Päivi Räsänen. Kuva: Juha Levonen

Harvard, Princeton ja nootti 2021

Alaleuka loksahti, kun USA:lainen RealClearPolitics-verkkomedia julkaisi nimekkäiden allekirjoittajien kirjeen uskonnonvapautta valvovalle liittovaltion komissiolle (U.S. Commission on International Religious Freedom) aiheena Suomen valtakunnansyyttäjän käynnistämä tapaus Päivi Räsänen.

Pyytämättä ja yllättäen mieleen tuli vuoden 1961 noottiepisodi, jolloin Suomen sisäiseen poliittiseen prosessiin puuttui ulkomainen voimakeskus Moskovasta. Tällä kertaa Suomen oikeuslaitos saa pikku ojennuksen lännen suunnalta. Vuoden 1961 tapaus jäi historiaan, koska politiikan tutkimuksen arvioissa ja muistelmissa tapausta epäiltiin kotimaasta masinoiduksi tilaustyöksi.

Mikä saa arvovaltaiset huippuyliopistojen (Harvard, Princeton ym.) edustajat ottamaan kantaa pienen eurooppalaisen maan oikeustapaukseen? Millaisen tietolähteen varassa kirjoittamiseen on lähdetty? Onko kirjoittajia valistettu ja mielenkiinto herätetty väritetyn vihjetiedon avulla? Valpas aikaa heijastava journalismi on toki hyvä asia. Eikä ole yllättävää, että uskonnonvapaus, sananvapaus ja vihapuheteema nostattavat laineita aikana, jolloin koko maailma oireilee tulehtuneiden jakolinjojen, identiteettikipuilun, erilaisten vähemmistöjen kokemien uhriasetelmien vuoksi. Kirjoitus paljastaa amerikkalaisen ja eurooppalaisen oikeusajattelun hienovaraisia kulttuurisia eroja, tässä tapauksessa sananvapauden ja mielipiteenvapauden soveltamisessa. Merkillepantavaa on, miten sanan- ja mielipiteenvapaus on asetettu haastamaan vihapuheen käsitettä. Näkökulma näyttäisi tulevan USA:sta ja ilmentää eroa Eurooppaan nähden.

Yhdysvalloissa vihapuhelainsäädäntö on tehty mahdottomaksi koska korkein oikeus on lausunut, että vihapuheen kriminalisointi loukkaa sananvapautta. (Wikipedia: U.S. Supreme Court has repeatedly ruled that laws criminalizing hate speech violate the guarantee to freedom of speech contained in the First Amendment to the U.S. Constitution). Euroopassa sanan ja mielipiteen vapauden suoja on vahva, mutta sen käyttö lähimmäisen loukkaamiseen, syrjimiseen, maineen vahingoittamiseen tms. halutaan kieltää ja ääritapauksissa sanktioida. Kieli poskessa keventäen sanoisin, että USA:ssa kansalaiselle jäävä oikeus on kai nostaa siviilikanne, jos katsoo voivansa osoittaa kärsineensä dollarimääräisiä tappioita.

Nyt käydään siten herkkää ja arkaluontoista rajankäyntiä oikeusajattelun nyansseista. Valtakunnansyyttäjän ratkaisua ja oikeusprosessia moittineet ovat halunneet nähdä Päivi Räsäsen tapauksen mielipiteen- ja sananvapauden loukkauksena. USA:sta tullut uskonnonvapauden komission nootti korostaa tätä moneen kertaan ja vihjaa katalaan valtion kontrolliin (state harassment, suppression of the right to believe). Samalla kirjelmä sulkee oudosti silmät siltä, miten suomalainen ja yleensä eurooppalainen oikeustaju nimenomaan puolustaa oikeuksia uskomuksiin, uskonnollisiin mielipiteisiin, niiden kirjallisiin ilmauksiin, tekstien siteeraamiseen jne.

