Son of Saul on merkillisen vaikuttava elokuva. Kertoessaan Auschwitzin keskitysleirin sonderkommandoista vuonna 1944 se ei käy keskustelua juutalaisten oikeuksista. Hakaristiliput eivät liehu eikä kiihkeitä puheita kuulla eikä näyttäviä marsseja nähdä. Elokuvassa ollaan jo kuin helvetin esikartanoissa, aivan kuoleman ja inhimillisyyden täystuhon reunalla.
Kamera liikkuu pääasiassa sisätiloissa, ahtaudessa ja ankeudessa. Elokuvan hurjaan äänimaailmaan kuuluvat koirien haukku, raa’at huudot ja meren jyminää muistuttava käsien takominen kaasukammion rautaovia vasten.
”Me olemme jo kuolleet”, sanoo yksi sonderkommandoista.
Yksi unkarilaisen László Nemesin ohjaaman Son of Saulin hienoimpia ratkaisuja on sen kuvauksessa (Mátyás Erdély). Kamera ei tarkenna kaasukammioon vaeltaviin juutalaisiin tai ruumiskasoihin vaan sonderkommando Saul Ausländerin (Géza Röhrig) alistuneeseen asentoon ja leukaperien nykimiseen. Hänen niin kuin muidenkin sonderkommandojen tehtävänä on olla salaisuuden kantajia. Ausländer tietää, mikä ihmisiä odottaa, hän kuuraa jälkeenpäin ”suihkuhuoneen” lattian, raahaa ruumiit polttouuniin, lapioi tuhkan järveen, näkee mitä tapahtuu ison kuopan reunalla ja tietää olevansa koska hyvänsä itse vuorossa.
Katsoja ei pääse kauhistelemaan alastomien ruumiiden paljoutta. Ruumiit kuvataan aina epäselvästi kuin usvan läpi. Todellisuuden kauhistuttavuus ja hierarkian paine kasvaa vaivihkaa katsojan mielessä, mikä on äärimmäisen tehokasta.
Auschwitzissa unkarilainen Saul Ausländer pakotetaan polttamaan myös omia maanmiehiään. Moraaliseen umpikujaan löytyy ratkaisun tapainen, kun hän kaivaa kaasukammiosta hädin tuskin hengissä selvinneen pikkupojan. Erehdys oikaistaan tietysti välittömästi, mutta pojan säädyllisestä hautaamisesta tulee Saulille elämän, kuoleman ja inhimillisyyden kysymys. Nimetön ruumis on ”hänen poikansa”.
Tarvitaan siis rabbi ja asianomaiset rukoukset. Tarvitaan hauta – muu kuin uuni ja tuhkaläjä rannalla. Pojan arvokkaasta hautaamisesta tulee Saul Ausländerille olemisen tarkoitus.
Äärimmäisessä tilanteessa yhden kohtalo voi todella olla erityinen. Ainakin se koskettaa enemmän kuin niiden osa, joita raahataan pitkin lattiaa ja nostetaan liukumaan uuniin. Saul pelastaa itseään ääritilanteessa, jossa pojan hautaaminen vaarantaa jo muidenkin hengen. Inhimillisyys vaatii sitä.
Son of Saulin käsikirjoitus on Nemesin ja Clara Royerin. Palkintoja ja palkintoehdokkuuksia kymmenittäin kerännyt elokuva sai helmikuun lopussa myös parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon.
Arvioitu elokuva:
Son of Saul, ohjaus László Nemes. Elokuvateattereissa 4.3.
Artikkelikuva: Mitä on elämä äärirajoillaan? Géza Röhrigin kasvojen pienet liikahdukset kertovat, mitä pinnan alla liikkuu.