Nainen pienen ranskalaisen synnytysklinikan huoneessa ponnistaa lujaa, sillä uusi elämä ei synny maailmaan pienellä vaivalla. Kätilö kannustaa, ohjaa ja vetää viimein esiin pienen ihmisen, joka lasketaan helpottuneen äidin rinnalle.
Kätilö vaihtaa synnytyshuonetta, kiiruhtaa nuorempien ja kokemattomampien avuksi rauhallisena ja osaavana kunnes hänen työpäivänsä on ohi ja hän lähtee polkemaan pyörällään kotia kohden.
Martin Provostin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Rakkaudella, Béatrice näitä synnytyksiä nähdään monta. Filmi on kahden naisen ja kahden elämäntavan kiinnostava kuvaus. Se myös antaa uskoa siihen, että ihminen voi muuttua ja että historian solmujen avaaminen kannattaa.
Kätilö Claire (Catherine Frot) elää toisia varten työssään ja huoltaa kotona poikaansa, lääkäriksi opiskelevaa Simonia (Quentin Dolmaire). Claren isä Antoine ampui itsensä viikko rakastajattarensa lähdön jälkeen, mikä muutti tyttären elämän.
Elokuvassa köyhtynyt rakastajatar Béatrice (Catherine Deneuve) palaa yllättäen kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja ottaa yhteyttä Claireen, kun ei tavoita entistä rakastettuaan. Miehen kuolemasta Béatrice ei tiedä mitään, sillä hänellä ei ole tapana lukea sanomalehtiä.
Naisten elämäntyyli ei voisi olla erilaisempi. Siinä missä Claire huolehtii muista ja viljelee pientä kasvipalstaansa, Béatrice nauttii viinistä, punaisesta lihasta, uhkapelistä ja antaa pitkät huomiselle. Hänen sairastamansa aivosyöpäkään ei vauhtia hiljennä.
Vähitellen Clairen vastahakoisuus sulaa ja velvollisuus – ehkä myös myötätunto – voittaa. Yksinäisellä Béatricella ei ole enää ketään muuta kuin hän.
Catherine Deneuve (vas.), yksinäinen rakastajatar ja Catherine Frot, muille elävä kätilö, onnistuvat löytämään yhteyden.
Clairen huolehtiessa Béatricesta hänessä itsessään käynnistyy muutos. Ehkä elämässä tosiaan kannattaa höllätä otettaan ja antaa tilaa vapaudelle ja nautinnolle, sillä huominen on vasta tulossa ja elämä on nyt.
Deneuven Béatrice on hurmaavan holtiton ja huoleton, elämää täynnä ja sovinnaisuudet sivuuttava elämäntaiteilija. Kuoleman varjossakin hän pysyy pystyssä vaikka kompastelee välillä. Hän ei pelkää kuolemaa vaan sitä, että menettäisi muistinsa ja halvaantuisi. – Elin tahtomani elämän, tiivistää Béatrice.
Odottamaton kohtaaminen ja menneiden selvittäminen päästää muita varten eläneessä Clairessa irti myös hänen unohduksissa olleen romanttisen puolensa. Naapuripalstalla puutarhatöissä ahertavalle rekkakuski Paulille (Olivier Gourmet) on pian tilaa. Voi hyvinkin uskoa, että tarinan päättyessä Clairen elämä on saanut pysyvästi uuden suunnan.
Tällainen kuoleman varjossa kulkeva tarina – ei synnytyssalissakaan näet kaikki aina pääty hyvin – voisi olla painostavaa katsottavaa. Rakkaudella Beatrice on kuitenkin vakava ja kevyt yhtä aikaa. Kahden hyvän näyttelijän taitava yhteistyö kannattelee kokonaisuutta, ja on loppujen lopuksi vaikea sanoa, kumpi on sen päähenkilö.
Martin Provost: Rakkaudella Beatrice (Sage Femme, 2017)
Parhaillaan elokuvateattereissa.
