You are gods.

Heräilevät jumalat

”Yliluonnollinen luotu ja luonnollinen jumalallinen”. Lause kiteyttää hyvin David Bentley Hartin kirjan You Are Gods: On Nature and Supernature (2022).

Kirja koostuu kuudesta esseestä, jotka lähestyvät eri tavoin aihetta luonnollinen ja yliluonnollinen. Joko–tai-kysymyksenä se on Hartin mukaan yksi ”läntistä teologiaa piinaavista tylsistä valepulmista”.

”Viime vuosisadan kaikki suuret ortodoksiteologit, huolimatta keskinäisistä erilaisuuksistaan, olivat yhtä mieltä siitä, että koko luonnon ja armon ongelma – – on valepulma, joka on syntynyt taitamattomasta Paavalin lukemisesta ja sen katastrofaalisesta jaosta erillisiin ryhmiin, joita ei olisi koskaan pitänyt erottaa toisistaan”, täräyttää Hart tyylilleen uskollisena.

Hartin kirjat eivät useimmiten ole helppolukuisia. Tässä kirjassa vaikeatajuisuus korostuu, kyse ei ole populaariteologisesta teoksesta. Osa luvuista on jo sisällöltään hyvinkin haastavia. Oma lukunsa on hartmainen sanasto.

Bradley Jersak on koonnut sanaston Hartin kirjan johdannosta ja ensimmäisestä luvusta. Ne annetaan alla alkukielellä esimerkkeinä Hartin kielestä: ”desiccating, repristinated, recrudescence, fustian, theogonic, contrapuntal, fugal, pleonasm, patiency, goetic, leporine/leporinity, rapitude, ship of Theseus conundrum, mereological, deictic, patois, asperous, necrophile, adventitious, velleity, cyclophoria, inchoate, conduced, irrefrangible, aetiological, proleptic, incommiscible, quiddity.”

Tällainen sanasto voi muodostua kynnykseksi monille, mutta samalla se voi olla tuore tapa lähestyä teologisia kysymyksiä. Esimerkkinä tästä on myös Hartin vitsikäs kappale, jonka aiheena on nauris, jänis, enkeli ja aristoteelinen kausaliteettikäsitys ja sen merkitys teologialle.

Teologiassa (tai teologisissa teksteissä) esiintyy paljon vakiintuneita ilmaisutapoja. Latteus on tällöin yhtenä vaarana. Aika harvassa ovat ne käsitteet, jotka olisivat opillisesti kiveen hakattuja.

Hartin perusväittämä on, että Jumala ja luotu ovat yhteensopivia. Toki luotu on langennutta, mutta tämä on nimenomaan luonnoton tila. Tämä tapa ymmärtää lankeemus on muuten melko yleinen ortodoksisessa teologiassa.

Hart ei voi sietää väittämää, että luonnollinen on tila, jonka päälle karrikoidusti liimataan armo. Pohjimmiltaan ne ovat tässä yhtälössä vieraita toisilleen. Armo on siis jotain yliluonnollista ja jopa siis luonnotonta. Tarkemmat teologiset käsitteet tällaiselle teologialle ovat suppositum ja superadditum.

Armo ei ole missään vaiheessa jotain ylimääräistä tai lisuke, Hart tähdentää. Osuvasti hän toteaa, että ”on vain armoa koko matkan alas ja luontoa koko matkan ylös”.

Tämä voi vaikuttaa teologiselta spekulaatiolta. Tai joidenkin kriitikkojen mukaan panteismilta. Kyse on kuitenkin ihan punnitusta ortodoksisesta teologiasta.

Aihetta voi havainnollistaa kristologialla, opilla Jeesuksesta. Tämän mukaan Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Nyt on hyvä huomata, etteivät nämä olleet ainoastaan sopusoinnussa, vaan jopa siinä määrin täysin yhteensopivia, että perinteinen kristinusko opettaa molempien olleen täyttä tavaraa.

”Meidän Herramme Jeesus Kristus on yksi ja sama Poika, hän on samana täydellinen jumaluudessa ja samana täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja samana tosi ihminen” (kursiivi lisätty, käännös Juha Pihkalan), kuten Khalkedonin yleisen kirkolliskokouksen oppi toteaa. Tässä ei ole kyse fuusiosta tai synteesistä. Jeesus ei ole ”puolijumalallinen hirvitys”, jonkinlainen ”sekasikiö” tai ”hybridi”, Hart muistuttaa, vaan Jumala-ihminen.

Paavalin puhe hengestä on toinen hyvä esimerkki. Monitulkintaisuutta (tai siis Hartin sanoin amfibolia) yritetään käännöksissä usein ratkaista. Hartin mukaan on monesti vaikeaa tietää, puhuuko Paavali Jumalan hengestä vai ihmisen hengestä. Ehkä hän tahallaan jättää aiheen avoimeksi ja itse asiassa puhuu yhdestä ja samasta todellisuudesta – Jumalan hengestä ja ihmisen aidoimmasta sisimmästä, Jumalan henkäyksestä ihmisessä. Jumalallinen laskeutuminen on samalla luodun nousun alku, kuten Hart kauniisti ilmaisee asian.

Teologiaa, joka näin ymmärtää ihmisen kutsumuksen ja lähtökohtaisen arvon, voidaan kutsua positiiviseksi ihmiskuvaksi. Kyse on heräilevistä jumalista.

 

Arvioitu teos: David Bentley Hart, You Are Gods: On Nature and Supernature (2022).


Avatar photo

Kirjoittaja

Lars Ahlbäck on sairaanhoidon opiskelija ja teologian maisteri.


© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.