Haikea lyyrisyys yllättää kesken
arkisimman tai absurdeimman säkeen
Ilkka Tahvanaisella.
Luontohavaintoja hän perinteisen
lyyrikon lailla
tekee merestä, linnuista,
arkisista puuhista.
Tarkkailu kertoo esteettisestä silmästä.
Filosofisesta tajusta.
Runon minä ihmettelee, miksi hän
ymmärtää 30
huojuntaa merkitykseen ^//////¤*
lausuma joksikin ymmärtämiseksi.
yhtä
aikaa hyväilee
pelottaa
meri
Puhuja
ei ole milloinkaan yksin
vaan jonkun kanssa.
Kaksin – vaikkei sitä sanota.
Välähdyksiä. Muistikuvia.
Keskeneräisiä lauseita
(kuin) ajatusten kat-kelmia
Runon hahmotus tuottaa mielikuvia.
Puhuja, runon minä siis,
on kuin turisti kirkossa.
Pudota kolikko:
syttyy muovikynttilään
v a l o.
Tuuli
kään
tää
sanoma-
lehden
sivuja
kaarevin
katko-viivoi
kieletsulautuvattoisiinsasulautuvattois
Epäsovinnainen
runous vaati(i)
epäsovinnaisen kritiikkiformaatin.
Tahvanainen työskentelee
varhaiskasvatuksen asiantuntijana
Kirkkohallituksessa.
Yhteistyössä
kuntien ja seurakuntien
kasvatushallinnon
kanssa.
Hänen ensimmäinen runoteoksensa
Putkista ja virtauksista (2019)
oli (kuin)
remontointiin liittyviä
sitaatteja
tiedotteista sekä
teknisistä ohjekirjasista.
Arvioitu teos: Ilkka Tahvanainen, Tästedes pus. Puru-kollektiivi 2021.
