kuten academia.edu ja Research Gate. Tutkijoiden kannalta hyvin käytännöllisinä foorumeina nekin liudentavat korkealle luokitettujen kaupallisten tieteellisten lehtien merkitystä tieteellisessä keskustelussa.
Tieteellisen keskustelun painopiste on myös humanistisissa tieteissä siirtynyt aiempaa selvästi terävämmin nykyhetkiseen keskusteluun, koska tutkimuksen alat ovat spesialisoituneet, julkaisemisen tahti on kiihtynyt, ja keskustelua käydään entistä kiinteämmin aivan viimeaikaisten tulkintojen ja tutkimustulosten kanssa. Tästä huolimatta vuosikymmeniä sitten käyty keskustelu luo aina taustan tieteelliselle keskustelulle, eikä sen merkitys ole aina yksinomaan tutkimushistoriallista laatua.
Useimmissa maissa tekijänoikeudet lakkaavat olemassa voimassa, kun teoksen kirjoittajan kuolemasta on kulunut 70 vuotta. Näitä tekijänoikeuksista vapautuneita kirjoja ovat digitoineet kaikkien ilmaiseksi ja avoimesti saataville lukuisat kansalliskirjastot (esimerkiksi Ranskan kansalliskirjaston Gallica), mutta tunnetuin ja systemaattisin tällaisten e-kirjojen levittäjä on Internet Archive (IA). Se on Brewster Kahlen vuonna 1996 perustama verkkokirjasto, joka sijaitsee fyysisesti San Franciscossa. IA sisältää reilusti yli 30 miljoonan ilmaiseksi saatavilla olevan e-kirjan tai muun tekstin lisäksi myös ohjelmistoja, elokuvia ja äänitallenteita. Valitettavasti sen bibliografinen data ei ole kovinkaan käyttäjäystävällisesti laadittu; olennaista tietoa on usein näkymättömissä. IA on joka tapauksessa Google Booksin ohella tärkein, tunnetuin ja käytetyin vanhan kirjallisuuden välittäjä. Tätä kirjoittaessani voin vaikkapa teologian osalta todeta, että vuonna 1947 kuolleen Martin Dibeliuksen teokset ovat digitoituina täysin avoimesti saatavilla, mutta esimerkiksi vuonna 1968 edesmenneen Karl Barthin julkaisujen vapautumiseen tekijänoikeuksista kuluu vielä 17 vuotta.
Siinä, missä kaupalliset kustantajat näyttävät olevan voitolla valtaamalla e-kirjojen julkaisumarkkinat ja alistamalla tieteelliset kirjastot komentoonsa, vielä tekijänoikeuksien alla olevien painettujen kirjojen digitaalinen saatavuus on avoin kysymys. On selvää, että kaupalliset kustantajat tarjoavat digiversioita vähän myyvistä ja loppuun myydyistä kirjoistaan mielikuvituksellisin hinnoin, vaikka ne samalla ovat myös vapauttaneet pienen joukon loppuun myytyjä kirjoja open access –julkaisuiksi. Tämä koskee tietysti muutakin kuin tieteellistä kirjallisuutta ja yleisiä kirjastoja, mutta yliopistomaailman tilanne on kirjallisuuden laatuun, määrään ja hinnoitteluun nähden erityisen kiinnostava.
Controlled Digital Lending: Myrskyn silmässä Internet Archive
Toisin kuin tekijänoikeuksista vapaata aineistoa välittävä Google Books, Internet Archive on jo vuodesta 2011 myös lainannut kirjoja, joita on tällä hetkellä saatavilla noin 2,5 miljoonaa. Kaikki nämä kirjat kuuluvat vielä tekijänoikeuslain piiriin. Lainauskäytäntönä on niin kutsuttu Controlled Digital Lending (CDL, Kontrolloitu digitaalinen lainaaminen), jonka mukaan elektroninen ja Internetissä toimiva kirjasto voi täysin laillisesti digitoida omistamansa kirjan ja lainata digitoimaansa kappaletta elektronisesti niin, että koko ajan ainoastaan yksi kappale on lainassa tai lainattavissa. Kirjastolla voi luonnollisesti olla suosituksi osoittautuneesta kirjasta useita kappaleita, jotka se on digitoinut ja joita se voi lainata jatkuvalla syötöllä, kunhan kerralla lainassa olevien kirjojen määrä ei ylitä kirjaston hallussa olevien digitoitujen kirjojen määrää.
Koko käytäntö perustuu painettujen kirjojen hankkimiseen ja digitointiin. Kirjoja voidaan ostaa ja ottaa vastaan lahjoituksina. Jälkimmäisessä tapauksessa postikulut voivat koitua ongelmaksi. Koronapandemian puhjettua IA helpotti lainauskäytäntöjään keväällä 2020: rekisteröity lainaaja voi lainata teoksia yhdellä klikkauksella tunniksi tai 14 vuorokaudeksi, ja lainan uusiminen on vaivatonta, mikäli kukaan muu ei juuri sillä hetkellä ilmoittaudu lainaamaan samaa teosta.
