Eräs Aristoteleen (384–322 eaa.) kummallisimpia väittämiä on sanoa naista kaikessa suhteessa miestä vajavaisemmaksi. Ajattelu perustuu hänen biologiaansa ja sen sikiöoppiin: miehen sperma antaa aineelle – naisen kuukautisverelle, muodon. Mitä täydellisemmin tuo muodonanto onnistuu, syntyy poika, huonommassa tapauksessa epätäydellisempi, tyttö. Aristoteleen oppilas Theofrastos (n. 370–287 eaa.) kertoo Kivistä-teoksessaan – kirjan syntyajankohdaksi on arvioitu vuosia 315 tai 314 eaa. – myös eräiden kivilajien jakaantuvan uroksiin ja naaraisiin. Vaikka kivien laatuerot näyttävät selittyvän oppi-isän seksistisillä teorioilla, Theofrastos ei nojaa esityksessään niihin: puheet sukupuolittuneista kivistä ovat taruja – tosin maskuliinisia, kuinkas muuten. Tämä painotus vilahtelee myös eräissä hippokraattisen lääketieteen esityksissä.
1. Kivet syntyvät ilveksen virtsasta
Puoleensa vetäviä kivilajeja esitellessään Theofrastos mainitsee lyngurionin, joka kirjaimellisesti tarkoittaa ilveksen tai villikissan virtsaa. Kivi on hyvin kovaa ja siitä valmistetaan sinettejä. Se pystyy vetämään puoleensa olkien ja puun lehtien lisäksi myös ohuita kupari- ja rautalastuja. Lyngurionin synnystä Theofrastos kirjoittaa:
”Lyngurion on kylmää ja täysin läpinäkyvää ja se on laadultaan parempaa villeistä eläimistä saatuna kuin silloin, kun se on peräisin kesyistä eläimistä. Samoin koiraspuolisista eläimistä saatu on parempaa kuin naaraspuolisista peräisin oleva, sillä koiraiden ja naaraiden ravinnossa ja liikkumisen määrässä sekä niiden ruumiin yleisessä luonnossa on eroja siten että toisen elimistö on kuivempi ja toisen kosteampi. Ne, joilla on kokemusta, löytävät helposti lyngurion-kiven kaivamalla, sillä vettä heitettyään eläin kätkee kiven keräämällä irtonaista maata sen päälle. Tällä tavoin löydetty lyngurion vaatii kiillotettaessa hiomista vielä enemmän kuin muut.”
(Suom. Risto Piispanen ja Erkki Sironen)
Tarussa – johon Theofrastos näyttäisi uskoneen – kivien laatuerojen selitetään konstailemattomasti perustuvan siis ilvesten sukupuoliin ja niiden erilaisiin elämäntapoihin. Tekstistä ei käy ilmi, millä tavoin koiraan virtsasta syntynyt kivi on parempaa kuin naaraan. Ehkä ”ravinto ja liikkumisen määrä” selittävät kivien suuremman vetovoiman. Näin lienee myös ”villin” ja ”kesyn” eläimen suhteen. Sitä vastoin puhe koiraan ”kuivemmasta” ja naaraan ”kosteammasta elimistöstä” tuntuu hieman omituiselta, kun kysymys on nesteestä.
Voi olla, että Theofrastos on halunnut antaa tarulle tieteellisen selityksen ja viittaa tässä hippokraattiseen lääketieteeseen. Esimerkiksi hippokraattisessa kirjoituksessa Terveyden aikaisesta elämäntavasta todetaan: ”Naisen tulee puolestaan noudattaa kuivahkoa elämäntapaa. Kuivat ruuat näet sopivat paremmin heidän pehmeälle lihalleen…” (Suom. Marke Ahonen).
Mikäli lyngurioneja – tarun mukaan ilvesten virtsasta syntyneitä kellertäviä jalokiviä – pidettäisiin sananmukaisesti niiden jälkeläisinä, silloin voisi aristoteelisesti sanoa paremmasta syntyneen parempaa ja huonommasta huonompaa. Tällaiseen naisen vajavuuteen viitataan myös eräässä hippokraattisessa Aforismissa jossa sanotaan, ettei naisesta tule molempikätistä.
