Tästedes pus.

Huikealla lyyralla

Haikea lyyrisyys yllättää kesken
arkisimman tai absurdeimman säkeen
Ilkka Tahvanaisella.

Luontohavaintoja hän perinteisen
lyyrikon lailla

tekee merestä, linnuista,

arkisista puuhista.

Tarkkailu kertoo esteettisestä silmästä.
Filosofisesta tajusta.

Runon minä ihmettelee, miksi hän
ymmärtää 30
huojuntaa merkitykseen ^//////¤*
lausuma joksikin ymmärtämiseksi.

yhtä
aikaa hyväilee
pelottaa
meri

Puhuja

ei ole milloinkaan yksin

vaan jonkun kanssa.

Kaksin – vaikkei sitä sanota.

Välähdyksiä. Muistikuvia.

Keskeneräisiä lauseita
(kuin) ajatusten kat-kelmia

 

Runon hahmotus tuottaa mielikuvia.

Puhuja, runon minä siis,
on kuin turisti kirkossa.
Pudota kolikko:
syttyy muovikynttilään

v a l o.

 

 

Tuuli
kään
tää
sanoma-
lehden
sivuja
kaarevin
katko-viivoi

kieletsulautuvattoisiinsasulautuvattois

 

Epäsovinnainen
runous vaati(i)
epäsovinnaisen kritiikkiformaatin.

Tahvanainen työskentelee
varhaiskasvatuksen asiantuntijana
Kirkkohallituksessa.

Yhteistyössä
kuntien ja seurakuntien
kasvatushallinnon
kanssa.

 

Hänen ensimmäinen runoteoksensa
Putkista ja virtauksista (2019)
oli (kuin)
remontointiin liittyviä
sitaatteja
tiedotteista sekä
teknisistä ohjekirjasista.

Arvioitu teos: Ilkka Tahvanainen, Tästedes pus. Puru-kollektiivi 2021.

 

 


Kirjoittaja

Esko Karppanen on filosofian lisensiaatti ja vapaa kirjoittaja. Hänen julkaisujaan ovat muun muassa esseeteokset Unohduksen tällä puolen (Ntamo 2013) ja Jumalten unet (Ntamo 2018) sekä romaani Muurin varjossa (Atrain&Nord 2021).


'Huikealla lyyralla' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.