Evankeliumijuhlilla 2014. Kuva: Hannu Hakamies/SLEY

Hyvä yleisesitys suomalaisista herätyksistä ja herätysliikkeistä

Teemu Kakkurin teoksen Suomalainen herätys kansi. Kuva: Kirjapaja

Teemu Kakkurin teos Suomalainen herätys. Kuva: Kirjapaja

Suomen kielellä ei ole tähän asti ollut saatavilla yksien kansien välissä historiallista esitystä suomalaisten herätysten ja herätysliikkeiden historiasta. Herätysliikehistoria sinänsä on paljon harrastettu laji, ja jokaisesta liikkeestä on kirjoitettu monenlaisia tutkimuksia. Helpoimmin historiallisen yleiskuvan on tähän mennessä voinut muodostaa Suomen kirkon historia -sarjan eri osien avulla.

Teologian tohtori Teemu Kakkurin teos parantaa tilannetta huomattavasti. Hän on aikanaan ollut professori Pentti Laasosen innostavassa opissa teologisessa tiedekunnassa ja väitellyt sittemmin toisen maailmansodan jälkeisen evankelisuuden historiasta. Kotimaa24:ssä hänen herätysliikeaiheiset bloginsa ovat kuuluneet palstan parhaimpaan antiin.

Pidän Kakkurin kirjan erityisenä ansiona – ja itse asiassa kirjan parhaimpana piirteenä – suomalaisten herätysten yleiseurooppalaisen taustan ja historiallisten juurten sekä kotimaisen historiallisen kontekstin huomioon ottamista. Veikkaan kyllä, että joistakin lukijoista voi tuntua jopa siltä, että kestää melko kauan, ennen kuin kirjassa päästään Suomen herätyksiin käsiksi!

Kakkuri kiinnittää syystä huomiota siihen, että herätyshistoria on usein jämähtänyt vakiintuneisiin uomiin, toistellut vuosikymmenestä toiseen ”virallisia” tulkintoja ja jättänyt pienemmät ja paikallisemmat herätykset vähälle huomiolle. Aloittelevat tutkijat voivat saada tästä teoksesta hyödyllisiä virikkeitä uusien tulkintojen rakentamiseen.

Käytettävissä ollut sivumäärä on varmaankin rajoittanut paljon sitä, miten syvälle eri herätysten ja liikkeiden historiaan tekijä on voinut mennä. Välillä tuntuu siltä, että tämä ja tuo asia käsiteltiin melko nopeasti. Itse olisin suonut, että tekijä olisi avannut vähän enemmän termien evankelinen ja evankelikaalinen käyttöä. Olen sitä mieltä, että hän on valinnut täysin oikein silloin, kun hän käyttää termiä evankelikaalinen, mutta kaikille lukijoille asia ei liene selvä. Vanhoillislestadiolaisuuden hyväksikäyttökriisi käsitellään mielestäni liian vähillä riveillä, niin huomattavasta asiasta on kuitenkin ollut kysymys. Uusimmista herätysilmiöistä olisi voinut noteerata Tuomasmessun ja TV7:n.

Pidän erinomaisena ideana sitä, että yksi kirjan viimeisistä luvuista käsittelee herätysliikkeitä suomalaisessa elokuvassa.  Tekstin lomassa tekijä viittaa silloin tällöin myös kaunokirjallisiin teoksiin, esimerkiksi Antti Tuurin kirjoihin. Tieteellisen kirjallisuuden luettelon lisäksi lopussa olisi hyvin voinut olla myös valikoitu luettelo herätysliikeaiheisista romaaneista ja novelleista.

Kirjassa on yksi iso puute, jota on vaikea hyväksyä: miksi mukana ei ole yhtään karttaa herätysliikkeiden leviämisestä tai vaikutusalueista? Ainoa teoksen kuvituksena käytetty kartta on peräisin vuodelta 1751 ja kuvaa Itämeren aluetta yleisesti. Tässä suhteessa lukijan täytyy ottaa käteensä Suomen historian kartasto ja katsoa sieltä.

Yliopiston opettajana esitän muutaman huomion siitä, mikä on tämän teoksen käyttökelpoisuus oppikirjana. Joudun hieman moittimaan kustantajaa. Oudoksun kirjan toteutusta. Se on formaatiltaan jotakin juhlakirjan ja kahvipöytäkirjan väliltä. Ala- tai loppuviitteitä ole, mutta kirjallisuusluettelo löytyy. Jos kustantajalla oli toiveena, että teos otettaisiin riemulla vastaan yliopistollisena oppikirjana, siihen olisi ollut hyvä laatia ainakin lukukohtaiset lähde- tai kirjallisuusluettelot. Olen myös sitä mieltä, että kirjallisuusluettelosta puuttuu tärkeitä nimekkeitä. Koska tämä ei ole tyylipuhdas tieteellinen kirja-arvostelu, mainitsen vain yhden esimerkin tästä puutteen lajista: Ilkka Huhdan artikkeli ”Paavo Ruotsalaisen historiakuva 1852–2002”, joka ilmestyi Suomen kirkkohistoriallisen seuran vuosikirjassa 2003.

Historioitsijan on ymmärrettävästi vaikea päättää aivan nykyhetkeen ulottuvaa tutkielmaansa. Tässäkin teoksessa asioiden käsittely sirpaloituu loppua kohden. Siitä huolimatta, että historioitsija ei ole ennustaja, olisi kuitenkin ollut hienoa, jos tekijä olisi rohjennut esittää vaikkapa valistuneen arvauksen siitä, mikä on herätysten tulevaisuus. Miksi ne näyttävät kollektiivisina, massoja liikuttavina ilmiöinä suorastaan loppuneen? Millaisissa olosuhteissa ne voisivat jälleen yleistyä?

Arvioitu teos:
Teemu Kakkuri: Suomalainen herätys. Herätyskristillisyyden historia nälkävuosista Nokia-missioon. Helsinki: Kirjapaja 2014, 240 s.

Artikkelikuvassa ollaan evankeliumijuhlilla Lahdessa lauantaina 28.6.2014. Kuva: Hannu Häkämies/Sley.


Mikko Ketola

Kirjoittaja

Mikko Ketola (s. 1963) on kirkkohistorian yliopistonlehtori ja dosentti Helsingin yliopistossa. Vartijan päätoimittajana hän on toiminut vuodesta 2010 lähtien. Lue lisää


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.