2. Herra ja rouva Sardion ja heidän perhetuttunsa
Kiviin, joista valmistetaan sinettejä, kuuluu myös sardion. Theofrastos sanoo niitä löytyvän eräiden kivien sisältä kun ne on halkaistu. Hän jatkaa:
”Vielä on lisäksi sellaisia, jotka poikkeavat toisistaan vaikka niillä on sama nimi, kuten edellä on jo mainittu. Niinpä erästä sardiontyyppiä, jossa sardion on läpikuultavaa ja väriltään punaisempaa, kutsutaan naaraaksi ja toista, jossa sardion on läpikuultavaa ja tummempaa, koiraaksi.
Ja samoin on lyngurionin muunnosten laita, niistä naaraspuolinen on läpinäkyvämpi ja vaaleampi kuin koiraspuolinen. Myös kyanoksen toista lajia kutsutaan koiraspuoliseksi ja toista naaraspuoliseksi, koiraspuolinen on näistä kahdesta tummempi.”
Kaikkia Theofrastoksen mainitsemia kiviä yhdistää, että naaraspuoliset ovat väriltään kaikin puolin valjumpia kuin koiraspuoliset. Tämän eron hippokraattisten Aforismien eräs mainio toteamus liittää myös odottaviin äiteihin: ”Jos nainen odottaa poikalasta, hänen värityksensä on hyvä; jos taas tyttölasta, se on huono.” Poikasikiöt ovat niinikään enemmän oikealla puolella ja tyttösikiöt vasemmalla.
Theofrastoksen määritelmät näyttävät aina kunkin kiven kohdalla olevan kvalitatiivisuudessaan neutraaleja, mutta saatuaan sinettien valmistukseen sopivien kivilajien esittelynsä päätökseen, hän toteaa niiden olevan ”sekä harvinaisia että kauniita”. Tällä tavoin kiviin saadaan mukaan esteettinen näkökulma ja voidaan kysyä, kummat kivet ovat ”kauniimpia”? Mutta: kivien ”paremmuushan” on määritelty juuri esteettisestä näkökulmasta! ”Vaaleampi” ja ”tummempi” kuuluvat esteettiseen kategoriaan.
”Kauneus” ei varsinaisesti liity mihinkään tiettyyn kivilajiin, eikä sillä ratkaista kivien nimeämistä koiras- tai naaraspuoliseksi. Vaikka onkin makuasia pitääkö ”vaaleampaa” vai ”tummempaa” värisävyä ”kauniimpana”, jälkimmäinen assosioituu enemmän voimakkuuteen ja täyteyteen, edellinen tuo mieleen laimennetun ja voipuneen. Theofrastoksen kuvaukset eivät siis noudattele sitä yleistä käsitystä, että nainen edustaa kauniimpaa sukupuolta. ”Tummuus” näyttäisi yksiselitteisesti tekevän koiraspuolisista kivistä aina täydellisempiä, vaikka värikylläisyys voi olla myös synkkää tukkoisuutta ja ilmeettömyydessään yksitoikkoista ja latteaa. ”Vaaleamman” taas voisi ajatella tietynlaisessa keveydessään ja heleydessään sekä vivahteikkaammksi että moni-ilmeisyydessään mielenkiintoisemmaksi.
Kivistä-teoksen suomentajat arvelevat käsikirjoituksen olleen ehkä luentoa varten laadittu, ja nuo pari tarua saattaisivat olla asiapitoisen ja hieman monotonisen luetteloinnin lomaan tarkoitettuja kevennyksiä. Kolmanteen taruun, jonka mukaan kivet pystyisivät myös synnyttämään, Theofrastos viittaa vain lyhyesti. – Yhtä kaikki, tarut paljastavat sen sisäänrakennetun ajattelutavan, jolla vielä edelleen määritellään sukupuolien välistä eroa maskuliinisuuden kautta.
Lähteet ja kirjallisuus:
Hippokrates ( 2021) Hippokrates – Valitut teokset. Suom. Marke Ahonen. Keuruu: Duodecim.
Sihvola, Juha (1994) Hyvän elämän politiikka Näkökulmia Aristoteleen poliittiseen filosofiaan. Helsinki: Tutkijaliitto.
Theofrastos (1992) Kivistä Toim. ja suom. Risto Piispanen ja Erkki Sironen. Oulu: Erikaforlag.
Artikkelikuvassa Theofrastos.