Suomessa jokaisella on ”the right to manifest his/her religion or belief in teaching, the right to write, issue and disseminate relevant publications expressing one’s religious beliefs”. Kyse on siitä, missä tilanteessa, millaisilla muotoiluilla, millä foorumilla lausuttuna mielipide tulee katsoa lähimmäistä loukkaavaksi, syrjiväksi tai solvaavaksi. Laki turvaa jokaisen oikeuden olla myös toista mieltä ja ilmaista poikkeava katsomus. Tätä seikkaa teroittava tutkinta, syyteharkinta, syyte ja siitä mahdollisesti seuraava huomautus, varoitus tai muu sanktio on osa sitä laillisuusprosessia, jonka on tarkoitus turvata tasa-arvoinen, suvaitseva, ihmisoikeuksia kunnioittava yhteiskunta. Tämän periaatteen luokittelu katalan valtion häirinnäksi on vähintään outo painotus (”The prosecutions are straightforward acts of oppression”). Seuraava kirjeen katkelma osuu pahasti vinoon ja paljastaa kirjoituksen taustan ja kallellaan olevan hengen:

 “No one who holds to the traditional teachings of Judaism, Christianity, Islam, and several other religions on questions of marriage and sexual morality will be safe from state harassment should they, like Bishop Pohjola and Dr. Räsänen, express their moral and religious convictions.” 

Asiaa selventää myös valtakunnansyyttäjän toimiston selkeä tapausselostus, jota referoitiin Christianity Today -lehdessä:

We emphasize that charges against Mrs. Räsänen concern hate speech, which is insulting, degrading and violates (the) dignity of homosexuals. The Prosecutor General doesn´t charge Mrs. Räsänen for her traditional opinion on marriage between homosexuals nor for quoting the Bible or explaining its texts. Quoting biblical texts in itself is not a crime in Finland. Mrs. Räsänen has freedom of religion like anyone else. She has the freedom to express her religious opinions and views as well as other opinions. However, this freedom does not justify speech that can arouse intolerance, contempt and even hatred towards homosexuals or any other minority.

Amerikkalainen uskonnollinen oikeistokonservatiivisuus ei järin kunnioita kristinuskon sisäisen uskontokeskustelun näkemyksien monimuotoisuutta, eikä peittele vastenmielisyyttä liberaalimman teologian lukutapoja kohtaan. Maailman ehkä monivärisimmän uskontokirjon omaavan maan ja erityisesti sen akateemisen eliitin toivoisi olevan katsomuksellisesti kypsempi ja valppaampi ja kansojen sulatusuunin maineensa veroinen.

Suomessa käynnissä oleva prosessi voi hyvässä tapauksessa koitua kaikkien eduksi, mikäli sananvapauden oikeudellinen ajattelu syvenee ja selkeytyy. Puhunnan ja väittelyn säilän reipaskin heiluttelu on sallittua, mutta huitaisujen kohteet ja turvaetäisyydet tulee huomioida. Omat mielipiteet ja katsomukset pitää saada ilmaista. Jumalan nimissä puhumista ja hänen mielipiteensä tietämistä tulee arastella ja ottaa pieteetillä huomioon kuulijakunnan moninaisuus, ihmisyyden kompleksisuus ja katsomuksien kirjo. Avoin, monipuolinen ja räväkkäkin keskustelu esimerkiksi Raamatun lukutavoista ja tulkinnoista, seksuaalisuuden ja moraalin kulttuurihistoriasta on hyvä asia, maamme hengellisen sivistyksen ja kristillisen kulttuurin eräs selviämiskeino.


Kirjoittaja

Matti Heiliö on filosofian tohtori ja dosentti Lahdesta.


