Iltasanomien uutinen antoi aiheen pohtia tapausta J. K. Rowling. Olen hämmentynyt huikeaan kuuluisuuteen nousseesta kirjailijasta, jonka fantasia-luomukset eivät minua innosta mutta joka on terävä aktivisti kumotessaan keinotekoisia ja valheellisia puhetapoja reaalimaailmassa. Rowling on saanut murhankatkuista julkisuutta kritisoidessaan ideologiaksi muodostuneen gender-kiistan ylilyöntejä. Miljoonaomaisuuden kartuttaneella kirjailijalla ei liene huolia seurauksista. Menestys on syntynyt luomalla todellisuuden vääristelyä, taikuutta ja fantasia-pölyä tihkuva kuvittelu-huvipuisto ja satujippo-leikkimaa. Toden vääristelyllä voi tienata, toden puhumisella voi taas joutua allikkoon.
Myönnän auliisti kapean katsantoni. En osaa innostua lainkaan fantasiatarinoista. Todellinen maailma kaikkineen on liian kiinnostava. Tunnen vastenmielisyyttä kaikkea epäaitoa, kuten silikonikauneutta kohtaan. Topatut huulet, uuma tai povi on kertakaikkinen no-no katseltavaksi. Luomu, vilpittömyys, aitous ja rehellisyys, sitä ei ole koskaan liikaa tai edes tarpeeksi!!
Scifi-kirjallisuuteen en tunne myöskään vetoa. Teoriassa olisi mahdollista, että scifi-genren piirissä luodut kuvitelmat voisivat tuottaa ideoita, jotka ennakoivat tai inspiroivat tulevia tieteen maailmankuvan ajatuskokeita ja edeltävät hyödyllisiä tiedonmurroksia. Kuitenkin tällaiset ideat ovat luullakseni ”yksi miljoonasta” tyylisiä harvinaisuuksia ja scifi-kirjallisuuden kahlaus on pääosin ajan haaskausta matalan viihteen vuoksi. Kuten sanoin tämä on kapeasta oven raostani nähtyä.
Harry Potter -maailmasta on myönnettävä, että sarjan aikaansaama nuorten lukemisharrastus on loistava asia. Tältä osin olen valmis tarkistamaan osan mielipiteistäni, ainakin ennen pitkää.
Fantasia ja reaalimaailman ruutilaatikko
Toisella suunnalla J. K. Rowling saa ehdottoman ihailuni. Kun hän joitakin vuosia sitten hyppäsi fantasiaimperiumista tosimaailmaan seksuaalisuutta, sukupuolisuutta ja gender-identiteettiä koskevan debatin ruutilaatikkoon, seurauksena oli kipinöintiä, räjähtelyä ja some-sota.
Rowling on esimerkki gender-kiistan maltillisista osapuolista. Hän on liikkeellä etsimässä sukupuolta, sukupuolisuutta ja sukupuoli-identiteetin variaatioita koskevien puhetapojen sanoitusta, perusteltuja määritelmiä ja herättämässä keskustelua käytännön elämään, lainsäädäntöön ja yhteiskunnan käytäntöihin johtuvista seurauksista. Hän myöntää gender-dysforian olemassaolon, tuntee ja arvostaa trans-lähimmäisiä. Mutta hän uskaltaa ottaa puheeksi myös ilmiselvät käytännön ongelmatilanteet, joissa yhteiskunnan tulisi löytää toimintatavat.
Some-kiistojen aikana Rowling on saanut osakseen useita kampituksia ja cancel-tölväyksiä. Mainitsen vain yhden, joka on viiltävä ja kuvaava. Magdalen Berns oli feministi, some-aktiivi ja suuntaukseltaan lesbo. Magdalen oli kuolemassa aivosyöpään. Hän piti biologisen sukupuolen käsitettä luovuttamattomana ja protestoi some-kirjoituksessaan transmilitantteja asenteita, joiden mukaan lesbojen ei sopisi karttaa seurustelua peniksellä varustettujen trans-naisten kanssa. (Magdalen was a great believer in the importance of biological sex and didn’t believe lesbians should be called bigots for not dating trans women with penises). Rowling painoi like-nappia tämän Magdalen Bernsin postauksen kohdalla. Tämä “tykkäys-rikos” sai aikaan ryöpytyksen, jossa hänen kirjoituksensa väitettiin johtavan jopa trans-ihmisten kuolemantapauksiin.
