Nyt on pakko aloittaa perussuomalaisista, vaikka miellyttävämpiä, ei-poliittisia aloituksiakin olisi tarjolla. Mutta kun ne persut ovat nyt ahtaalla. Kannatus laskee, omat koirat purevat, ja Timo Soini välttelee tiedotusvälineitä yhä taitavammin. Kriisikokousta ei vain tule.
Mistä on kyse? No, pakolaisista tietenkin. Niitä kun ei ole totuttu näkemään Suomessa näissä määrin sitten Karjalan evakkojen. Ja kun niissä on niitä muslimeja. Ja kun niissä on niitä ISISin tiedustelijoita. Ja kun niissä on varmaan niitä pieniä vihreitä miehiäkin, eikä Stimulus nyt tarkoita Osmo Soininvaaraa. Persujen äänestäjät ovat pettyneitä puolueeseensa, kun se ei voinutkaan estää maahanmuuttajien määrän kasvua.
Suomalaiset rasistit ovat saaneet mainetta ympäri maailmaa, ja yksi hölmöimmistä sai aikaan sen, että nyt tiedämme Ku Klux Klanin vastustaneen suomalaisia siirtolaisia Yhdysvalloissa viime vuosisadan alussa.
Mutta miksi meille tulee pakolaisia? Koska Syyria. Koska Assad. Koska epätoivo. Laajat alueet Syyriaa näyttävät katastrofielokuvan kulisseilta, ja voi vain ihmetellä, kuinka siellä kukaan voi elää. Ja silti siellä monet yhä yrittävät elää, vaikka koskaan ei tiedä, onko seuraavan kulman takana tappaja vai toveri. Puolusta siinä sitten isänmaata, kun yksiselitteistä isänmaan vihollista ei ole eikä kohta isänmaatakaan puolustettavaksi.
Asiat eivät ole paljon paremmin Irakissa tai Afganistanissa. Odotettava elinikä ei ole pitkä, varsinkaan nuorilla poliiseilla, ja poliiseja kummassakin maassa tarvitaan suurin määrin. Irakin kristittyjen määrä on viimeisten vuosien aikana laskenut nopeasti. Heillä ei ole juuri tulevaisuutta maassa, jossa kristityt ovat islamistien terrori-iskujen erityiskohde. Olepa sitten kristitty poliisi.
Mutta miksi Syyria? Miksi Irak? Miksi Afganistan? Yhdeksi selitykseksi voisi tarjota arabikevättä, mutta se ei kunnolla toimi, koska jossakin se tuotti myös hyviä tuloksia. Täytyy mennä kauemmas menneisyyteen mutta ei liian kauas kuitenkaan. Mennään vuoteen 2003. Yhdysvallat aloitti silloin sodan syöstäkseen Irakin diktaattorin Saddam Husseinin vallasta. Ja kyllähän siinä onnistuttiinkin. Mutta monessa muussa, oikeastaan kaikessa muussa, Yhdysvallat epäonnistui. Poliittinen johto ei uskonut, että hätäinen sotaan lähtö johtaisi maan suistumiseen kaaokseen, niin kuin sitten kävikin. Ja yksi sodan hedelmä on ISIS.
Ja miksi sota? Koska George W. Bush. Koska Dick Cheney. Koska neokonservatiivit. Koska väärennetyt todisteet joukkotuhoaseiden valmistamisesta ja Hussein–Al Qaida-allianssista. WTC-iskut 11.9.2001 johtivat ensin sotaan Afganistanin Taliban-hallintoa vastaan, ja kun se oli saatu kukistetuksi, sotainto ei ollut vielä loppunut. Ajateltiin sitten pistää alue muutenkin järjestykseen ja turvata öljyn saanti.
Mutta miten ensin Yhdysvallat ja sitten koko maailma sai George Dubyan? No. Olipa vuonna 2000 Yhdysvaltain presidentinvaalit, joissa olivat vastakkain demokraattien Al Gore ja republikaanien George W. Bush. Kamppailu oli tiukka, ja lopussa Al Gore, tuo PowerPointin mestarina myöhemmin tunnettu rauhannobelisti, sai yli puoli miljoonaa ääntä vastustajaansa enemmän. Hän kuitenkin hävisi vaalit, koska Floridan osavaltion ääntenlaskussa oli epäselvyyksiä. Tarkistuslaskennassa osavaltio meni Bushille, ja hän sai valitsijamiesten enemmistön. Varastettu presidenttiys, sanoivat monet.
Koska olemme etsimässä lopullista historiallista selitystä persujen ongelmaan, emme voi lopettaa tähän. Kysymme: mitä Floridassa vuonna 2000 oikein puuhattiin ja kuka puuhasi? Kas vain, Floridan kuvernöörinä vuonna 2000 toimi George W:n pikkuveli Jeb Bush. Hänet tunnetaan meneillään olevan Yhdysvaltain presidentinvaalikampanjan ”norsu elefanttikaupassa” -miehenä, joka aiheuttaa omilla puheillaan itselleen aivan tarpeeksi ongelmia ilman kilpakumppanien avustusta. Jeb Bush on väittänyt, ettei hän ollut missään tekemisissä vuoden 2000 äänten uudelleenlaskennan kanssa, mutta voiko häntä uskoa? Emme usko.
Niin että persujen ahdingon syypää on selvillä: Jeb Bush. Pistäkää laskua menemään.
Stimulus
Artikkelikuvassa itse Jeb Bush, kuva: Michael Vadon.
