Alaleuka loksahti, kun USA:lainen RealClearPolitics-verkkomedia julkaisi nimekkäiden allekirjoittajien kirjeen uskonnonvapautta valvovalle liittovaltion komissiolle (U.S. Commission on International Religious Freedom) aiheena Suomen valtakunnansyyttäjän käynnistämä tapaus Päivi Räsänen.
Pyytämättä ja yllättäen mieleen tuli vuoden 1961 noottiepisodi, jolloin Suomen sisäiseen poliittiseen prosessiin puuttui ulkomainen voimakeskus Moskovasta. Tällä kertaa Suomen oikeuslaitos saa pikku ojennuksen lännen suunnalta. Vuoden 1961 tapaus jäi historiaan, koska politiikan tutkimuksen arvioissa ja muistelmissa tapausta epäiltiin kotimaasta masinoiduksi tilaustyöksi.
Mikä saa arvovaltaiset huippuyliopistojen (Harvard, Princeton ym.) edustajat ottamaan kantaa pienen eurooppalaisen maan oikeustapaukseen? Millaisen tietolähteen varassa kirjoittamiseen on lähdetty? Onko kirjoittajia valistettu ja mielenkiinto herätetty väritetyn vihjetiedon avulla? Valpas aikaa heijastava journalismi on toki hyvä asia. Eikä ole yllättävää, että uskonnonvapaus, sananvapaus ja vihapuheteema nostattavat laineita aikana, jolloin koko maailma oireilee tulehtuneiden jakolinjojen, identiteettikipuilun, erilaisten vähemmistöjen kokemien uhriasetelmien vuoksi. Kirjoitus paljastaa amerikkalaisen ja eurooppalaisen oikeusajattelun hienovaraisia kulttuurisia eroja, tässä tapauksessa sananvapauden ja mielipiteenvapauden soveltamisessa. Merkillepantavaa on, miten sanan- ja mielipiteenvapaus on asetettu haastamaan vihapuheen käsitettä. Näkökulma näyttäisi tulevan USA:sta ja ilmentää eroa Eurooppaan nähden.
Yhdysvalloissa vihapuhelainsäädäntö on tehty mahdottomaksi koska korkein oikeus on lausunut, että vihapuheen kriminalisointi loukkaa sananvapautta. (Wikipedia: U.S. Supreme Court has repeatedly ruled that laws criminalizing hate speech violate the guarantee to freedom of speech contained in the First Amendment to the U.S. Constitution). Euroopassa sanan ja mielipiteen vapauden suoja on vahva, mutta sen käyttö lähimmäisen loukkaamiseen, syrjimiseen, maineen vahingoittamiseen tms. halutaan kieltää ja ääritapauksissa sanktioida. Kieli poskessa keventäen sanoisin, että USA:ssa kansalaiselle jäävä oikeus on kai nostaa siviilikanne, jos katsoo voivansa osoittaa kärsineensä dollarimääräisiä tappioita.
Nyt käydään siten herkkää ja arkaluontoista rajankäyntiä oikeusajattelun nyansseista. Valtakunnansyyttäjän ratkaisua ja oikeusprosessia moittineet ovat halunneet nähdä Päivi Räsäsen tapauksen mielipiteen- ja sananvapauden loukkauksena. USA:sta tullut uskonnonvapauden komission nootti korostaa tätä moneen kertaan ja vihjaa katalaan valtion kontrolliin (state harassment, suppression of the right to believe). Samalla kirjelmä sulkee oudosti silmät siltä, miten suomalainen ja yleensä eurooppalainen oikeustaju nimenomaan puolustaa oikeuksia uskomuksiin, uskonnollisiin mielipiteisiin, niiden kirjallisiin ilmauksiin, tekstien siteeraamiseen jne.
Suomessa jokaisella on ”the right to manifest his/her religion or belief in teaching, the right to write, issue and disseminate relevant publications expressing one’s religious beliefs”. Kyse on siitä, missä tilanteessa, millaisilla muotoiluilla, millä foorumilla lausuttuna mielipide tulee katsoa lähimmäistä loukkaavaksi, syrjiväksi tai solvaavaksi. Laki turvaa jokaisen oikeuden olla myös toista mieltä ja ilmaista poikkeava katsomus. Tätä seikkaa teroittava tutkinta, syyteharkinta, syyte ja siitä mahdollisesti seuraava huomautus, varoitus tai muu sanktio on osa sitä laillisuusprosessia, jonka on tarkoitus turvata tasa-arvoinen, suvaitseva, ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta. Tämän periaatteen luokittelu katalan valtion häirinnäksi on vähintään outo painotus (”The prosecutions are straightforward acts of oppression”). Seuraava kirjeen katkelma osuu pahasti vinoon ja paljastaa kirjoituksen taustan ja kallellaan olevan hengen:
“No one who holds to the traditional teachings of Judaism, Christianity, Islam, and several other religions on questions of marriage and sexual morality will be safe from state harassment should they, like Bishop Pohjola and Dr. Räsänen, express their moral and religious convictions.”
Asiaa selventää myös valtakunnansyyttäjän toimiston selkeä tapausselostus, jota referoitiin Christianity Today -lehdessä:
We emphasize that charges against Mrs. Räsänen concern hate speech, which is insulting, degrading and violates (the) dignity of homosexuals. The Prosecutor General doesn´t charge Mrs. Räsänen for her traditional opinion on marriage between homosexuals nor for quoting the Bible or explaining its texts. Quoting biblical texts in itself is not a crime in Finland. Mrs. Räsänen has freedom of religion like anyone else. She has the freedom to express her religious opinions and views as well as other opinions. However, this freedom does not justify speech that can arouse intolerance, contempt and even hatred towards homosexuals or any other minority.
Amerikkalainen uskonnollinen oikeistokonservatiivisuus ei järin kunnioita kristinuskon sisäisen uskontokeskustelun näkemyksien monimuotoisuutta, eikä peittele vastenmielisyyttä liberaalimman teologian lukutapoja kohtaan. Maailman ehkä monivärisimmän uskontokirjon omaavan maan ja erityisesti sen akateemisen eliitin toivoisi olevan katsomuksellisesti kypsempi ja valppaampi ja kansojen sulatusuunin maineensa veroinen.
Suomessa käynnissä oleva prosessi voi hyvässä tapauksessa koitua kaikkien eduksi, mikäli sananvapauden oikeudellinen ajattelu syvenee ja selkeytyy. Puhunnan ja väittelyn säilän reipaskin heiluttelu on sallittua, mutta huitaisujen kohteet ja turvaetäisyydet tulee huomioida. Omat mielipiteet ja katsomukset pitää saada ilmaista. Jumalan nimissä puhumista ja hänen mielipiteensä tietämistä tulee arastella ja ottaa pieteetillä huomioon kuulijakunnan moninaisuus, ihmisyyden kompleksisuus ja katsomuksien kirjo. Avoin, monipuolinen ja räväkkäkin keskustelu esimerkiksi Raamatun lukutavoista ja tulkinnoista, seksuaalisuuden ja moraalin kulttuurihistoriasta on hyvä asia, maamme hengellisen sivistyksen ja kristillisen kulttuurin eräs selviämiskeino.