Lapset ja homottelun kauhu
Rowling sai kirjoituksestaan viharyöpyn lisäksi paljon kiittäviä ja ymmärtäviä kommentteja, mm. ammattilaisilta, jotka toimivat gender-dysforiasta oireilevien nuorten kanssa. Häneen oli ottanut yhteyttä äiti, jolla on homo-identiteetin omaava lapsi. Äiti pelkäsi lapsen ajautuvan trans-klinikalle koulussa kokemansa homo-kiusaamisen vuoksi. Näyttäisi, että homoseksuaalisuuden torjunnan aiheuttama syrjintä on eräs sukupuolen korjaukseen ajava tekijä. Rowling on seurannut aihepiiriä Britanniassa kauan ja toteuttaa huolellista tietoon nojaavaa journalismia. Hän kiinnittää huomiota mm siihen, miten vuosikymmen sitten transitiota hakevista nuorista selvä enemmistö oli poikia. Nyt suhde on kääntynyt ja transtutkimuksiin hakeutuvien nuorten tyttöjen osuus on räjähtänyt. (The UK has experienced a 4400% increase in girls being referred for transitioning treatment). Viittaukset ovat tästä artikkelista.
Läntinen maailma ja sen henkisenä tukirankana vuosisatojen aikana kypsynyt suvaitsevuutta ja eettistä humanismia tavoitteleva maltillinen kristillinen kulttuuri on saanut rakennukseensa vaarallisia säröjä. Näyttää, että vihamieliset tahot ovat vaistonneet nämä tulehtuneet jakoviivat, ja rauhaa murentavat trollit ovat liikkeellä. Paikatakseni tietämykseni aukkoja vilkaisin pyörryttävän pitkää listaa Tylypahkan hahmoista. Vaikuttaa että Rowling on joutunut luomiensa velhojen maalitauluksi. Toivottavasti maankamaralla pysyttelevä jästien viisaus tulisi avuksi.
Allergiat ja jästien viisaus
Mikä olisi allergian vastakohta? Termille ei ole luontevaa vastaparia. Tulisiko yhteiskunnassamme ottaa käyttöön puhetapa, jossa tunnustetaan ihmisoikeudeksi sosiokulttuurisen ja psykobiologisen allergian käsite? Luultavasti hyväksymme laajasti, että sukupuolisen suuntauksen vietti on biologiaan, hormoneihin, kehon ja olemuksen esteettisiin moniulotteisiin kvalioihin liittyvä ominaisuus. Se on reaktiotaipumus, vaistoperäinen kokemus, jonka näköpiirissä tai fyysisessä läheisyydessä oleva ihmishahmo synnyttää. Reaktiotapa on tahdonalaisten valintojen ulottumattomissa. Homoseksuaali yksilö ei koe fyysistä vetoa vastakkaiseen sukupuoleen. Itse asiassa pakottamalla tai tahdon ponnistuksella toteutettu intiimi kosketus tai jopa sellaisen kuvittelu aiheuttaa vastenmielisyyden tai inhon kokemuksen. Vastaavasti heteroihminen voi kokea mielihyvän sekaisen vetovoiman kokemuksen sopivan toista sukupuolta edustavan kohdalla. Tätä ei tarvinne todistella. Vuosituhansien ajalta kertyneet taiteen tuottamat teokset kertovat. Vetovoima tai sen vastakohtana karttamiseen pakottava torjunta on psyykemme ja biologiamme luonnollinen reagointitapa.
Tämä ”allergia vastaan addiktio” -jako, kiiman ja inhon, vetovoiman ja torjunnan jännite olisi nähtävä luotujen olentojen olennaiseksi tosiasiaksi. Vetovoiman ja torjunnan asteikko ja sen kulttuuriset, hormonaaliset ja psykobiologiset taustat ja seurausilmiöt olisi syytä ottaa puheeksi avoimesti ja vakavasti. Lähimmäisen kunnioituksen ihanne olisi ensimmäinen ja perustava johtopäätös. Kenenkään ei voi olettaa toimivan syvimpiä psykobiologisia allergia-vaistojaan vastaan. Mahdottoman tai vastenmielisen seksuaalisen kontaktin ja elämyksen väistäminen tulee olla jokaisen oikeus.
Kun heteroseksuaali ihminen kieltäytyy vastaamasta samaa sukupuolta olevan lähestymiseleeseen – yksilöllisen suoja-etäisyyden mielessä – tämä on perustava ihmisoikeus, ei loukkaus. Jos sukupuoltaan muuttanut trans-persoona huomaa tulevansa torjutuksi, kyseessä on luonnollinen ihmisoikeus, jota tulee kunnioittaa. Jos uimahallin naisten saunatilaan ilmestyy sukupuolitunnuksiltaan mies-oletettu henkilö, läsnäolijoiden inho, turvattomuuden tunne ja torjunta on inhimillisesti ymmärrettävää riippumatta siitä, mitä passiin on merkitty. Ihmisoikeuden loukkaus on tässä tilanteessa osittain molemminpuolinen, ainakin tilanne on vakavasti epäselvä. Yhteiskunnan säädännön tulisi ratkaista miten tulisi toimia.
Artikkelikuvassa Harry Potter -veistos Lontoon Leicester Squarella. Kuva: Matt Brown from London, England, CC BY 2.0, via Wikimedia Commons.
