P. Franciscus vastaanottaa stigmat. 1240–1250 tehty maalaus. Kuva: Wikipedia.

”Haavoittuvassa asemassa olemisen” stigma? – Koronaretoriikkaa

Matkustamisen jälkeisessä karanteenissa on tullut seurattua televisiosta lähes päivittäin lähetettyjä hallituksen tiedonantoja ja erikoislähetyksiä koronaviruksesta. Tuntikausien kuuntelussa on huomio pakostakin kiinnittynyt määritelmään, jolla kutsutaan koronavirukselle erityisen altista riskiryhmää: he ovat ”haavoittuvassa asemassa olevia”. Tämä määritelmä on toistunut kymmeniä kertoja niin ministereiden kuin toimittajan ja haastateltavienkin puheissa. Miksi ei ole tyydytty puhumaan vain yksinkertaisesti riskiryhmästä?

Jos ”haavoittuvaa” lähtee määrittelemään sanan varsinaisessa merkityksessä, johtaa se aika kauas koronatartunnasta. ”Haavoittuvahan” on sellainen, joka on saanut haavan, joka vuotaa verta. Sodassa ”haavoituttiin” luodeista ja kranaatin sirpaleista. Itsekin voin olla ”haavoittuvassa asemassa” niin kylppärissä kuin liiterissäkin. Voin ”haavoittua” joko partahöylään tai kirveeseen. Nämä tapaukset ovat vahinkoja. Puukkohippasilla olevien on sen sijaan tarkoituskin ”haavoittaa” toista, molemmat ovat ”asemissa”, jossa tulee osumia ja syntyy sekä pisto- että viiltohaavoja. Näillä mielleyhtymillä on hyvin vähän tekemistä pääasiassa pisaratartuntana leviävän koronaviruksen kanssa.

Laajemmassa kansainvälisessä keskustelussa koronaviruksesta on tuon tuosta toistunut erityisesti stigman käsite. Sillä on pyritty leimaamaan ja stereotypiosoimaan niiden maiden kansalaisia, jotka ensimmäisinä sairastuivat epidemiaan. Lainaan FT Antti Lampisen blogikirjoitusta:

”Olen myös omin silmin, joskin epäuskoisena, todistanut sosiaalisessa mediassa näennäisesti älykkäiden ihmisten levittävän täyttä huhupuhetta esimerkiksi siitä, että covid-19 -tartuntojen levintä Italiassa johtuu ’laittomista kiinalaisista siirtotyöläisistä’. On ällistyttävää, että länsimaassa leviävä epidemia yhä edelleenkin esitetään tällä tavoin ’itämaisesta’ vektorista johtuvaksi.” 

Sanan varsinaisessa merkityksessä myös stigma tarkoittaa ”haavoja”. Stigmojen alkuperä liitetään fransiskaanimunkki Franciscus Assisilaiseen (1181 tai 1182 – 1226) joka rukoillessaan La Vernan vuorella 1224 sai käsiinsä, jalkoihinsa ja rintaansa samanlaiset pistohaavat kuin Jeesuskin Golgatalla. Franciscus peitteli haavojaan, mutta ne pysyivät parantumattomina hänen kuolemaansa saakka. Tästä syystä stigmoja pidetään negatiivisessa merkityksessä häpeäleimoina.

Puhe ”haavoittuvassa asemassa olevista” ei missään tapauksessa tarkoita tuollaisen häpeäleiman antamista – onhan sen kohderyhmäkin päinvastainen – ja sillä lienee pyritty ennen kaikkea vain vetoamaan kanssaihmisiin, mutta neutraalimpi ”riskiryhmään kuuluva” olisi viralliseen kieleen sopivampi. Symbolisena kielikuvana ”haavoittuvassa asemassa oleva” on alttiimpi sekä koronalle että stigmatisoinnille. 

Lähde:

Antti Lampinen: Antoninusten rutto, koronavirus ja ksenofobia.

Artikkelikuvassa P. Franciscus vastaanottaa stigmat. 1240–1250 tehty maalaus. Kuva: Wikipedia.


Markku Kailaheimo

Kirjoittaja

Olen kontiolahtelainen kirjailija, s.1956, ja minulta on ilmestyneet esseekokoelmat Kirjoituksia stoalaisuudesta (Kirjokansi, 2015) ja Brutuksesta - stoalaisesseitä (Kirjokansi, 2016). Esseet ovat populaarifilosofiaa ja olen ei-akateeminen filosofian harrastaja.


'”Haavoittuvassa asemassa olemisen” stigma? – Koronaretoriikkaa' kirjoitusta ei ole kommentoitu

Ole ensimmäinen kommentoija!

Haluaisitko jakaa ajatuksesi?

Kommentoidessa on tarkoitus puhua itse asiasta, ei kirjoittajista. Toimitus poistaa kirjoittajan tai muiden kommentoijien persoonaan menevät halveksuvat, loukkaavat tai vihamieliset kommentit. Jos kommentissasi on linkki, kommentti ei tule heti näkyviin, vaan toimitus tarkistaa sen. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkyviin.

© Vartija-lehden kannatusyhdistys 2012–2017.