Yhdysvaltojen lainsäädäntö sallii kirjastoille ja muille voittoa tuottamattomille yhteisöille kontrolloidun digitaalisen lainaamisen. CDL nojautuu siellä kahteen tekijänoikeuslain pykälään. Pykälän 109 mukaan kuka tahansa, joka omistaa kopion tekijänoikeudella suojatusta materiaalista, voi myydä, näyttää tai hävittää tätä materiaalia ilman tekijänoikeuden haltijan lupaa. Kirjastot voivat siten toimia näin ilman, että kustantaja puuttuu asiaan. Pykälässä 108 säädetään, että ”ei ole tekijänoikeuden loukkaamista, jos kirjasto tai arkisto … jäljentää enintään yhden kappaleen tai äänikopion teoksesta … tai levittää tällaista jäljennöstä.”
Tästä huolimatta muutamat kustantajat ovat nostaneet IA:ta vastaan oikeusjutun, jonka käsittely on edelleen kesken (Hachette Book Group, Inc. v. Internet Archive). Oikeuskäsittelyssä kustantajien esittämät argumentit ovat varsin ennustettavia. Kantaja puolustaa tekijänoikeuksien haltijoiden eli kustantajien oikeutta tuloihinsa, jotka kärsivät, kun kirjastot digitoivat painettuja kirjoja ja moninkertaistavat niiden lainaamismahdollisuuksia. Siten painetut kirjat ja e-kirjat ovat kaksi täysin eri asiaa, ja tekijänoikeuslain edellyttämät oikeudet ja niistä kustantajalle koituvat tulot liittyvät nimenomaan painettuun kirjaan, jota ei digitoida massoittain ja lainata rajattomasti. Siksi digitaalisten lainojen tulisi liittyä yksinomaan e-kirjoina julkaistuihin teoksiin ja perustua kokonaan lisenssisopimuksiin, joita kustantajat tekevät kirjastojen kanssa.
Tällaiset lisenssisopimukset ovat kirjastoille luonnollisesti moninkertaisesti kalliimpia kuin kontrolloitu digitaalinen lainaaminen, ja kirjastot ovat useimmiten taipuneet tekemään tällaisia sopimuksia. Kantaja on myös asettanut kyseenalaiseksi vastaajan väitteen, jonka mukaan se olisi voittoa tuottamaton yhteisö. IA:n palvelut nojaavat täysin kirjoittajan ja kustantajan tekemälle työlle, jota se hyödyntää omaksi kukoistuksekseen. Kantaja katsoo, että toimillaan IA vahingoittaa vakavasti koko alalle luotua herkkää tasapainoa.
Vastaajana IA puolustaa kansalaisten oikeutta tiedon saatavuuteen etenkin pandemian aikana, jolloin kirjastot ovat suljettuina. Se korostaa, että yhden, laillisesti hankitun painetun kirjan sisällön sujuva digitaalinen lainaaminen ei loukkaa kustantajan oikeuksia. Sillä tavoin ainoastaan kierrätetään yhtä ja samaa laillisesti hankittua kirjaa digitoidussa muodossa mahdollisimman perusteellisesti lainaajalta toiselle. Jos kustantajalla on oikeus hyötyä digitaalisesta vallankumouksesta ja kasvattaa tulojansa sen avulla, myös kirjastoilla on oikeus digitalisaation hyödyntämiseen samalla logiikalla asiakkaidensa palvelemiseksi. Teknologia on niin kustantajille kuin kirjastoillekin vain väline laillisten oikeuksien hyödyntämiseksi. On edelleen huomattava, että kustantajat ottavat julkaisemistaan painetuista kirjoista uuden painoksen vain silloin, kun se on taloudellisesti kannattavaa. Kirjastot taas pyrkivät palvelemaan yleisöä tiedon välittämisestä täysin riippumatta taloudellisista intresseistä.
Globaalisti ajatellen kymmenet miljoonat kirjat ovat loppuunmyytyjä ja pysyivät sellaisina, vaikka ovat vielä tekijänoikeuksien piirissä. Tällaisten kirjojen digitoiminen ja saattaminen kaikkien mahdollisten lukijoiden saataville ei loukkaa kustantajan oikeuksia kuin teoriassa. Voittoa tavoittelemattomat kirjoittajat kuten useimmat tutkijat hyötyvät tuotantonsa tehokkaasta levittämisestä, mutta siitä hyötyvät myös kirjailijat, joiden teokset ovat loppuunmyytyjä tai niiden myyntikausi on selvästi ohi. Eikä tarvitse olla asiantuntija huomatakseen, että kolmannen vuosituhannen digivallankumouksessa kirjojen ikä on lyhentynyt huomattavasti.
Oikeudenkäynnistä piittaamatta IA jatkaa kunnianhimoista kontrolloidun digitaalisen lainaamisen hankettaan. Blogissaan ”Internet Archive’s Modern Book Collection Now Tops 2 Million Volumes” Chris Freeland kertoo, että IA on nostanut kahden miljoonan kirjan rajan ylittäneeksi kirjakseen R. Turner Wilcoxin teoksen The dictionary of costume. Tämä aikoinaan erittäin suosittu kirja ilmestyi vuonna 1969, ja sitä painettiin vielä 1990-luvulla, jonka jälkeen se on ollut pitkään loppuunmyytynä. Koska rouva Wilcox kuoli vuonna 1970, kirja on vielä tekijänoikeuksien alainen. IA on tuonut siten kirjan digitaalisesti lainattavaksi jo ennen kuin se vapautuu tekijänoikeuksista vuonna 2040.
