Uskovainen kristitty: Ei kristinusko ole myytti!
Pappi: En ole sellaista väittänyt. Totesin vain kristinuskon kaikkien uskontojen lailla pohjautuvan myyttisille kertomuksille, myyttitarinoille. Ja tuottaneen sellaisia; niiden varassa se elää. Minäkin luen joka pyhä kirkossa jonkun myyttikertomuksen: kuollut herää henkiin, viisi leipää riittää viidelletuhannelle miehelle, ilmestyy enkeli…
Folkloristi, kansanperinteentutkija: Myytit aktualisoituvat riiteissä.
Teologian professori: Niin. Mutta tulee muistaa, että myytti-sanaa käytetään arkikielessä myös toden vastakohdasta. Jos jotakin väitetään todeksi silloin, kun tiedetään, ettei se sitä ole, voidaan huomauttaa: ”Se on vain myytti.” Siis uskomus tai luuloa.
Folkloristi: Perinnetieteissä, kulttuuriantropologiassa ja folkloristiikassa ei oteta kantaa, onko myyttitarina totta. – Höperöä etnosentrismiä tietysti on ajatella, että myyttejä olisi vain muissa uskonnoissa, muttei kristinuskossa.
Uskovainen kristitty: Mutta entä usko?
Teologian professori: Uskomistakin on monenlaista. Uskotko, että se ja se urheilija voittaa tulevissa kisoissa kultaa? Tai uskotko, että Ukrainan kriisi ratkeaa rauhanomaisesti?
Uskovainen kristitty (papille): Uskotko Jeesuksen siinneen ilman miehen ja naisen yhdyntää?
Pappi: Tavallaan, mutta se toinen oli – siinä myyttikertomuksessa – Pyhä Henki. Siis Jumala. Arkkienkelin hahmoisena.
Folkloristi: Joo joo, jumalilta ne miehet näyttävät kiimassa katsottuna.
Uskovainen kristitty (professorille): Uskotkos Jeesuksen nousseen kuolleista?
Teologian professori: Miksen voisi uskoakin. Ehkä hän ei ollut kunnolla kuollutkaan. Nousisin minäkin pois haudasta, jos henkitoreissani siellä heräisin. Ja pääsisin liikkeelle. Kalliohaudasta päässee helpommin kuin maan sisästä. Suomalais-karjalainen kansanruno ”Ylösnousemusvirsi” sanoo sen Kristuksen suulla: ”Ei ole täältä nouseminen/ niin kuin sieltä toivominen./ Kivet alla, paadet päällä,/ somerot sydäntä vasten.”
Folkloristi: Nyt riitti, sanoi myytintutkija.