'Harvard, Princeton ja nootti 2021' kirjoitusta on kommentoitu

  1. 1.7.2021 @ 13.56 Mikko Haaksluoto

    Pidän tätä häpeänä koko Suomen kansalle ja sen oikeuslaitokselle etenkin. Yhdysvalloista asti pitää puuttua Päivi Räsäsen tapaukseen, koska omassa maassa esim. yksikään kirkon piispa ei uskalla häntä puolustaa. Räsänen tulkitsee Raamattua oman näkemyksensä mukaan ja hänellä on täysi oikeus ja vapaus tuoda tämä näkemyksensä esille julkisesti. Eikä Räsänen ole suinkaan yksin. Samalla tavalla uskovia ja ajattelevia konservatiivikristittyjä on maassamme suuri määrä. Jos tälle valtakunnansyyttäjän vaatimalle linjalle todellakin aiotaan lähteä, siinä tapauksessa kirjaroviot, ennakkosensuuri jne. ovat kohta Suomessa todellisuutta kuten 1930-luvun Saksassa tai Stalinin ajan Neuvostoliitossa. Ei ainakaan minun kaaliini mene, kuinka Raamatun siteeraaminen pamfletissa tai blogitekstissä voisi olla rikos. Tai jos tähän lähdetään, myös esim. Koraaniin viittaaminen pitäisi kieltää, koska siitäkin löytyy vaikka kuinka monta kohtaa, joita voidaan pitää vähintään yhtä suurella syyllä homoseksuaaleja, naisia tai toisuskoisia loukkaaviksi.

    Vastaa

    • 1.7.2021 @ 14.52 Matti Heiliö

      Puheenvuoroni tähdentää, että ko tapauksessa kyseessä ei ole ensinkään sananvapauden tai mielipiteenvapauden kiistäminen. Raamattua, Koraania ja muita teoksia on sallittua siteerata – lähde mainiten. Jokaisella on oikeus tulkita lukemaansa oman näkemyksensä mukaan, mutta on korrektia ilmaista, että tulkinta on oma näkemys ja samalla tunnustaa, että tuo näkemys ei ole itsestään selvä kiistämätön totuus. Asettuminen dialogiin toisten jopa vastakkaisten näkemysten kanssa ylläpitää ihmisyyttä ja kristillistä kulttuuria. Lain tulkitsijoiden vaikea tehtävä on määritellä, milloin homoseksuaaleja tuomitseva puhe on katsottava solvaavaksi, halventavaksi, syrjiväksi tai vihaan yllyttäväksi. Etsitään häilyvää rajaa tylyn mielipiteen ja tylyttävän puheen/tekstin väliltä.

      Vastaa

      • 1.7.2021 @ 16.10 Mikko Haaksluoto

        Eli kun esim. homoista ja lesboista puhutaan, aina pitää lisätä joka kohtaan ”minun näkemykseni mukaan”, ”minun mielestäni”, ”käsitykseni mukaisesti” tms.? Kylläpä menee hankalaksi keskusteleminen. Pitääkö tätä käytäntöä sitten noudattaa joka ihmisryhmän kohdalla? ”Käsitykseni mukaan heteroseksuaalit ajattelevat näin ja näin, mielestäni amerikkalaiset ovat sellaisia ja sellaisia…”

        Vastaa

      • 1.7.2021 @ 16.26 Mikko Haaksluoto

        Kunhan ei vain ollut enemmän kyse siitä, että tietyt tahot oikein kyttäsivät, milloin he saivat iskettyä Päivi Räsäsen kimppuun oikein täydeltä laidalta? Sama ilmiö on huomattavissa myös esim. Jussi Halla-ahon kohdalla. Kun epämiellyttävä henkilö sanoo tai kirjoittaa muutaman väärän lauseen jossakin julkisessa paikassa, heti siihen isketään kiinni kuin hyeenalauma. Toisaalta ei kuitenkaan ymmärretä sitä, että usein tällainen ajojahti ja syytteiden nostaminen yleensä vain lisää epämiellyttävän julkkiksen suosiota. Kun ihminen saa kaltoin kohdellun totuuden puhujan ja kohtuuttoman kovasti syytetyn marttyyrin maineen, sehän vain lisää hänen mainettaan. Jos jollekulle epämiellyttävälle tyypille haluttaisiin olla tosi tylyjä, häneen ei kiinnitettäisi mitään huomiota. Silloin hän ei saisi marttyyrin sädekehää päänsä yläpuolelle. Tuskinpa esim. Hannu Salamasta olisi tullut niin puhuttua ja maineikasta kirjailijaa ilman yhtä jumalanpilkkaoikeudenkäyntiä. Mutta nämä ovat kai aika muuttumattomia ilmiöitä.

        Vastaa


Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2020.