Kansainvälinen kirjastojärjestö IFLA (International Federation of Library Associations) on toukokuussa 2021 antamassaan julkilausumassa asettunut kontrolloidun digitaalisen lainaamisen puolelle (IFLA Statement on Controlled Digital Lending. Yksittäiset kirjastot voivat omalta osaltaan pitää esillä IA:n lainattavaksi tarjoamaa aineistoa, vaikka esimerkiksi Suomessa se on relevanttia vain sille väestönosalle, joka osaa ja haluaa lukea englanninkielisiä kirjoja. Tekijänoikeudellisista syistä IA on ollut melko pidättyvä muunkielisen (etenkin romaanisilla kielillä ja saksaksi kirjoitetun) kirjallisuuden digitoimisessa CDL-ohjelmaansa varten; onhan sen kokoelma suunnattu nimenomaan angloamerikkalaiselle yleisölle ja rakennettu Yhdysvaltojen lainsäädännön tarjoaman mahdollisuuden varaan. EU:n periaatteessa myönteisestä kannasta huolimatta Euroopan eri maiden lainsäädännön suhde kontrolloituun digitaaliseen lainaamiseen vaihtelee ja kaipaa edelleen selvittämistä.
Lahjoitus Claremontista
Erityisen suurta muutosta kaikille teologista tietoa hankkiville merkitsee yhden hyvin merkittävän teologisen oppilaitoksen, Claremont School of Theologyn päätös lahjoittaa koko painettu kirjastonsa, yhteensä 250.000 nidettä, Internet Archiven digitoitavaksi ja liitettäväksi sen lainattavaan aineistoon. Koko tämä aineisto on siten globaalisti lainattavissa IA:n nettisivulta täysin ilmaiseksi. Tähän mennessä aineistoa on digitoitu runsaan vuoden aikana yli 75 000 nidettä, ja koko hankkeen toteuttaminen kestää vielä 2-3 vuotta. Valmistuessaan hanke tarjoaa mahtavan määrän teologista kirjallisuutta globaalisti lainattavaksi juuri siltä katvealueelta, joka jää tekijänoikeuksista vapautuneiden teosten ja kirjastoihin massoittain hankittavien e-kirjojen väliin. Mukana on paljon loppuunmyytyä ja hyvin hankalasti saatavilla olevaa aineistoa. Aineistoon voi tutustua täällä. Kyseessä on kertalahjoitus, jonka jälkeen Claremontin koulu ei enää hanki kirjoja. Se ei siten myöskään toimi enää itsenäisenä kirjastona; sen asiakkaat käyttävät nyt DTL:n aineistoja sekä Willamette Universityn kirjastoa, joka kantaa Mark O. Hatfieldin nimeä.
Koska Claremontin koulun lahjoitus on huomattava ja suureksi avuksi teologista kirjallisuutta etsivälle, on syytä panna merkille joitakin sen luettelointiin liittyviä ongelmia. Kirjallisuuden hakeminen kirjoittajien ja teosten nimekkeiden mukaan onnistuu hyvin, mutta teossarjojen haettavuus on hankalaa, Esimerkiksi sarja Stuttgarter Bibelstudien ei löydy omalla nimellään vaan sitä täytyy hakea kustantajan mukaan (Stuttgart: Verlag Katholisches Bibelwerk). Vaikka haku sarjan nimellä Sources Chretiennes tuottaa tuloksia, kattavampi (ja tuloksiltaan vaikeammin selattava) haku syntyy kustantajan tiedoilla (Paris: Editions du Cerf). Yksittäisiä aikakauslehtien artikkeleita ei myöskään voi hakea.
Lopuksi
Tekijänoikeuksista vapautuneen kirjallisuuden ja muun aineiston digitoiminen tuo saataville jo suuren 1900-luvun alkupuolen kirjallisuudesta. Hitaasti, mutta varmasti kasvava open access -kirjojen ja -lehtien määrä (ja laatu) yhdessä yliopistokirjastojen käyttäjilleen hankkimien jättiläismäisten kirjapakettien kanssa kasvattaa saatavilla olevaa tietoa niin teologiassa kuin muillakin humanistisilla aloilla. Vaikka hyvin paljon uusimmasta kirjallisuudesta jää yliopiston ulkopuolisten käyttäjien ulottumattomiin kustantajien rakentamien maksumuurien vuoksi, kontrolloidun digitaalisen lainaamisen leviäminen Internet Archiven kautta korjaa tilannetta etenkin 1900-luvun jälkipuoliskolla ja 2000-luvun alun osalta. Alun perin painettuna julkaistu ja usein loppuun myyty kirjallisuus saavuttaa sen kautta huomattavasti aiempaa paremmin ja helpommin sekä maailmanlaajuisesti suuren joukon lukijoita.
